Ylpeä, tahtoo seistä kunniapaikalla, tuoda esille omia tekojaan. Ylpeä sanoo: katso mitä teinkään, tämän kaiken olen tehnyt.
Nöyrä ja vaatimaton ei kersku, ei itseään korota. Sydämeltään nöyrä, huomioi lähimmäisiään, sydämeltään nöyrä näkee pintaa syvemmälle ja näkee lähimmäisessä arvokkaan ihmisen, Jumalan luoman.
Tahdotko kutsua pitoihisi vain ystäviäsi, onko pidot tarkoitettu sisäpiiriläisille, yksinomaan niille, jotka vain ystäviäsi ovat... vai kutsutko luoksesi kaikki kaltoin kohdellut, ne lähimmäiset joita muut hyljeksivät...
Luukas 14:sta on kertomus pidoista, siinä kerrotaan oikeasta sydämen asenteesta:
8. "Kun sinut on kutsuttu pitoihin, älä asetu kunniapaikalle. Joku vieraista saattaa olla sinua arvokkaampi,
9. ja isäntä, joka on teidät molemmat kutsunut, tulee sanomaan sinulle: 'Anna tämä paikka hänelle.' Silloin joudut nolona siirtymään viimeiselle sijalle.
10. Ei -- kun sinut kutsutaan, valitse pöydässä kaikkein vaatimattomin paikka. Silloin isäntä tulee ja sanoo sinulle: 'Ystäväni, siirry tänne lähemmäksi', ja sinä saat suuren kunnian kaikkien vieraiden nähden.
11. Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan."
12. Sitten Jeesus sanoi talon isännälle: "Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan.
13. Ei -- kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita.
14. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista."
Nöyrä ja vaatimaton ei kersku, ei itseään korota. Sydämeltään nöyrä, huomioi lähimmäisiään, sydämeltään nöyrä näkee pintaa syvemmälle ja näkee lähimmäisessä arvokkaan ihmisen, Jumalan luoman.
Tahdotko kutsua pitoihisi vain ystäviäsi, onko pidot tarkoitettu sisäpiiriläisille, yksinomaan niille, jotka vain ystäviäsi ovat... vai kutsutko luoksesi kaikki kaltoin kohdellut, ne lähimmäiset joita muut hyljeksivät...
Luukas 14:sta on kertomus pidoista, siinä kerrotaan oikeasta sydämen asenteesta:
8. "Kun sinut on kutsuttu pitoihin, älä asetu kunniapaikalle. Joku vieraista saattaa olla sinua arvokkaampi,
9. ja isäntä, joka on teidät molemmat kutsunut, tulee sanomaan sinulle: 'Anna tämä paikka hänelle.' Silloin joudut nolona siirtymään viimeiselle sijalle.
10. Ei -- kun sinut kutsutaan, valitse pöydässä kaikkein vaatimattomin paikka. Silloin isäntä tulee ja sanoo sinulle: 'Ystäväni, siirry tänne lähemmäksi', ja sinä saat suuren kunnian kaikkien vieraiden nähden.
11. Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan."
12. Sitten Jeesus sanoi talon isännälle: "Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan.
13. Ei -- kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita.
14. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista."
Vastaukset 46
Vanhimmat
Kun et entiseenkään tulleisiin kysymyksiin halua vastata.
Eikö trehellisyyden nimissä jokaisen alituksen tekijän
pitäisi olla vastaamassa kaikkiin niihin kysymyksiin,
ja niin pitkän ajan kuin ihmisillä kysymyksiä riittää,
eikä ensimmäisen "inhottavan" kysymyksen jälkeen lähteä
pakoon, kuin rintamakarkuri?
Vastaa nyt tähän:
Naomi, miksi vaikenet?
