Mistä suurin ase apu Suomelle?

>Näistä otettiin mukavasti oppia mm. T-34:n tuotantomalleihin, jotka sitten esittelivät mm. pneumaattisen startin ja kokoteräs moottorin etuja saksalaisille messuvieraille Moskovan edustalla<

T-34:n moottorissa taisi olla alumiinia enemmän kuin terästä. Toki liikkuvat osat oli teräksestä.
Ainakin loki oli alumiinia. Männistä en tiedä.

Alumiinin käyttö olikin eräs syy siihen, miksi moottoria ei kopioitu Saksassa.

Moottori taisi olla amerikkalaista suunnittelua alun perin. Siis kopioita kuten kaikki muutkin venäläisten käyttämät moottorit esim. lentokoneissa.

Oliskohan kuitenkin kyseessä ns.Inertiastartti kuten isoissa lentokonemoottoreissa?

Siis vauhtipyörää pyöritetään sähkömoottorilla tai käsikammella ja sitten kytketään moottoriin.
Isokin kone nytkähtää pyörimään vauhtipyörän massan vaikutuksesta...
Näin vältytään valtavilta starttimoottoreilta ja isoilta akustoilta. Tosin saksalaiset taisivat käyttää lentokoneissaan molempia sähköstartteja ja inertiakampea, jota pyöritettiin moottorin kyljessä. Monissakin kuvissa näkee tuota moottorin pyöritystä.

Sturmeissakin oli muuten kampi vakiovarusteena...


http://www.guns.connect.fi/gow/T34osa1.html

http://www.guns.connect.fi/gow/T34osa2.html

Moottorin tyyppi V-2-34 V-12 tai jotain sinne päin.

Kiikkutuolin tarkkailija kirjoitti:

>Näistä otettiin mukavasti oppia mm. T-34:n tuotantomalleihin, jotka sitten esittelivät mm. pneumaattisen startin ja kokoteräs moottorin etuja saksalaisille messuvieraille Moskovan edustalla<

T-34:n moottorissa taisi olla alumiinia enemmän kuin terästä. Toki liikkuvat osat oli teräksestä.
Ainakin loki oli alumiinia. Männistä en tiedä.

Alumiinin käyttö olikin eräs syy siihen, miksi moottoria ei kopioitu Saksassa.

Moottori taisi olla amerikkalaista suunnittelua alun perin. Siis kopioita kuten kaikki muutkin venäläisten käyttämät moottorit esim. lentokoneissa.

Alkuperäinen M-17 mottori, jossa oli alumiiniset männät teräksisessä sylinteriryhmässä, oli käytössä mm T-28 vaunussa.

Se ei toiminut, koska sitä ei voinut matalissa lämpötiloissa sammuttaa ollenkaan, juuri lämpölaajentumisen takia. Tämän huomattiin Talvisodassa ja tämä M-17 moottori oli todellakin kopio, muistaakseni Daimlerilta tai BMW:ltä.

Tästä syystä päätettiin etsiä uusi voimanlähde tuotantomallin T-34:iin.

Jos mietit niitä kahta T-34 vaunua, jotka kävivät Mannerheim-Linjalla, niin vilkaise mikä moottori niissä oli: Sama kuin kaikissa esituotanto malleissa, M-17! Kun sitten moottori vaihdettiin M-17:n vikojen takia V-2:een, joka ei muuten ollut kopio mistään, vaan kehitelmä M-17:ta, niin moottoreita ei tietenkään ollut tarpeeksi, vaan ensimmäiset tuotantomallin T-34:t olikin varustettu BT-7 vaunun moottorilla, joka bensiinikäyttöisenä oli epätyydyttävä ratkaisu.

V-2 ei siis ollut ensisijainen vaihtoehto vaan siihen päädyttiin siksi, että männät ja sylinteriryhmä olivat samaa ainetta joka oli Talvisodan oppi. Oliko V-2 todella täysalumiininen, vai täysteräksinen, sitä en tiedä, mutta ainakin M-17:aan toimitettiin täysteräs muutossarja, jolloin useat keskiraskaat vaunut (ainakin T-28, T-35, muutamia muita), jotka sitä käyttivät pärjäsivät paremmin talviolosuhteissa.

