Tiesitkö, miksi MEDIA ei kerro

RAHAN VALTA saa "edustuksellisen demokratian" toimaan omaan pussiinsa OSTAMALLA edustajat !

Sauli Niinistö ja hänen eduskuntapaikan hinta, 500 000 euroa on siitä selkeä osoitus. Lautaspäät menivät mainosvipuun, ja pylvään lomassa meni sisään muutama muukin kokkare.

Ja sitten vielä nämä "kristilliset" loikkarit.

Herraparatkoon, matti ja maijja, kuinka teittiä nyt viedään.....

VALTAAN. kirjoitti:

RAHAN VALTA saa "edustuksellisen demokratian" toimaan omaan pussiinsa OSTAMALLA edustajat !

Sauli Niinistö ja hänen eduskuntapaikan hinta, 500 000 euroa on siitä selkeä osoitus. Lautaspäät menivät mainosvipuun, ja pylvään lomassa meni sisään muutama muukin kokkare.

Ja sitten vielä nämä "kristilliset" loikkarit.

Herraparatkoon, matti ja maijja, kuinka teittiä nyt viedään.....

siis että kansalla valta? No ehkä silloin joskus kun ei vielä ollut rahaa ja elettiin luolissa. Mutta siitä nyt on jo aikaa :D

toisinpäin kirjoitti:

siis että kansalla valta? No ehkä silloin joskus kun ei vielä ollut rahaa ja elettiin luolissa. Mutta siitä nyt on jo aikaa :D

60-70-luvuilla ei puhtaalla rahalla osteltu toimittajia eduskuntaan, kuten tänään tehdään.

Tulevia USA:n parlamenttivaaleja leimaa ennakkotieto:

"Demokraatit ovat onnnistuneet haalimaan enemmän rahaa vaalikassaansa kuin rebublikaanit"

Se tietää siis demokraattien voittoa vaaleissa. Ihan siitä riippumatta, mitä ajattelevat ja tekevät.

Höynä taas on vallassa, koska Höynän sotabudjetti oli vaaleissa suurempi. Nyt ne tosin ovat palaneet. taivaan tuuliin, allahin pakeille.

toisin. kirjoitti:

60-70-luvuilla ei puhtaalla rahalla osteltu toimittajia eduskuntaan, kuten tänään tehdään.

Tulevia USA:n parlamenttivaaleja leimaa ennakkotieto:

"Demokraatit ovat onnnistuneet haalimaan enemmän rahaa vaalikassaansa kuin rebublikaanit"

Se tietää siis demokraattien voittoa vaaleissa. Ihan siitä riippumatta, mitä ajattelevat ja tekevät.

Höynä taas on vallassa, koska Höynän sotabudjetti oli vaaleissa suurempi. Nyt ne tosin ovat palaneet. taivaan tuuliin, allahin pakeille.

kansalle pilipali juttuja,ja telkkarista aivottomille ohjelmaa,etteivät huomaa mitä oikeasti tapahtuu ympärillä.

toisin. kirjoitti:

60-70-luvuilla ei puhtaalla rahalla osteltu toimittajia eduskuntaan, kuten tänään tehdään.

Tulevia USA:n parlamenttivaaleja leimaa ennakkotieto:

"Demokraatit ovat onnnistuneet haalimaan enemmän rahaa vaalikassaansa kuin rebublikaanit"

Se tietää siis demokraattien voittoa vaaleissa. Ihan siitä riippumatta, mitä ajattelevat ja tekevät.

Höynä taas on vallassa, koska Höynän sotabudjetti oli vaaleissa suurempi. Nyt ne tosin ovat palaneet. taivaan tuuliin, allahin pakeille.

kansa on aina valtion keksimisestä lähtien ollut kontrollin alla. Sana Valtio tulee latinasta ja merkitsee mielen hallintaa. Kansalle on annettu sirkushuveja mielen tylsistyttämiseksi ja sotia paniikin ylläpitämiseksi. Ei jää aikaa ajatella mitä tapahtuu kulissien takana kun saa jatkuvasti pelätä henkensä puolesta, paiskia töitä pienellä palkalla ja kotiin tullessa viimeisillä voimilla avata telkun että voi seurata kauniita ja rohkeita kun ei muutakaan ole tarjolla. Onneksi tulee digi ja telkkari sammuu allekirjoittaneelta.