Kirjoittanut: TeuvoSuni 30.8.2007 klo 08.53
Vaikenet, koska omatuntosi ei ole puhdas. Tuskin tähänkään enää vastaat,
mutta silti kysyn, kun en huomannut tätä silloin kysyä, kun sinut
ensimmäisen kerran tapasin: Olitko jo silloin antanut kastaa itse
uudelleen, vai onko se tapahtunut sen jälkeen, kun löysit sen kapean tien,
jota et kulkenut ahtaalle portille asti, vaan jo ennen sitä uskoit
Saatanan lipevien uudelleen kastajien kuiskutukset:
"Ei tuo leipäpapin vesitippakaste sinua pelasta, vaan nyt kun olet
tullut uskoon, sinun on tultava uskovien kasteelle."
Kohtelet häntä niin kuin hän olisi orjasi.
Millä oikeudella kovistelet Naomia?
aloitusten lukumäärää ei ole eniron taholta mitenkään rajattu...?
Saahan sitä aloituksia tehdä... ei ole mitään säädöksiä siihen, että pitäisi edellinen aloitettu ketju olla täytettynä ennenkuin voi uuden aloittaa.
Hienoa Naomi, älä anna ihmisen alistaa sinua.
ja jos vaikka orja olisikin, vaatisin häneltäkin
totuutta salatuimpaan saakka.
Pilkkaajan ( Suni ) kaikki aloitukset pitää poistattaa.
Mikä sinä Suni olet vaatimaan Naomilta tai keneltään muultakaan 'totuutta salatuimpaan saakka'.
Annetaan Jumalan olla se, jolle tili tehdään teoista ja sanoista ja sydämen ajatuksista:
Psalmi 51:8
"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden."
Sinulle Teuvo Suni, ja meille muillekin taaperoisille, kuuluu seuraavassa jakeessa oleva tuttu Daavidin rukous:
51:9 "Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin."
Eli suutari pysyköön lestissään ja Suni pysyköön aisoissaan!
Eikä: Tee aloituksia Raamatusta.
Täällä pitäisi keskustella ja kysyjille myös vastata:
Miksi teet uusia aloituksia?
Kirjoittanut: TeuvoSuni 30.8.2007 klo 21.09
Poista oma viesti
Kun et entiseenkään tulleisiin kysymyksiin halua vastata.
Eikö trehellisyyden nimissä jokaisen alituksen tekijän
pitäisi olla vastaamassa kaikkiin niihin kysymyksiin,
ja niin pitkän ajan kuin ihmisillä kysymyksiä riittää,
eikä ensimmäisen "inhottavan" kysymyksen jälkeen lähteä
pakoon, kuin rintamakarkuri?
Vastaa nyt tähän:
Naomi, miksi vaikenet?
Kirjoittanut: TeuvoSuni 30.8.2007 klo 08.53
Vaikenet, koska omatuntosi ei ole puhdas. Tuskin tähänkään enää vastaat,
mutta silti kysyn, kun en huomannut tätä silloin kysyä, kun sinut
ensimmäisen kerran tapasin: Olitko jo silloin antanut kastaa itse
uudelleen, vai onko se tapahtunut sen jälkeen, kun löysit sen kapean tien,
jota et kulkenut ahtaalle portille asti, vaan jo ennen sitä uskoit
Saatanan lipevien uudelleen kastajien kuiskutukset:
"Ei tuo leipäpapin vesitippakaste sinua pelasta, vaan nyt kun olet
tullut uskoon, sinun on tultava uskovien kasteelle."
Naomi oli ennen Sunin kannattaja, ilmeisesti siksi Suni käyttäytyy niin määräävästi häntä kohtaan.
Aivan ilmeisesti Naomi on livennyt otteestaan.
Siitä syystä noin syyttävä ja hyökkäävä Suni on.
Voisimme kaikki antaa tukemme Naomille, että jaksasisi olla lujana, antakaa tukenne näkyä.
"Autuas on se sielu, jonka pukuna Kristus ei havaitse omaa, laista saatavaa vanhurskautta (Fil. 3:9), vaan jonka vaatteet ovat pestyt ja Karitsan veressä valkaistut (Ilm. 7:14). Voi viheliäistä suulla tunnustajaa, jolla ei ole evankeliumia sydämessä. Älä tyydy kirkkokinkereihin; voit tulla niissä hyväksytyksi ja Kristuksen kinkeripäivänä tulla hylätyksi.