Mitä taas tulee pneumaattiseen starttiin, niin se on periaatteessa sama, kuin sähköinen, mutta se käyttää paineilmaa sähkön sijaan pyörittämään starttimoottoria. Tästä on se etu, että todella matalissa lämpötiloissa akku ei useinkaan sisällä tarpeeksi amppeeritunteja pyöräyttämään moottoria käyntiin, varsinkin kun öljyt ja diesel on lähes jähmettynyt. Siksi paineakku, johon moottoriin liitetty kompressori paineistaa ilmaa ja johon ei lämpötila juurikaan vaikuta. Ennen tätä ratkaisua venäläiset tekivät talvisodassa samoin, kuin saksalaiset; Jättivät koneensa käymään jatkuvasti. Epätyydyttävää, eritoten kun venäläisten huolto oli sodan ensimmäisen kahden kuukauden ajan aivan solmussa.

Pneumaattista starttia käytetään ja käytettiin paljon laivojen dieselmoottoreissa, samoin kuin muissa todella suurissa moottoreissa. Venäläiset vain olivat ensimmäisiä, jotka niittasivat järjestelmän kiinni panssarivaunuun.

Nojatuolikenraali kirjoitti:

Alkuperäinen M-17 mottori, jossa oli alumiiniset männät teräksisessä sylinteriryhmässä, oli käytössä mm T-28 vaunussa.

Se ei toiminut, koska sitä ei voinut matalissa lämpötiloissa sammuttaa ollenkaan, juuri lämpölaajentumisen takia. Tämän huomattiin Talvisodassa ja tämä M-17 moottori oli todellakin kopio, muistaakseni Daimlerilta tai BMW:ltä.

Tästä syystä päätettiin etsiä uusi voimanlähde tuotantomallin T-34:iin.

Jos mietit niitä kahta T-34 vaunua, jotka kävivät Mannerheim-Linjalla, niin vilkaise mikä moottori niissä oli: Sama kuin kaikissa esituotanto malleissa, M-17! Kun sitten moottori vaihdettiin M-17:n vikojen takia V-2:een, joka ei muuten ollut kopio mistään, vaan kehitelmä M-17:ta, niin moottoreita ei tietenkään ollut tarpeeksi, vaan ensimmäiset tuotantomallin T-34:t olikin varustettu BT-7 vaunun moottorilla, joka bensiinikäyttöisenä oli epätyydyttävä ratkaisu.

V-2 ei siis ollut ensisijainen vaihtoehto vaan siihen päädyttiin siksi, että männät ja sylinteriryhmä olivat samaa ainetta joka oli Talvisodan oppi. Oliko V-2 todella täysalumiininen, vai täysteräksinen, sitä en tiedä, mutta ainakin M-17:aan toimitettiin täysteräs muutossarja, jolloin useat keskiraskaat vaunut (ainakin T-28, T-35, muutamia muita), jotka sitä käyttivät pärjäsivät paremmin talviolosuhteissa.

Mitä taas tulee pneumaattiseen starttiin, niin se on periaatteessa sama, kuin sähköinen, mutta se käyttää paineilmaa sähkön sijaan pyörittämään starttimoottoria. Tästä on se etu, että todella matalissa lämpötiloissa akku ei useinkaan sisällä tarpeeksi amppeeritunteja pyöräyttämään moottoria käyntiin, varsinkin kun öljyt ja diesel on lähes jähmettynyt. Siksi paineakku, johon moottoriin liitetty kompressori paineistaa ilmaa ja johon ei lämpötila juurikaan vaikuta. Ennen tätä ratkaisua venäläiset tekivät talvisodassa samoin, kuin saksalaiset; Jättivät koneensa käymään jatkuvasti. Epätyydyttävää, eritoten kun venäläisten huolto oli sodan ensimmäisen kahden kuukauden ajan aivan solmussa.

Pneumaattista starttia käytetään ja käytettiin paljon laivojen dieselmoottoreissa, samoin kuin muissa todella suurissa moottoreissa. Venäläiset vain olivat ensimmäisiä, jotka niittasivat järjestelmän kiinni panssarivaunuun.