kuinka.. kirjoitti:

kansa on aina valtion keksimisestä lähtien ollut kontrollin alla. Sana Valtio tulee latinasta ja merkitsee mielen hallintaa. Kansalle on annettu sirkushuveja mielen tylsistyttämiseksi ja sotia paniikin ylläpitämiseksi. Ei jää aikaa ajatella mitä tapahtuu kulissien takana kun saa jatkuvasti pelätä henkensä puolesta, paiskia töitä pienellä palkalla ja kotiin tullessa viimeisillä voimilla avata telkun että voi seurata kauniita ja rohkeita kun ei muutakaan ole tarjolla. Onneksi tulee digi ja telkkari sammuu allekirjoittaneelta.

Max Weberin määritelmän mukaan valtio on "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella"

:D

joutui luopumaan puolueettomasta tiedonvälityksestä -70 luvulla NL.n hirveän painostuksen tuloksena. Vielä -90 luvulla opiskelemaan pääsyssä auttoi taistolainen suosittelija. Tästä johtuva jälkisuomettuminen vaikuttaa vielä yhden sukupolven ajan.

Zyskowicz sohaisi
ampiaispesään

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz sohaisi viime tiistaina eduskunnassa ampiaispesään puhuessaan Yleisradion suomettuneesta roolista 1960- ja 70-luvulla.
Zyskowiczin mukaan Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtajat valehtelivat Suomen kansalle kertoessaan sosialismin saavutuksista ja pimittäessään tietoisesti epäkohtia.
Zyskowicz piti tärkeänä, että Yleisradio tekee tiliä menneisyytensä kanssa ja tuo suomettumisen ajan epäkohdat esiin. Sen julkisen palvelun laitos on hänen mielestään velkaa Suomen kansalle.


Zyskowiczin vaatimuksella on toki puolensa. Yleisradiohan meni ystävyyssuhteiden vaalimisessa pidemmälle kuin esimerkiksi sanomalehdet. Ylen lähetti kanaviltaan Naapurineljännestä ja muita kiiltokuvaohjelmia.
Yle oli linjassaan esimerkiksi Helsingin Sanomia, Uutta Suomea ja Suomen Sosialidemokraattia sekä osin myös Kansan Uutisia neuvostomyönteisempi.
Tosin lehtien linja pehmeni varsinkin 70-luvulla, kun Neuvostoliitto kiristi otettaan Suomesta ja puuttui yhä hanakammin sisäpolitiikkamme.
Arvostellessaan Yleä Zyskowicz unohti kokonaan sen historiallisen taustan ja ne olosuhteet, joissa Yleisradio ja muut suomalaiset tiedotusvälineet tuolloin toimivat.
Yleisradio toimi eduskunnan alaisuudessa, ja sen tuli noudattaa omistajansa linjaa.
Omistajan linja kristallisoitui vuonna 1973, kun Keijo Korhonen Suomen edustajana allekirjoitti yya-juhlan loppukommunikean, jossa lehdistöpykälällä kahlittiin suomalaisen median kädet.
Kriittisenä aikana syntynyt lehdistöpykälä valjasti yksiselitteisesti Suomalaiset mediat, ei vain ylläpitämään, vaan nimenomaan edistämään maittemme välisiä suhteita.
Lehdistöpykälä meni lävitse olankohautuksin, vaikka se soti jyrkästi vastaan esimerkiksi Neuvostoliiton Etyk-pöydässä hyväksymää päätösasiakirjaa, jonka kolmannessa korissa oli maininta lehdistövapaudesta lähes länsimaisen mallin mukaan.
Sen, minkä itäinen naapuri salli kansainvälisesti, se ei sallinut Suomelle. Ja Neuvostoliitto vahti lehdistöpykälän noudattamista pilkuntarkasti. Kuvaavaa oli, että Neuvostoliitosta lähti heti lehdistöpykälän allekirjoituksen jälkeen Suomen suurlähetystöön valitus, jonka mukaan 11 lehteä oli kirjoittanut neuvostovastaisesti. Lisäksi Urho Kekkonen sai Kremlistä lisäevästyksen opastaa Uuden Suomen, Suomen Sosialidemokraatin ja muutamat muut asian yli potkineet lehdet neuvostomyönteisen linjan taakse.
UKK teki työtä käskettyä. Hän muun muassa kutsui kaikki sanomalehtien päätoimittajat luokseen vaatien sovitun linjan noudattamista. Jos viesti ei mennyt perille, lähti toimitukseen vihainen myllykirje. Jos sekään ei auttanut, oli toimittajan, päätoimittajan tai molempien työsuhde katkolla.
Muun muassa Suomen Sosiaalidemokraatin kolumnisti Simo Juntunen irtisanottiin neuvostovastaisen kirjoittelun takia suuren kohun saattelemana.


