Hei kaikki kristityt.
Kysyisin että voiko kristinuskoa opettaa? Vai onko niin että usko saadaan lahjana sydämeen ja että jos sitä ei osaa ottaa vastaan niin opetukset on pelkkää ulkolukua?
Minä olen tällainen new age-tyyppi, joka haluaisi oppia jotain kristinuskosta. Me käydään tädin kanssa usein sellaisissa new age-pippaloissa, joissa luetaan hindutekstejä ja urantiaa. Joskus me harrastetaan spiritismiä, mutta ei kovin usein. Täti ei enää halua kun yhdellä istunnolla tuoli nousi ilmaan. Ei siinä onneksi kukaan istunut, mutta kyllä kaikki säikähti mahdottomasti. Käydään joskus kirkossakin, vaikka ehtollista me ei nautita kun yhdellä urantialuennolla sanottiin että se viini pitäisi pyhittää ensin jollain mantralla. Tässä naapurissa asuu yksi pappi, ja ollaan käyty sen luona keskustelemassa joskin turhaan kun se sanoi että me menemme suoraan helvettiin. Se kirjakin joka annettiin sille tuliaisiksi tuli postissa takaisin. Onneksi tässä paikallisseurakunnassa on yksi sisar joka ymmärtää meidän synkretistisiä näkemyksiä paremmin.
Joten, jos joku voisi vähän valaista tätä juttua nimeltä kristinusko....sellainen tosiuskovainen niinko.
Kysyisin että voiko kristinuskoa opettaa? Vai onko niin että usko saadaan lahjana sydämeen ja että jos sitä ei osaa ottaa vastaan niin opetukset on pelkkää ulkolukua?
Minä olen tällainen new age-tyyppi, joka haluaisi oppia jotain kristinuskosta. Me käydään tädin kanssa usein sellaisissa new age-pippaloissa, joissa luetaan hindutekstejä ja urantiaa. Joskus me harrastetaan spiritismiä, mutta ei kovin usein. Täti ei enää halua kun yhdellä istunnolla tuoli nousi ilmaan. Ei siinä onneksi kukaan istunut, mutta kyllä kaikki säikähti mahdottomasti. Käydään joskus kirkossakin, vaikka ehtollista me ei nautita kun yhdellä urantialuennolla sanottiin että se viini pitäisi pyhittää ensin jollain mantralla. Tässä naapurissa asuu yksi pappi, ja ollaan käyty sen luona keskustelemassa joskin turhaan kun se sanoi että me menemme suoraan helvettiin. Se kirjakin joka annettiin sille tuliaisiksi tuli postissa takaisin. Onneksi tässä paikallisseurakunnassa on yksi sisar joka ymmärtää meidän synkretistisiä näkemyksiä paremmin.
Joten, jos joku voisi vähän valaista tätä juttua nimeltä kristinusko....sellainen tosiuskovainen niinko.
Vastaukset 22
Vanhimmat
en ole niin viisas että osaisin sanoa sinulle asioita jotka sinua kiinnostavat, kun taidat itse olla kiinnostuneempi ns. yliluonnollisista noituuteen jne... liittyvistä asioista. Kirjoitin tämän vain koska olen huolissani. Jokaisella on tietenkin oikeus valita itse mitä haluaa tehdä omalla elämällänsä. Raamatussa noituus ei ole missään tekemisessä kristinuskonnon kanssa.
En tiedä sinun elämääsi, enkä voi mennä sanomaan että puhut omiasikaan kun en tiedä sinusta yhtään mitään. Radio deissä on ohjelma jossa vastataan kuuntelijoiden esittämiin kysymyksiin, mutta en muista tässä nyt yhtään milloin se on tai mihin aikaan. Sinun pitää ottaa siitä itse selvää.
Toivottavasti löydät jostain vastaukset jotka riittävät sinulle.
Etsi kirkon homomiesosoitteita je ne ovatkin sinulle
sopivaa opettavaista seuraa. Liity ritareihin.