>Mitä taas tulee pneumaattiseen starttiin, niin se on periaatteessa sama, kuin sähköinen, mutta se käyttää paineilmaa sähkön sijaan pyörittämään starttimoottoria.<

Pneumaattinen startti toimii suoraan sylintereihin johdetulla paineilmalla liikuttaen mäntiä painevaikutuksellaan. Tämä vaatii erikoisen paineilman jaotinventtiilistön, joka antaa ilmaa aina sopivalle sylinterille, jossa mäntä on menossa alas ja venttiilit kiinni, siis työtahti menossa.

Lentokonemoottoreissa on käytetty esim. ruutipanoksia vastaavaan tarkoitukseen.

--

>Se ei toiminut, koska sitä ei voinut matalissa lämpötiloissa sammuttaa ollenkaan, juuri lämpölaajentumisen takia.<

Pitäisikö paremminkin puhua lämpökutistumisesta?
Meinaatko että moottorin puristukset meni liian heikoksi pakkasessa?


>männät ja sylinteriryhmä olivat samaa ainetta joka oli Talvisodan oppi. Oliko V-2 todella täysalumiininen, vai täysteräksinen, sitä en tiedä, mutta ainakin M-17:aan toimitettiin täysteräs muutossarja<

Kuinkas muuten nykyajan koneissa on männät
alumiiniseosta ja sylinterin putket terästä? Teräsmäntiä ei käytetä juuri missään vaikkapa traktoreiden tai kuorma-autojen järeissä moottoreissa.

Se T-34:n moottori oli ns. kahden puolikkaan 6-koneen yhdistelmä eli V -muunnos M-17 moottorista.

Alumiinia oli loki.

Nojatuolikenraali kirjoitti:

Alkuperäinen M-17 mottori, jossa oli alumiiniset männät teräksisessä sylinteriryhmässä, oli käytössä mm T-28 vaunussa.

Se ei toiminut, koska sitä ei voinut matalissa lämpötiloissa sammuttaa ollenkaan, juuri lämpölaajentumisen takia. Tämän huomattiin Talvisodassa ja tämä M-17 moottori oli todellakin kopio, muistaakseni Daimlerilta tai BMW:ltä.

Tästä syystä päätettiin etsiä uusi voimanlähde tuotantomallin T-34:iin.

Jos mietit niitä kahta T-34 vaunua, jotka kävivät Mannerheim-Linjalla, niin vilkaise mikä moottori niissä oli: Sama kuin kaikissa esituotanto malleissa, M-17! Kun sitten moottori vaihdettiin M-17:n vikojen takia V-2:een, joka ei muuten ollut kopio mistään, vaan kehitelmä M-17:ta, niin moottoreita ei tietenkään ollut tarpeeksi, vaan ensimmäiset tuotantomallin T-34:t olikin varustettu BT-7 vaunun moottorilla, joka bensiinikäyttöisenä oli epätyydyttävä ratkaisu.

V-2 ei siis ollut ensisijainen vaihtoehto vaan siihen päädyttiin siksi, että männät ja sylinteriryhmä olivat samaa ainetta joka oli Talvisodan oppi. Oliko V-2 todella täysalumiininen, vai täysteräksinen, sitä en tiedä, mutta ainakin M-17:aan toimitettiin täysteräs muutossarja, jolloin useat keskiraskaat vaunut (ainakin T-28, T-35, muutamia muita), jotka sitä käyttivät pärjäsivät paremmin talviolosuhteissa.

Mitä taas tulee pneumaattiseen starttiin, niin se on periaatteessa sama, kuin sähköinen, mutta se käyttää paineilmaa sähkön sijaan pyörittämään starttimoottoria. Tästä on se etu, että todella matalissa lämpötiloissa akku ei useinkaan sisällä tarpeeksi amppeeritunteja pyöräyttämään moottoria käyntiin, varsinkin kun öljyt ja diesel on lähes jähmettynyt. Siksi paineakku, johon moottoriin liitetty kompressori paineistaa ilmaa ja johon ei lämpötila juurikaan vaikuta. Ennen tätä ratkaisua venäläiset tekivät talvisodassa samoin, kuin saksalaiset; Jättivät koneensa käymään jatkuvasti. Epätyydyttävää, eritoten kun venäläisten huolto oli sodan ensimmäisen kahden kuukauden ajan aivan solmussa.