Keijo Korhonen on myöhemmin todennut, että lehdistöpykälä kirjoitettiin Neuvostoliiton ankaran painostuksen alla. Sen hyväksyminen oli nimenomaan korkeimman poliittisen johtomme tahto.
Myymällä lehdistövapauden Suomi sai Korhosen mukaan vastalahjaksi muuta. Käsitykset vastalahjan sisällöstä vaihtelevat arvioijan mukaan. Yksiselitteistä vastausta ei ole.
Kekkoselle sopimus oli eduksi kahdellakin tapaa. Hän vahvisti omaa erityisasemaansa Kremliin nähden, ja hän sai toivomansa niskalenkin kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien päälehdistä.
Luottamus Kekkoseen ei ollut sataprosenttista neuvostojohdossa. Muun muassa Jukka Seppinen valottaa tuoreessa kirjassaan, että varsinkin DDR:n arkistoista löytyy useita Kekkosta epäileviä selvityksiä.
Epäilyksiä Kekkosen vilpittömistä pyrkimyksistä neuvostosuhteiden vaalimiseen lisäsi sekin, että Kekkonen ajoi voimakkaasti EEC-vapaakauppasopimuksen hyväksymistä ja Suomen suhteiden lujittamista myös länteen.
Arvoitukseksi jää, miten paljon tiedotusvälineiden kahlitseminen palveli kauppapoliittisia päämääriä. Ainakin punaiset vuorineuvokset olivat hyvillään siitä, että Kekkonen vaali hyvä suhteita itään jopa demokraattisia perusoikeuksia polkemalla.


Zyskowiczin puhe oli yksipuolisuudestaan huolimatta tervetullut herätys. Poliittisesta lähimenneisyydestämme ei näet ole tehty tiliä riittävän syvältä ja laajalta.
Tilintekoa on haitannut erityisesti se, että suomettuminen reunailmiöineen oli maan tapa. Synnittömiä löytyy kovin vähän; kokoomuksesta kommunisteihin tehtiin toistuvia ylilyöntejä.
Ajan hengestä antaa hyvän kuvan se, että Suomi oli ainoa länsimaa, jossa puolueet laidasta laitaan olivat ryhtyneet tai ryhtymässä yhteistyöhön Neuvostoliiton kommunistipuolueen kanssa, tai niin kuin lännessä nähtiin, syömään Nkp:n kädestä.
Suomen menneisyyttä ja tiedotusvälineiden roolia pitää tarkastella maan omaksuman peruslinja kautta. Yksittäisten tapausten tikunnokkaan nostaminen ei tee oikeutta kenellekään ja hämärtää helposti sen, mistä itse asiassa olikaan kyse.
Lehdistöpykälä oli ilman muuta rasitus Suomen puolueettomuudelle ja uskottavuudelle, ja se hyväksyttiin ilman keskusteluja. Olisiko vähempikin hinta riittänyt suhteiden säilymiseen ja kaupan sujumiseen?
Zyskowiczin mielestä kyllä. Moni muu on epäilevämpi.
PAULI UUSI-KILPONEN

Kirjoittaja on Länsi-Suomen vastaava päätoimittaja.
[email protected]

lehdistö kirjoitti:

joutui luopumaan puolueettomasta tiedonvälityksestä -70 luvulla NL.n hirveän painostuksen tuloksena. Vielä -90 luvulla opiskelemaan pääsyssä auttoi taistolainen suosittelija. Tästä johtuva jälkisuomettuminen vaikuttaa vielä yhden sukupolven ajan.