Hei.
Jos puhuit totta etkä vain herjalla heittänyt, niin ehdottaisin, että hankit Raamatun ja etsit jonkun muun papin tms., jolle puhua. Hän voi opastaa eteenpäin. Ja iästäsi riippuen voit tietysti mennä lähimpään nuorteniltaan tai käydä kirkossa, mennä uskonnon kurssille tai seurakunnan leirille.
Tottakai kristinuskoa voi opettaa...miten muuten se olis koulussa pakollisena aineena. Mutta kukaan ei voi opettaa sua uskomaan Jeesukseen,tavallaan sanoit oikein että usko saadaan lahjana. Jumala saa meissä aikaan sen, että me aletaan kiinnostua hänestä, tuntea ittemme syntisiks ja kaivata häntä.
Tässä on mun oma sepustukseni siitä mihin me kristityt uskotaan. Elikkä Jumala loi maailman, ja ihmisen hänen ystäväkseen.Oot varmaan kuullu eedenin paratiisista? Jumala rakasti ihmistä niin paljon että hän ei tahtonut pakottaa tottelemaan häntä, hän siis antoi meille valinnanvapauden. no, alussa kaikki oli hyvin, asuimme paratiisissa ja Jumala asui itse keskellämme.Mutta sitten tuli saatana=käärme, joka houkutteli ihmisen olemaa tottelematta Jumalaa. Ja koska ihminen oli ollut tottelemston, hän ei voinut enää katsella Jumalaa kasvoista kasvoihin-->karkotus paratiisista.
Sitten paljon paljon myöhemmin tuli Jeesus. Siis koska Jumala rakasti meitä kaikkia niin paljon hän halusi olla yhteydessä meidän kanssamme. Mutta se yhteys oli katkennut sillon paratiisissa. Niinpä Jumala itse tuli ihmiseksi, kärsi aivan samat tuskat mitä mekin, ja vielä pahempaa...hänet naulittiin syyttä ristille, meidän syntiemme tähden. Jeesus siis kuoli, mutta hän nousi kuolleista, hän voitti kuoleman.
Oot varmaan kuullu uhraamisesta? Aina kun tehtiin syntiä (tiedä kai mitä tarkottaa=), piti sovittaa se jotenkin, että oltiin taas väleissä Jumalan kanssa, uhratiin joku karitsa ym. No, kun Jeesus kuoli, se oli ikäänkuin uhri. Siis Jumala uhrasi oman poikansa meidän pahojen tekojen tähden, että me oltais taas väleissä hänen kanssaan. Ja nyt meidän tarvii vaan uskoo Jeesuskseen, ja siihen että hän kuoli meidän syntien puolesta, että meillä ois elämä.
Oliko sekavaa?
jos sä uskot Jeesukseen, sä et voi uskoo niihin New age juttuihin...koska ne on huiputusta kaikki.Valitse
Käy kattoon www.radikaali.net ja kysy siellä joltain samaa juttuu, voit saada järkevämmän vastauksen =) Muutenki kantsii tsekkaa ne sivut, jos kr-usko tosiaan kiinnostaa
Luulenpa, että jos vaikkapa Paavali ilmestyisi nyt jonnekin opettamaan asioita nykykielellä ja nyky-ymmärryksen ja -kehityksen huomioon ottaen, sinä tuomitsisit hänet New Age -huijariksi.
Monet "New Age" -tyyppiset opetukset ovat hyvin yhtenäisiä esim. juuri Paavalin opetusten kanssa. Ne vain selvittävät asiat juurta jaksain, syvällisesti ja järkiperäisesti. Aivan varmasti Paavali opetti oppilailleen (tunnettujen kirjoitusten ohella) paljon sellaisia asioita, joita nykyinen kirkkokristillisyys pitäisi saatanan juonitteluna ja New Age -huijauksena.