Sinä olet voinut tulla kasteelle, vaikka et koskaan ole tullut Jeesuksen ja vihmontaveren tykö (Hebr. 12:24)"
Kallis hunajanpisara
Jumalan vertaisen?
"jos vaikka orja olisikin, vaatisin häneltäkin
totuutta salatuimpaan saakka"
Ompa röyhkeää!!
Kerskaileva kasteen tunnustaja! Sinä joudut seulottavaksi. Tunnustuksesi jokaista säiettä koetellaan, kestääkö se. On hirmuista, jos se luhistuu, etkä löydä mitään muuta, mihin turvaisit.
valheen sanat vain tuokion.
Etkö tiedä, mitä nämä Jeesuksen sanat merkitsevät:
"Kylliksi oppia saatuaan on jokainen opettajansa veroinen."
Entä nämä apostoli Johanneksen sanat:
"Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa."
Mikä henki sinulle sanoo, että totuuden vaatiminen on "röyhkeää."
Ajattelisit ensin mitä kirjoitat, ettei tulisi kirjoitettua sellaista, mitä ajattelet.
Naomi on vanhurskas ja sinä Teuvo olet vainooja
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal. 5:1
On valtavan hienoa, jos muutamat ovat päässeet vapaaksi hirmu-Sunin otteesta.
Alistamisesta jää helposti jälkiä, joiden parantumiseen kuluu aikansa.
Mutta kiitos olkoon Jumalalle, "Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa." Ps. 147:3
"Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan." Ps. 147:6
Naomi kirjoitti nöyryydestä.
Meille kaikille on hyvä muistuttaa nöyryydestä.
Sunilta on hänen kirjoituksistaan päätellen nöyryys päässyt kokonaan unohtumaan.
Vielä on armon aika - Sunille ja meille kaikille.
Käyttäkäämme jokainen päivä viisaasti!
millä tavalla Jeesus Kristus hänet synnistä vapautti,
ja mikä hänellä oli se synti, josta hänet kiinniotettiin.
Ja kun ei pysty, niin Saatana laittaa hänet omalle asialleen,
esiintymään täällä armollisena rakkauden papittarena.
Eksyen itse ja eksyttäen muita.
minkälaiselle hengelle totuus on pilkkaa, ja miksi tälle hengelle
Pyhä Henki on narsistinen, spiritisminen, skitsofreninen,
ja Saulin syndrooman henki?
Kirjoituksillasi keräät tulisia hiiliä pääsi päälle.
Pysähdy ja etsi nöyrtymistä Herran kasvojen edessä!
Alkaa olla korkea sinulle, Jumalan ja Hänen omiensa pilkkaaja!
Mikä tuossa viestissäni oli totuuden vastaista?
Säästikö Saatana jo helvetin tulta eikä
lämmittänytkään maitopulloasi sopivan lämpöiseksi.
Vai yömyssyksikö tuota tuttipulloasi pitäisi jo tähän aikaan kutsua.
Jeesusta Herrottaa vaikka viimeiseen hengenvetoon saakka.
Mutta totuutta ja synnistä luopumista se ei tule
koskaan omiltaan vaatimaan.
Jos niin kävisi, sinä päivänä saisi kaikki Raamatut roviolla polttaa.
Sinulla on parempi muisti kuin minulla.
Lurps lurps.Kieli ruskeana
miten synnistä vapauduttiin,erotukseksi kahdesta kulttimaisesta väitteestäsi jossa tuomio muka luetaan tässä ajassa ja Jeesus ottaa synnistä kiinni.
Eli tiedotusluontoinen asia Teuvo:TUOMIO on synnin osalta jo julistettu, joten ihmisen synneistä ja synneistä "kiinni ottamisista" ei tarvitse uutta tuomiota lukea,etenkään mitään kulttiversiota ei tarvita.
Room.
Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän TUOMITSI ihmisessä ihmisten SYNNIN,
Sinua ei oikein voi tunnustaa valevanhurskaaksikaan.