Zyskowicz sohaisi
ampiaispesään

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz sohaisi viime tiistaina eduskunnassa ampiaispesään puhuessaan Yleisradion suomettuneesta roolista 1960- ja 70-luvulla.
Zyskowiczin mukaan Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtajat valehtelivat Suomen kansalle kertoessaan sosialismin saavutuksista ja pimittäessään tietoisesti epäkohtia.
Zyskowicz piti tärkeänä, että Yleisradio tekee tiliä menneisyytensä kanssa ja tuo suomettumisen ajan epäkohdat esiin. Sen julkisen palvelun laitos on hänen mielestään velkaa Suomen kansalle.


Zyskowiczin vaatimuksella on toki puolensa. Yleisradiohan meni ystävyyssuhteiden vaalimisessa pidemmälle kuin esimerkiksi sanomalehdet. Ylen lähetti kanaviltaan Naapurineljännestä ja muita kiiltokuvaohjelmia.
Yle oli linjassaan esimerkiksi Helsingin Sanomia, Uutta Suomea ja Suomen Sosialidemokraattia sekä osin myös Kansan Uutisia neuvostomyönteisempi.
Tosin lehtien linja pehmeni varsinkin 70-luvulla, kun Neuvostoliitto kiristi otettaan Suomesta ja puuttui yhä hanakammin sisäpolitiikkamme.
Arvostellessaan Yleä Zyskowicz unohti kokonaan sen historiallisen taustan ja ne olosuhteet, joissa Yleisradio ja muut suomalaiset tiedotusvälineet tuolloin toimivat.
Yleisradio toimi eduskunnan alaisuudessa, ja sen tuli noudattaa omistajansa linjaa.
Omistajan linja kristallisoitui vuonna 1973, kun Keijo Korhonen Suomen edustajana allekirjoitti yya-juhlan loppukommunikean, jossa lehdistöpykälällä kahlittiin suomalaisen median kädet.
Kriittisenä aikana syntynyt lehdistöpykälä valjasti yksiselitteisesti Suomalaiset mediat, ei vain ylläpitämään, vaan nimenomaan edistämään maittemme välisiä suhteita.
Lehdistöpykälä meni lävitse olankohautuksin, vaikka se soti jyrkästi vastaan esimerkiksi Neuvostoliiton Etyk-pöydässä hyväksymää päätösasiakirjaa, jonka kolmannessa korissa oli maininta lehdistövapaudesta lähes länsimaisen mallin mukaan.
Sen, minkä itäinen naapuri salli kansainvälisesti, se ei sallinut Suomelle. Ja Neuvostoliitto vahti lehdistöpykälän noudattamista pilkuntarkasti. Kuvaavaa oli, että Neuvostoliitosta lähti heti lehdistöpykälän allekirjoituksen jälkeen Suomen suurlähetystöön valitus, jonka mukaan 11 lehteä oli kirjoittanut neuvostovastaisesti. Lisäksi Urho Kekkonen sai Kremlistä lisäevästyksen opastaa Uuden Suomen, Suomen Sosialidemokraatin ja muutamat muut asian yli potkineet lehdet neuvostomyönteisen linjan taakse.
UKK teki työtä käskettyä. Hän muun muassa kutsui kaikki sanomalehtien päätoimittajat luokseen vaatien sovitun linjan noudattamista. Jos viesti ei mennyt perille, lähti toimitukseen vihainen myllykirje. Jos sekään ei auttanut, oli toimittajan, päätoimittajan tai molempien työsuhde katkolla.
Muun muassa Suomen Sosiaalidemokraatin kolumnisti Simo Juntunen irtisanottiin neuvostovastaisen kirjoittelun takia suuren kohun saattelemana.