Voit kyllä läimäyttää minua Raamatulla ja todeta, että New Age -jutut ovat verhottu kauniilla Raamatullisilla totuuksilla, mutta pohjalla on suaatanan juonitteluja. Tämä on OSALTAAN varmasti totta, sillä tuon NewAge-nimikkeen alla kulkee todella monenlaista sakkia. Mutta esittämäsi suora tuomio osoittaa, että olet ajattelematon ja tietämätön asioiden suhteen.
"Älkää olko ajattelussanne lapsia" sanoi Paavali. Ja sanoi paljon muutakin tärkeää, mitä nykykristillisyys on ohittanut olat kohahtaen ikään kuin sananhelinänä.
New age ei ole kristinuskonnon kanssa tekemisissä, kun se on vastakkainen, noituuteen teipuvainen juttu. Nuo sinun hienot korulauseesi olen kuulluut ja onhan ne ihan kivoja. Arvosta sinä sitten noituutta ja noitia, mutta kun Raamatussa sanotaan että se on vähän niinkuin vastakkainen juttu. Ihan miten vaan ja kaikkea kivaa, ja ikkunasta ulos lentäviä tuoleja.
Et edelleenkään tiedä, mistä puhut. Ei New Agea voi tuolla tavalla määritellä. Eikä noituus sun muut yleensä liity New Ageen, vaan pakana- ja luonnonuskontoihin.
Yliluonnolliset ilmiöt liittyvät spiritismiin, eikä sekään liity kristinuskoon. Sen kyllä myönnän.
Määritelmäsi mukaan noitia olivat varmaankin myös alkukristilliset opettajat, jotka "voimatekojen" avulla osoittivat kykyjään.
Ei nyt sentään. Anna olla. Raamattua kannattaa lukea, kun siellä on totuus. Ei arvostella noitia eikä "alkuopettajia",
mitä ne sitten lienevätkään...?
Totuus on tietoa. Tieto on tietoa vasta kun sinä tiedät sen. Totuuteen ei johdata "usko" sellaisena, kuin mitä me ymmärrämme tuolla käsitteellä "usko". Usko on tietoa.
Mielipiteitä syntyy, jos tietoa ei ole. Mielipiteet taas ovat itsekkyyttä. Mielipiteet perustuvat ihmisen itsensä korostamiselle tosiasiain kustannuksella.
Usko on tietoisuutta, havainnointia, joka ei tee välirikkoa hyvän ja pahan välille. Paha meissä on epätodellista, ja epätodellinen pelkää vain yhtä asiaa: tiedostamistaan. Pahan meissä voi tuhota vain pahan tiedostaminen meissä, sillä pahan tuomitseminenhan olisi toimintaa tuon pahan lähtökohdista! :)
"Kaikki paljastuu, kun se vedetään valoon, ja kaikki mikä on tuotu valoon, muuttuu valoksi. Sen vuoksi sanotaankin: - Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!
KATSOKAA SIIS TARKOIN, MITEN ELÄTTE: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat.
KÄYTTÄKÄÄ OIKEIN JOKA HETKI, sillä tämä AIKA on paha.
Älkää olko järjettömiä, vaan YMMÄRTÄKÄÄ, mikä on Herran tahto." (Ef. 5:14--)
Minä olen kristinuskovainen, enkä minä kiellä tosiasioita. Siksi minä saatan hyvinkin tietää kristillisyydestä enemmän kuin ne kristityt, joille kristillisyys tarkoittaa kristillisiä MIELIPITEITÄ. :)
Alkuopettajia olivat kristinuskon alkuvuosisatojen opettajia -- myös Jeesus mukaanlukien. Mitä varhaisempia, sen parempi, sillä pelkäänpä että traditio kärsi kohtalokkaita kolhuja jo alkuvuosisatojensa aikana. Täytyy ottaa huomioon, että alkuopettajat opettivat paljon muutakin kuin mitä on säilynyt Raamattuumme kirjoitettuna. Raamattu on lopulta aika hajanainen johdatus kristinuskoon.
kaippa sitä voi opettaa,
vaan kuinka käy.