Se olisi harhaanjohtava nimitys siitä syystä, kun et edes yritä peittää jumalattomuuttasi ja kovuuttasi.
Fariseuksetkin olivat sentään ulkopuolelta koristeltuja kuin valkeaksi kalkitut haudat.
Sinä et vaivaudu edes ulkopintaasi siivoamaan,
sisäpuolella mahtaa olla melkoinen sekasorto!
Teuvo Suni, esiintymisesi on jumalattoman miehen röyhkäämistä.
Mutta hän, joka portin takana omiaan vastaanottaa,
sitä todella on, koska kirjoitettu on:
"Sana tuli lihaksi ja sui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta,
jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta."
Vain totuudessa voimme hänet kohdata - ei missään muussa.
Helvettiin olin minäkin täyttäpäätä matkalla, mutta
vasta sitten, kun molemmat jumalat, Kaikkivaltias Jumala
ja tämän maailman jumala, Saatana, lukivat minulle kuolemantuomionsa,
minun oli pakko huutaa: "Herra Jeesus armahda."
Pääsin läpi ahtaasta portista, kun olin uskollinen
hänen sanalleen, kuten hän itse sanoo:
"Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni,
te olette todella minun opetuslapsiani.
Te opitte tuntemaan totuude ja totuus tekee teistä vapaita."
Saatana ei siis minussakaan pysynyt ikuisesti.
Ainoastaan 51 vuotiaaksi saakka, ja nyt olen jo
20 vuotta saanut olla vapaana, ja siksi sinäkin
olet tullut tänne vain totuutta pilkkaamaan.
Jos minäkin vielä kuuluisin tähän maailmaan, olisin
uudelleen kastattanut itseni, tai työntänyt pääni jonkun
porttopapin käsien alle, niin silloin sinäkin rakastaisit
minua, samassa valheen hengessä vaeltavaa.
Mutta minä en enää kuulu maailmaan, koska Jeesus Kristus
on minut maailmasta omakseen valinnut, ja siksi sinäkin
minua vihaat.
Keskustelu ei ole saatanoitten heittelemistä ylt'ympäriinsä. Tai no, sinulle se kai sitä sitten on.
Olet täysin itsekritiikitön jehu. Sokea omalle käytöksellesi. Herää jo!
laulaa Muistuttajallekaan rakkauslauluja, vaan:
"Jos vartiomies sotajoukon lähestyessä näkee sen
mutta ei puhalla torveen, eivätkä maan asukkaat saa
varoitusta, ja vihollinen tulee ja tappaa. Joka kuolee,
kuolee kyllä syntiensä tähden, mutta hänen kuolemastaan
minä vaadin tilille vartiomiehen.
Sinut, ihminen, minä olen pannut Israelin kansan vartiomieheksi.
Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa maanmiehiäsi minusta.
Kun minä uhkaan jumalatonta kuolemalla, asetan sinut
vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet
varoita häntä hänen elämänmenostaan, hän kuolee
syntiensä tähden - ja hänen kuolemastaan minä
vaadin tilille sinut.
Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen vaelluksestaan
ja kehotat häntä kääntymään tieltään eikä hän silti käänny,
hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi."
Kun Jeesus Kristus minulle tämän "koiranviran"
marraskuussa 1988 antoi, niin älköön enää yksikään
uudelleen kastettu tai muu harhaoppinen kuvitelko,
että minä teille rakkauslauluja laulaisin, ja
itselleni tien helvettiin valmistaisin.
Ei minulla itsestäni ole mitään, mutta Totuuden
Hengestä sitä enemmän:
"Jos vartiomies sotajoukon lähestyessä näkee sen
mutta ei puhalla torveen, eivätkä maan asukkaat saa
varoitusta, ja vihollinen tulee ja tappaa. Joka kuolee,
kuolee kyllä syntiensä tähden, mutta hänen kuolemastaan
minä vaadin tilille vartiomiehen.
Sinut, ihminen, minä olen pannut Israelin kansan vartiomieheksi.
Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa maanmiehiäsi minusta.