Keijo Korhonen on myöhemmin todennut, että lehdistöpykälä kirjoitettiin Neuvostoliiton ankaran painostuksen alla. Sen hyväksyminen oli nimenomaan korkeimman poliittisen johtomme tahto.
Myymällä lehdistövapauden Suomi sai Korhosen mukaan vastalahjaksi muuta. Käsitykset vastalahjan sisällöstä vaihtelevat arvioijan mukaan. Yksiselitteistä vastausta ei ole.
Kekkoselle sopimus oli eduksi kahdellakin tapaa. Hän vahvisti omaa erityisasemaansa Kremliin nähden, ja hän sai toivomansa niskalenkin kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien päälehdistä.
Luottamus Kekkoseen ei ollut sataprosenttista neuvostojohdossa. Muun muassa Jukka Seppinen valottaa tuoreessa kirjassaan, että varsinkin DDR:n arkistoista löytyy useita Kekkosta epäileviä selvityksiä.
Epäilyksiä Kekkosen vilpittömistä pyrkimyksistä neuvostosuhteiden vaalimiseen lisäsi sekin, että Kekkonen ajoi voimakkaasti EEC-vapaakauppasopimuksen hyväksymistä ja Suomen suhteiden lujittamista myös länteen.
Arvoitukseksi jää, miten paljon tiedotusvälineiden kahlitseminen palveli kauppapoliittisia päämääriä. Ainakin punaiset vuorineuvokset olivat hyvillään siitä, että Kekkonen vaali hyvä suhteita itään jopa demokraattisia perusoikeuksia polkemalla.


Zyskowiczin puhe oli yksipuolisuudestaan huolimatta tervetullut herätys. Poliittisesta lähimenneisyydestämme ei näet ole tehty tiliä riittävän syvältä ja laajalta.
Tilintekoa on haitannut erityisesti se, että suomettuminen reunailmiöineen oli maan tapa. Synnittömiä löytyy kovin vähän; kokoomuksesta kommunisteihin tehtiin toistuvia ylilyöntejä.
Ajan hengestä antaa hyvän kuvan se, että Suomi oli ainoa länsimaa, jossa puolueet laidasta laitaan olivat ryhtyneet tai ryhtymässä yhteistyöhön Neuvostoliiton kommunistipuolueen kanssa, tai niin kuin lännessä nähtiin, syömään Nkp:n kädestä.
Suomen menneisyyttä ja tiedotusvälineiden roolia pitää tarkastella maan omaksuman peruslinja kautta. Yksittäisten tapausten tikunnokkaan nostaminen ei tee oikeutta kenellekään ja hämärtää helposti sen, mistä itse asiassa olikaan kyse.
Lehdistöpykälä oli ilman muuta rasitus Suomen puolueettomuudelle ja uskottavuudelle, ja se hyväksyttiin ilman keskusteluja. Olisiko vähempikin hinta riittänyt suhteiden säilymiseen ja kaupan sujumiseen?
Zyskowiczin mielestä kyllä. Moni muu on epäilevämpi.
PAULI UUSI-KILPONEN

Kirjoittaja on Länsi-Suomen vastaava päätoimittaja.
[email protected]

"Vytskovitsi" puhui asiasta. "Neuvostovastaisista" piireistä ja ihmisistä Suomessa tehtiin jopa gansterielokuvia, kuten Vodkaa, komisario Palmu elävine esikuvineen, ja vapaasti temmeltävine neuvostoagentteineen.

Suomi kaiken kaikkiaan oli kylmän sodan osapuolten uhri. Kumpikaan puoli ei halunnut myöntää Suomen kaltaista maata ja yhteiskuntaa, porvarillinen maa N-liiton naapurina, ja hyvin toimeen tuleva maa porvariston komennossa. Mahdottomia yhdistelmiä, joten Suomi kiellettiin.

lehdistö kirjoitti:

joutui luopumaan puolueettomasta tiedonvälityksestä -70 luvulla NL.n hirveän painostuksen tuloksena. Vielä -90 luvulla opiskelemaan pääsyssä auttoi taistolainen suosittelija. Tästä johtuva jälkisuomettuminen vaikuttaa vielä yhden sukupolven ajan.

Zyskowicz sohaisi
ampiaispesään

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz sohaisi viime tiistaina eduskunnassa ampiaispesään puhuessaan Yleisradion suomettuneesta roolista 1960- ja 70-luvulla.
Zyskowiczin mukaan Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtajat valehtelivat Suomen kansalle kertoessaan sosialismin saavutuksista ja pimittäessään tietoisesti epäkohtia.
Zyskowicz piti tärkeänä, että Yleisradio tekee tiliä menneisyytensä kanssa ja tuo suomettumisen ajan epäkohdat esiin. Sen julkisen palvelun laitos on hänen mielestään velkaa Suomen kansalle.