Pneumaattista starttia käytetään ja käytettiin paljon laivojen dieselmoottoreissa, samoin kuin muissa todella suurissa moottoreissa. Venäläiset vain olivat ensimmäisiä, jotka niittasivat järjestelmän kiinni panssarivaunuun.

Tarkennetaan tuota loppua hieman:


Kuinkas muuten nykyajan koneissa on männät
alumiiniseosta ja sylinterin putket terästä? Teräsmäntiä ei käytetä juuri missään vaikkapa traktoreiden tai kuorma-autojen järeissä moottoreissa.

Siitä T-34:n moottorista mainitaan usein sen olleen oli ns. kahden puolikkaan 6-koneen yhdistelmä eli V -muunnos.
Olisiko ollut vaikkapa M-17 moottorista? Enpä tiedä tarkkaan, koska tietoja on aika niukasti saatavana tuon moottorin kehityksestä.

Alumiinia oli loki, näin kerrotaan monissakin yhteyksissä.

Tässä on M-17 tiedot tällaiset:

http://www.tarrif.net/cgi/production/all_engines_adv.php

Toki monet muutkin moottorimallit löytyy täältä.

Jos tiedot M-17 moottorin tilavuudesta pitää paikkansa niin ei ihme jos oli huono moottori!

M-17 T Russia Water V-12 46.9 450 hp @ 1750 rpm

Mussolini todellakin toimitti meille aseita ajoissa ja ilman merkittävää 'omanvoitonpyyntiä'.

Yrittipä hän saada Hitlerinkin meidän puolellemme bolsevikkejä vastaan, mutta Hitler vastasi, ettei häntä kiinnosta muu kuin Saksa ja se, ettei sen kansa muuttuisi liian pro-Suomalaisiksi.

Kuitenkin Mussolini vaati ja sai Hitleriltä luvan toimittaa aseet saksalaisten aluksilla Ruotsiin, mistä seurasi aika mielenkiintoinen näytelmä. Kas kun venäläiset olivat pyytäneet saksalaisia auttamaan Suomen kauppasaarrossa.

Niimpä saksalaiset kauppa-alukset, jotka olivat matkalla Luulajaan hakemaan rautamalmia, kuljettivat mukanaan italialaisia G-50 hävittäjiä, ammuksia ja aseita kuljetettavaksi Suomeen. Paluumatkalla ne pysähtyivät keskellä Itämerta huoltamaan venäläisten sukellusveneitä, jotka puolestaan yrittivät valvoa Suomen kauppasaartoa.

Tervetuloa suurvaltapolitiikkaan.

Nojatuolikenraali kirjoitti:

Mussolini todellakin toimitti meille aseita ajoissa ja ilman merkittävää 'omanvoitonpyyntiä'.

Yrittipä hän saada Hitlerinkin meidän puolellemme bolsevikkejä vastaan, mutta Hitler vastasi, ettei häntä kiinnosta muu kuin Saksa ja se, ettei sen kansa muuttuisi liian pro-Suomalaisiksi.

Kuitenkin Mussolini vaati ja sai Hitleriltä luvan toimittaa aseet saksalaisten aluksilla Ruotsiin, mistä seurasi aika mielenkiintoinen näytelmä. Kas kun venäläiset olivat pyytäneet saksalaisia auttamaan Suomen kauppasaarrossa.

Niimpä saksalaiset kauppa-alukset, jotka olivat matkalla Luulajaan hakemaan rautamalmia, kuljettivat mukanaan italialaisia G-50 hävittäjiä, ammuksia ja aseita kuljetettavaksi Suomeen. Paluumatkalla ne pysähtyivät keskellä Itämerta huoltamaan venäläisten sukellusveneitä, jotka puolestaan yrittivät valvoa Suomen kauppasaartoa.

Tervetuloa suurvaltapolitiikkaan.