Kun minä uhkaan jumalatonta kuolemalla, asetan sinut
vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet
varoita häntä hänen elämänmenostaan, hän kuolee
syntiensä tähden - ja hänen kuolemastaan minä
vaadin tilille sinut.
Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen vaelluksestaan
ja kehotat häntä kääntymään tieltään eikä hän silti käänny,
hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi."
Kun Jeesus Kristus minulle tämän "koiranviran"
marraskuussa 1988 antoi, niin älköön enää yksikään
uudelleen kastettu tai muu harhaoppinen kuvitelko,
että minä teille rakkauslauluja laulaisin, ja
itselleni tien helvettiin valmistaisin.
"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." 1.Piet. 5:5
Naomi kirjoittaa:
..Nöyrä ja vaatimaton ei kersku, ei itseään korota. Sydämeltään nöyrä, huomioi lähimmäisiään, sydämeltään nöyrä näkee pintaa syvemmälle ja näkee lähimmäisessä arvokkaan ihmisen, Jumalan luoman....
Annoit hyvän kuvauksen nöyrästä ja vaatimattomasta ihmisestä.
Minun vastaukseni sinun kysymykseesi on:
'Ehdottomasti haluan olla nöyrä. Jos ylpeäksi haluaisin, olisi Jumala minua vastaan ja sitä en kestäisi.'
Hyvin kirjoitit. Minä haluaisin olla nöyrä ja kohdata kärsiviä lähimmäisiäni Jeesuksen antaman esimerkin tavoin. Joskus ehkä koen onnistuvani, ainakin vähän, mutta useimmiten oma syntinen itseni on etusijalla, enkä huomaa tällaisia lähimmäisiäni. Jeesus armahtakoon minua !
Siunausta sinulle, ystävä ja uskon lujuutta.
Ihmisille ihmisten mieleen olla mielin kielin ja
olla nöyrä ja kaikinpuolin hyvä mutta kaikki ihmisen omat yritykset teot hyvyydet ovat JUMALAN EDESSÄ ILJETYSTÄ SAASTAA.
Että voi, voi.
Saatte te täällä omassa uskossanne vaeltaa, mutta me jotka TPOTUUDESSA OLEMME niin JUMALA TIETÄÄ
KUKA SEN TOTUUDEN KAUTTA VIELÄ VOI PELASTUKSEN
SAAVUTTAA.
TÄMÄ ON TOTUUS.EIKÄ MUUKSI MUUTU.
JA SEN JOKAINEN TIETÄÄ MIHIN VALHE JOHDATTAA,
ETTÄ PAREMPI OLISI "OTTAA LUSIKKA KAUNIISEEN KÄTEEN."ENNEN KUIN ON MYÖHÄISTÄ.
VAI ONKO JO MYÖHÄISTÄ NÄIDEN KOHDALLA JOTKA OVAT
LÄHTENEET JUMALAA UHMAAMAAN?
"Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija mutta ei hillitse kieltään vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.
Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdingossaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta".
Jaak.1:26-27
sanaa niinkuin PIRU sitä Jeesuksellekin toi.
Tämä on yksinkertainen TOTUUS.
Matteus 11:
25. Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille.
26. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
27. "Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
28. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
29. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
30. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Lepo ja rauha Kristuksessa, se kuvastuu ja näkyy... sydämentila myös näkyy ja kuuluu... se näkyy kanssamme kulkeville lähimmäisillemme. Sanat joita sanomme ja teot joita teemme...
"Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos."
"Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen."
Naomi kirjoittaa:
..'Lepo ja rauha Kristuksessa, se kuvastuu ja näkyy... sydämentila myös näkyy ja kuuluu... se näkyy kanssamme kulkeville lähimmäisillemme. Sanat joita sanomme ja teot joita teemme'...
Olet oikeassa, Naomi.
Sydämen kyllyydestä suu puhuu ja hedelmistään puu tunnetaan.
Olet ilmeisesti ollut jonkin verran tekemisissä tällä palstalla ärhentelevien ihmisten kanssa.