Zyskowiczin vaatimuksella on toki puolensa. Yleisradiohan meni ystävyyssuhteiden vaalimisessa pidemmälle kuin esimerkiksi sanomalehdet. Ylen lähetti kanaviltaan Naapurineljännestä ja muita kiiltokuvaohjelmia.
Yle oli linjassaan esimerkiksi Helsingin Sanomia, Uutta Suomea ja Suomen Sosialidemokraattia sekä osin myös Kansan Uutisia neuvostomyönteisempi.
Tosin lehtien linja pehmeni varsinkin 70-luvulla, kun Neuvostoliitto kiristi otettaan Suomesta ja puuttui yhä hanakammin sisäpolitiikkamme.
Arvostellessaan Yleä Zyskowicz unohti kokonaan sen historiallisen taustan ja ne olosuhteet, joissa Yleisradio ja muut suomalaiset tiedotusvälineet tuolloin toimivat.
Yleisradio toimi eduskunnan alaisuudessa, ja sen tuli noudattaa omistajansa linjaa.
Omistajan linja kristallisoitui vuonna 1973, kun Keijo Korhonen Suomen edustajana allekirjoitti yya-juhlan loppukommunikean, jossa lehdistöpykälällä kahlittiin suomalaisen median kädet.
Kriittisenä aikana syntynyt lehdistöpykälä valjasti yksiselitteisesti Suomalaiset mediat, ei vain ylläpitämään, vaan nimenomaan edistämään maittemme välisiä suhteita.
Lehdistöpykälä meni lävitse olankohautuksin, vaikka se soti jyrkästi vastaan esimerkiksi Neuvostoliiton Etyk-pöydässä hyväksymää päätösasiakirjaa, jonka kolmannessa korissa oli maininta lehdistövapaudesta lähes länsimaisen mallin mukaan.
Sen, minkä itäinen naapuri salli kansainvälisesti, se ei sallinut Suomelle. Ja Neuvostoliitto vahti lehdistöpykälän noudattamista pilkuntarkasti. Kuvaavaa oli, että Neuvostoliitosta lähti heti lehdistöpykälän allekirjoituksen jälkeen Suomen suurlähetystöön valitus, jonka mukaan 11 lehteä oli kirjoittanut neuvostovastaisesti. Lisäksi Urho Kekkonen sai Kremlistä lisäevästyksen opastaa Uuden Suomen, Suomen Sosialidemokraatin ja muutamat muut asian yli potkineet lehdet neuvostomyönteisen linjan taakse.
UKK teki työtä käskettyä. Hän muun muassa kutsui kaikki sanomalehtien päätoimittajat luokseen vaatien sovitun linjan noudattamista. Jos viesti ei mennyt perille, lähti toimitukseen vihainen myllykirje. Jos sekään ei auttanut, oli toimittajan, päätoimittajan tai molempien työsuhde katkolla.
Muun muassa Suomen Sosiaalidemokraatin kolumnisti Simo Juntunen irtisanottiin neuvostovastaisen kirjoittelun takia suuren kohun saattelemana.


Keijo Korhonen on myöhemmin todennut, että lehdistöpykälä kirjoitettiin Neuvostoliiton ankaran painostuksen alla. Sen hyväksyminen oli nimenomaan korkeimman poliittisen johtomme tahto.
Myymällä lehdistövapauden Suomi sai Korhosen mukaan vastalahjaksi muuta. Käsitykset vastalahjan sisällöstä vaihtelevat arvioijan mukaan. Yksiselitteistä vastausta ei ole.
Kekkoselle sopimus oli eduksi kahdellakin tapaa. Hän vahvisti omaa erityisasemaansa Kremliin nähden, ja hän sai toivomansa niskalenkin kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien päälehdistä.
Luottamus Kekkoseen ei ollut sataprosenttista neuvostojohdossa. Muun muassa Jukka Seppinen valottaa tuoreessa kirjassaan, että varsinkin DDR:n arkistoista löytyy useita Kekkosta epäileviä selvityksiä.
Epäilyksiä Kekkosen vilpittömistä pyrkimyksistä neuvostosuhteiden vaalimiseen lisäsi sekin, että Kekkonen ajoi voimakkaasti EEC-vapaakauppasopimuksen hyväksymistä ja Suomen suhteiden lujittamista myös länteen.
Arvoitukseksi jää, miten paljon tiedotusvälineiden kahlitseminen palveli kauppapoliittisia päämääriä. Ainakin punaiset vuorineuvokset olivat hyvillään siitä, että Kekkonen vaali hyvä suhteita itään jopa demokraattisia perusoikeuksia polkemalla.