>Niimpä saksalaiset kauppa-alukset, jotka olivat matkalla Luulajaan hakemaan rautamalmia, kuljettivat mukanaan italialaisia G-50 hävittäjiä<

Kyllä asia oli niin, että Saksa pysäytti Fiat G-50 lentokonekuljetukset rautateilleen ja vasta pitkien neuvotteluiden jälkeen palautti ne Italiaaan takaisin. Rautatiekuljetuksiin oli jouduttu kun Saksa ESTI koneiden lennot Suomeen Euroopan yli. Vain jokunen kone ehti oikeasti taisteluihin ja mukaan Talvisotaan. Nekin muistaakseni Ruotsin satamien kautta. Loput kierrettyään ensin puoli maailmaa juuri Saksan takia!


http://fi.wikipedia.org/wiki/Fiat_G.50

Talvisodan aikana 31. tammikuuta 1940 tehtiin vielä lisäsopimus kymmenen koneen hankinnasta. Koneiden kuljetus Suomeen vaikeutui koska Molotovin–Ribbentropin sopimustaan kunnioittava Saksa esti niiden kuljetuksen Saksan ja Ruotsin kautta Suomeen. Kaksi konetta ehdittiin kuljettaa joulukuussa 1939 alkuperäisen suunnitelman mukaan Sassnitzin kautta Malmöhön, jossa ne koottiin. Loput koneet kuljetettiin meriteitse Ruotsiin Göteborgiin. Koneista 17 koottiin SAABin tehtailla Trollhättanissa sekä loput 16 Torslandan lentokentällä Göteborgissa. Koelennot lennettiin Trollhättanissa, josta koneet lennettiin Västeråsin kautta Suomeen. Talvisodan aikana saapui perille kaikkiaan 26 konetta. Ensimmäinen G.50-kone saapui Suomeen 18. joulukuuta 1939, viimeinen 19. kesäkuuta 1940. Tyypin rekisteritunnus Suomen ilmavoimissa oli FA, konekohtaiset tunnukset FA-1 - FA-35.


Hyvä artikkeli asiasta! Jälleen näemme kuinka PETOLLINEN RUOTSI ja etenkin sen lehdistö, koetti kaikella tapaa toimia Suomen vastaisesti ja jarruttaa aseiden hankintaa!

Pirkko Kanervo

Italia ja Suomen talvisota


http://www.ennenjanyt.net/4-03/italia.htm

"Italia oli Ducen määräyksestä myynyt Suomelle 25 Fiat G 50 -hävittäjää. Kauppasopimus oli allekirjoitettu 25. lokakuuta. Kun talvisota syttyi, kaksi konetta oli jo ehditty toimittaa Ruotsiin ja kuljetukset olivat käynnissä rautateitse Saksan alueen kautta. Fiatien tielle tuli kuitenkin mutkia matkaan, kun ruotsalainen Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning paljasti asian. Julkituloa luonnehdittiin maailmalla suunnattomaksi sensaatioksi. Kiihtynyt Molotov protestoi voimakkaasti, jonka jälkeen Saksa keskeytti kuljetukset. Kuusi kymmeneen junavaunuun lastattua Fiatia juuttui Sassnitzin satamaan. Italia vaati heti niiden palauttamista, mutta sai Ribbentropilta kieltävän vastauksen. Muutaman päivän kuluttua selvisi, että neljä vaunua oli saanut jatkaa matkaansa Ruotsiin, mutta kesti lähes kuukauden ennen kuin Saksa palautti loput kuusi vaunua Italiaan.

Fiatit oli nyt toimitettava Suomeen toista kautta. Italian diktaattori itse määräsi reitiksi meritien. Monenlaisen viivytysten jälkeen 5. tammikuuta 17 Fiatia, 300 000 kpl 12,7 mm:n ammuksia, 8 traktoria sekä varaosia koneisiin ja aseisiin saatiin Livornossa lastattua ruotsalaiseen höyrylaiva Tunisiaan, joka lähti kalliissa lastissa puskemaan kohti pohjoisia vesiä. Purkaussatama oli Göteborg, josta koneet kuljetettiin Malmön Svenska Fiatin tehtaille koottavaksi."



Lue koko pitkä juttu linkistä!

Suomussalmelta ja Raatteesta saatiin jo vuodenvaihteessa kalustoa. Tolvajärvi oli 1. voitto heti sodan alkuviikkoina.


http://heninen.net/raatteentie/suomeksi.htm

http://heninen.net/raatteentie/sotatapahtumat/fin_f.htm


http://www.kuhmo.fi/index.asp?language=

Tuolta kohta Talvisota