Ole kiitollinen Jumalalle siitä, että olet saanut ottaa välimatkaa noihin herhiläisiin,
jotka haluaisivat sinut takaisin orjuutettavakseen.
Ystävän neuvo sinulle, vaikka uskonkin että itse Jumalan Pyhä Henki, meidän Lohduttajamme ja Puolustajamme, johdattaa sinut kokonaan irti sunilaisesta valheesta ja kohti kaikkea Totuutta Kristuksessa.
Se neuvo on: tee TÄYSI JA LOPULLINEN irtiotto Suni-ryhmän vaikutuspiiristä!
Noilla nylkyreillä (suorasanainen ilmaus, mutta totuudellinen) ei ole pienintäkään oikeutta sinun hallitsemiseesi. Heidän tiensä johtaa helvetin portille ja siitä sisään, elleivät tee parannusta.
Jumalan armoa minä tarvitsen itse ja sitä armoa toivotan myös kaikille muille, Sunille ja kumppaneilleenkin.
Kaikkea Jumalan Siunausta ja johdatusta sinulle, Naomi!
valkeuden enkeli toimii.
Sillä onkin valta ihmisiin toisten ihmisten kautta
siksi sinunkin pitää olla sitä valtaa vain toisissa
ihmisissä lujittamassa ettei vaan JEESUS saisi
IHMISIÄ ITSELLEEN.
Valejeesuksen oma olet et siis muuta.
Sanoitkin et tunne kuin yhden jeesuksen ja se on
silloin valejeesus.
Sillä ihminen jonka JEESUS VAPAHTAJA on saanut
itselleen tuntevat sen jeesuksen jonka vallassa
orjuudessa ovat ennen olleet kuin myös sen
JEESUKSEN JOKA HEIDÄT ON SYNNIN JA SAATANAN
VALLASTA VAPAUTTANUT.
ETTÄ NÄIN ON YKSINKERTAISESTI.
MIKÄ ONKAAN SINUN HALUSI PALVELLA ELÄVÄÄ
JUMALAA TAIVAAN JA MAAN LUOJAA KUN TAHDOT
PYSYÄ SAATANAN VALKEUDEN ENKELIN SYLISSÄ?
siitä, että kaikkien niidenkin, jotka vielä
pystyvät totuutta elämäänsä etsimään, pitää
välittömästi päästä irti yhden Sunin vaikutuspiiristä?
Siksi, koska Suni on Saatanan valheen vihollisen,
Totuuden vaikutuspiirissä.
Minun Jumalani sanoo:
"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps. 50:15
Huuda Teuvo hädässäsi avuksi Herran nimeä.
Hän tahtoo auttaa sinua.
Mutta sinun pitää kunnioittaa Hänen nimeään
ja lakata vainoamasta Hänen omiaan.
Oletko sinä täällä ainoa uudelleen kastettu, joka et vielä tiedä,
mitä minulle tapahtui 19 vuotta ja 7 kuukautta sitten:
Ahtaan portin tuska.
Kirjoittanut: Teuvo Suni 9.12.2005 klo 00.13
Ennen kuin tästä jatkan, lisään vielä tuohon edelliseen valheen armoseinään yhden erittäin tärkeän asian. Tällaisen armon tekee saatanalliseksi se, kun sillä estetään ihmisiltä kaikki ne teot, jotka Jumala nimenomaan häneltä vaatii, ja joiden kautta hän löytäisi tien ahtaalle portille. Näistä on Raamatussa vaikka kuinka monta esimerkkiä. Otan tähän nyt vain kolme:
"Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."
"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina."
"Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."
Jumala siis vaatii ihmisiä puhdistamaan sydämensä, mutta kuinka moni uskaltaa sitä edes yrittää, kun antikristukset leimaavat kaikki tällaiset teot ihmisen omiksi teoiksi, jotka eivät tule ketään pelastamaan.
Nyt sitten jatkan kertomalla kaksi ensimmäistä kohtaamista Kristuksen kanssa. Yritin tässä hakea niitä keskusteluja joissa oli jotakin viitteitä näistä tapahtumista, mutta en millään niitä löytänyt, koska menneiden asioiden esille kaivaminen on ollut tosi vaikeaa, ja kun nytkin tätä mietin, että miksi on näin, muistuivat heti mieleen Jeesuksen sanat: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."