Zyskowiczin puhe oli yksipuolisuudestaan huolimatta tervetullut herätys. Poliittisesta lähimenneisyydestämme ei näet ole tehty tiliä riittävän syvältä ja laajalta.
Tilintekoa on haitannut erityisesti se, että suomettuminen reunailmiöineen oli maan tapa. Synnittömiä löytyy kovin vähän; kokoomuksesta kommunisteihin tehtiin toistuvia ylilyöntejä.
Ajan hengestä antaa hyvän kuvan se, että Suomi oli ainoa länsimaa, jossa puolueet laidasta laitaan olivat ryhtyneet tai ryhtymässä yhteistyöhön Neuvostoliiton kommunistipuolueen kanssa, tai niin kuin lännessä nähtiin, syömään Nkp:n kädestä.
Suomen menneisyyttä ja tiedotusvälineiden roolia pitää tarkastella maan omaksuman peruslinja kautta. Yksittäisten tapausten tikunnokkaan nostaminen ei tee oikeutta kenellekään ja hämärtää helposti sen, mistä itse asiassa olikaan kyse.
Lehdistöpykälä oli ilman muuta rasitus Suomen puolueettomuudelle ja uskottavuudelle, ja se hyväksyttiin ilman keskusteluja. Olisiko vähempikin hinta riittänyt suhteiden säilymiseen ja kaupan sujumiseen?
Zyskowiczin mielestä kyllä. Moni muu on epäilevämpi.
PAULI UUSI-KILPONEN

Kirjoittaja on Länsi-Suomen vastaava päätoimittaja.
[email protected]

Oletpa sumutuksen mestari:

60-70-luvun epäkohtia???

Mennään heti lähemmäs, 80-luvun "epäkohtiin":
Porvarillisen politiikan kliimaksiin. Tulos 500 000 työtöntä. Ensimmäisellä kerralla.

Tätäkö unohtaaksemme meidän pitäisi hakemalla hakea jotain kehnompaa. Etsi sitten, jos löydät.

Tämä on oivallinen esimerkki siitä, kuinka RAHAN VALTA yrittää pitää esillä asioita, jotka sille itselleen sopivat propagandamielessä. Juuri tätä jallitusta tarkoitin, kun puhutaan myös Irakin tapahtumista. Suomettuneet rahan vallan toimittajat harjoittamaan itsesensuuria, joka on suorastaan läpitunkevaa.

Zyskowits tai sinä, kaiva nyt niitä epäkohtia, löydätkö porvarillisen politiikan kliimaksia, vuosien 1987-1995 kusetusta kovempaa tapahtumaa !

syötetään kirjoitti:

kansalle pilipali juttuja,ja telkkarista aivottomille ohjelmaa,etteivät huomaa mitä oikeasti tapahtuu ympärillä.

vaietaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000028739401

Tietenkin, tekeehän asialla bisnestä rahan vallan idoli !

kuinka.. kirjoitti:

kansa on aina valtion keksimisestä lähtien ollut kontrollin alla. Sana Valtio tulee latinasta ja merkitsee mielen hallintaa. Kansalle on annettu sirkushuveja mielen tylsistyttämiseksi ja sotia paniikin ylläpitämiseksi. Ei jää aikaa ajatella mitä tapahtuu kulissien takana kun saa jatkuvasti pelätä henkensä puolesta, paiskia töitä pienellä palkalla ja kotiin tullessa viimeisillä voimilla avata telkun että voi seurata kauniita ja rohkeita kun ei muutakaan ole tarjolla. Onneksi tulee digi ja telkkari sammuu allekirjoittaneelta.

Siinä kaava, joka kertoo kehityksen suunnan.

Media on SUOMETTUNUT rahan vallan suuntaan, koska RAHAN VALTA omistaa median. Niin yksinkertaista se on.

Kansat ovat aina kontrollissa. Suomen mittapuun mukaan emme ole 60 vuoteen olleet näin RAHAN VALLAN vietävissä ja yhteen suuntaan suomettuneita kuin nyt.

Tulokset näemme piakkoin, tämän hallituksen alkutaipaleilla......