Tuota ensimmäistä Kristuksen ilmestymistä edelsi tapahtuma käärmekivellä keväällä 1983, ja sen löysin. Se on tällä samalla keskustelupalstalla hieman taaempana, keskustelussa: Teuvo Suni kerro. Se on syytä jokaisen lukea ensiksi, joka aikoo nyt tämän selvitykseni lukea, sillä tuossa tapahtumassa minulta pyyhittiin aivoista kaikki uskoon liittyvät asiat pois, ja elämää piti jatkaa sellaisen ajatuksen vallassa, ettei Jumalaa todella ole olemassakaan. Nyt sitten kirjani sivulle 15:
Tuli vuosi 1985. Kesällä Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta. Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?
Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä. Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta.
Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisis lääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen: "Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut siitä hänelle puhunut.
Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat: RAAMATTU ON TOTTA. Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt.
Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini.
Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!" Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle ihmiselle kovat sanat.
Hetken kuluttua sama ääni jatkoi: "Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden! Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle. Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.
Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!" Silloin en totisesti tiennyt, mitä tuona hetkenä tulin luvanneeksi. Paljon tiedän tänään, vaikkakaan en vielä kaikkea sitä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.
Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni katoamaan.
Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa. Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen -lähes koko siihen asti eletyn elämäni pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.
Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän ois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun täällä Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, niin heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.
Koko sen päivän olin kuin pumpulipilvessä. Oltiin surutalossa ja sisälläni oli ilojuhla. En voinut siellä tuosta näystä mitään puhua. Se päivä oli Sanna-myrskyn päivä, 11. elokuuta 1985. Se yli 30-asteinen lämmin tuuli, joka Lappeenrannassa silloin puhalsi, oli kuin Pyhän Hengen valtavaa syleilyä.
Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikan ei montaa sanaa vaihdettu. Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä, kotona vuoteessa, kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: "Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä?" "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotakin."
Heti aamulla muistui mieleeni Uusi testamentti, jonka olin Lappeenrannan seurakunnalta rippilahjaksi saanut. Vielä sen pölyttyneenä kirjahyllystä löysin. Milloin lienen sen viimeksi avannut? Etulehdeltä löytyi täydellinen yllätys; Herkko Kivekkään kirjoittama muistolause elämäni matkalle, Ps.43:3: "Lähetä valkeutesi ja totuutesi, ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."
Ihmeiden aika ei ollut ohi, kun tajusin, miten saumattomasti nuo sanat liittyivät siihen, mitä edellisenä päivänä olin saanut nähdä ja kokea. Minut oli johdatettu hänen pyhälle vuorelleen. Jos ei vielä asuntoihin asti, niin ainakin suurelle valkeuden ja vapauden esipihalle, ja vihdoinkin olin saanut kuulla Jumalani äänen.
Neljänkymmenen vuoden koettelemusten jakso, syksystä 1945 syksyyn 1985, oli päättynyt. Mutta mitä vielä oli edessä, sitä en tiennyt."
Nyt keskeytän menneisyydestä kertomisen hetkeksi, ja selvitän Raamatun taivaaseen liittyviä nimityksiä. Kun siellä sanotaan taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jonka jokainen silmillään näkee. Kun sanotaan taivasten taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jossa Jumalan valtaistuin sijaitsee. Kun sanotaan kolmas taivas, jota Paavalikin käytti, kun kertoi saamastaan näystä:
"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmettiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."
Samoin voin minäkin toistaa tuosta näystä, ja kaikista muistakin, joissa Kristus on ilmestynyt kirkkautensa keskellä tai erilaisia ilmestyksiä antaen. Tuo kolmas taivas on jossakin taivaan ja taivasten taivaan välimaastossa, jossa ihmiselle erilaiset taivaalliset näyt suodaan.
Tuosta hetkestä alkoi elämäni Raamatun äärellä, ja nyt siirryn kirjan sivulle 15:
"Luettuani ensimmäisen kerran Raamatun lävitse, aloitin alusta uudelleen, ja vielä kolmannen kerran profeettojen kirjoista Ilmestyskirjan loppuun. Ihmettelin ja mietin asioita, joita olin alleviivannut. Mitä enemmän luin, sitä enemmän ihmettelin, miten tämän kirjan ympärille on saatu rakennettua sadottain erilaisia kuppikuntia, suuri ja pieniä? Ei tämä kirja ainakaan ole tuollaisiin johdattamassa. Siinähän koko ajan puhutaan vain yhdestä Herrasta, yhdestä Hengestä, yhdestä uskosta, vieläpä vain yhdestä kasteesta.
Toistuvasti siinä varoitetaan vääristä profeetoista, jotka esiintyvät Jumalan nimellä ja hänen palvelijoinaan. Tuossa kirjassa ei voi olla kuin yksi totuus, ja kaikki muu on valhetta. Mutta mikä se totuus on? Sitä jatkuvasti kyselin.
Alati jouduin peilaamaan myös omaa elämääni tuon kirjan valossa. Koin olevani vapaa ja kiitin siitä Jumalaa, joka oli minut vapauttanut. Samalla kuitenkin tunsin, etten sittenkään ole vapaa, elämästäni puuttuu vielä jotakin. Kestorukoukseni oli, että Jumala paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden, mitään salaamatta. Olihan hän itse antanut näkynsä kautta todistuksen, että tuo kirja on totta.
Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten nolin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."
Minusta nöyryys on sitä että tajuaa paikkansa Jumalan edessä. Nöyräksi ei voi tulla omalla päätöksellä tai halulla, vain Jumala voi ihmisen tehdä nöyräksi.
Ilman Jumalan työtä ihmisessä ihminen voi luulla olevansa nöyrä esim. itsensä toisten puolesta uhraamisen eleillä. Vasta kun ihminen pääsee Jumalan kouluun: hänelle näytetään täydellinen turmeltuneisuutensa ja häntä aletaan riisua kaikesta omasta mm. väärästä nöyryydestä, joka on verhottua ylpeyttä, ihminen alkaa saada tuntumaa oikeasta nöyryydestä: paikastaan Jumalan kartalla.
Ensin Jumalan pitää laittaa ylpeä polvilleen. Sitten kun on puhdistettu kaikesta omatekoisesta nöyryydestä voi toimia todellisen nöyryyden pohjalta, Jumalan palvelijana.
muuttaa sydämentilan...
Eihän ihminen itse itsessään voi ja kykene... se sydämen nöyryys, se tulee Jeesuksen rakkaudesta, jonka Hän on meissä saanut synnyttää. Ihmisellä ei ole omia kykyjä oikeanlaiseen ja aitoon nöyryyteen, jos olisi ei uhriakaan vuoksemme olisi tarvittu. Usko Jeesukseen muuttaa.
Vain Jeesuksen rakkaudesta, jonka Hän saa meissä synnytttää... sieltä tulee se oikea sydämen asenne ja nöyryys.
Se on totta, että Jumalan koulussa, ihminen tulee näkemään turmeltuneisuuden, kaiken sen... mitä sieltä ihmissydämestä löytyykään... jos ei saisi sitäkään nähdä, ei voisi ymmärtää... eikä oppisi näkemään ja kuulemaan.
ehdollinen tuolla tavoin, tiedät kai sinä itsekin sen. On vapaus ilmaista kuulumiset myös lyhyestikin, jos niin kokee.
mikä on niin paljon kuuluttaman rakkauden:
Rakkaus ei ole,
Kirjoittanut: Naomi 31.8.2007 klo 23.32
ehdollinen tuolla tavoin, tiedät kai sinä itsekin sen. On vapaus ilmaista kuulumiset myös lyhyestikin, jos niin kokee.
miksi vokottelet vieraita naisia täällä netissä?
tulikos sinulee p!"#¤n puute kuin noin nuorta tyttöä ahdistelet.
Voi sinua raasua....