Sydämmelläsi sinä opit oikean ja väärän.
Ei sitä kukaan ihminen voi opettaa.
Se tulee Jumalalta se oppi.
Kuuntele sisintäsi.
Siellä se on , Jumala.
Ootko tosissaan noin pöljä, ettet
ole sitä huomannut?
Sen nimi on myös omatunto.
Ja minkähän niminen jumala sinullakin siellä on? Omatunto on ihan hyvä, mutta kun sitä pitäisi kuunnellakin. Että semmoista. Tämä paikka on kristinusko nimisiä juttuja varten. Joten heitäpä uusi kysymys kristinuskosta, jos joku osaisi sinulle vaikka vastata. Ja tietenkin: Kaikkea hyvää! Onhan noita noitia...!
Mitä Tätyli sanoi väärin? Oliko Paavalikin noita, kun sanoi saman asian?
"Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta." (2Kor. 13:5) Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. (Gal. 2:19) Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!". (Gal. 4:6)
NIIN MINUN SISIMPÄNI NOUDATTAA JUMALAN LAKIA, MUTTA TURMELTUNUT LUONTONI SYNNIN LAKIA. (Room. 7:25)
Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. (Room. 8:2)
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8: 38-39)
En herjaa noitia, enkä "alkuopettajia", mutta kannattaa kuitenkin uskoa siihen mitä Raamatussa sanotaan. Lennelkööt luudillaan... tai tehkööt mitä ne haluaa. En herjaa, eikä kiinnosta.
Pelastava sydämen usko on Jumalan lahja, jonka Hän tarjoaa evankeliumin kautta Jeesuksen työn kautta.
Pelastuksesta enemmän :
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastusvarmuus.htm
Tämä pelastava sydämen usko (Room. 10) palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin. Ihminen ei voi parhaimmillaankaan teoilla korvata Jumalan sovitustyötä Jeesuksen kautta. Kysymys on siitä, hyväksymme vai hylkäämme sanoman.
Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa tekoihin ja käyttäytymiseen. Jos usko ei kanna minkäänlaisia hedelmiä tässä suunnassa, voidaan aiheellisesti epäillä uskon aitoutta. Hengen hedelmä on lueteltu Gal.5:22.
Varsinkin UT puhuu paljon uskovaisen elämästä ja käyttäytymisestä, joten sekin puoli on varsin tärkeä, vaikka sillä ei ansaita pelastusta.
Näistä asioista löytyy monenlaisia kirjoituksia esim. linkissä :
http://www.nic.fi/~jlindell
Hyvä oivallus myös tuo vaakasuora ja pystysuora yhteys! Itse(kin) näen asia niin, että vaakasuora kuvaa ulkoista ajan ja tilan maailmaa, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Pystysuora sen sijaan kuvaa nykyhetkeä, ikuista läsnäolon hetkeä tässä ja nyt. Mehän ymmärrämme, että se on ainoa todellinen TIE vapauteen, sillä emme koskaan elä menneessä emmekä tulevassa. Läsnäolo on tie vapauteen, sillä se vapauttaa meidät kaikista huolista! Huoliin luetaan tietysti kaikki halut, sekä menneisyyden vaikutukset ja pelot tulevaisuudesta.
Vain läsnäolo tässä hetkessä voi viedä meidät rakkauden, anteeksiantamisen ja syntien sovituksen tielle. Tielle, joka ei ole menemistä eikä tulemista, vaan OLEMISTA, mitäpä muutakaan...? Se ei ole ulkoiseen turvautumista eli katoamaan takertumista, vaan ulkoisen hallitsemista sisäisestä käsin. Silloin vasta ihminen todella hallitsee maailmaa, eikä maailma hallitse häntä, kun hän ei anna maailman vaikuttaa häneen, vaan luottaa Jumalan voimaan, jonka Kristus välittää meille läsnäolon hetkissä!
Todellinen usko tosiaankin vaikuttaa välittömästi tekoihin ja käyttäytymiseen. Hyväntekeminen tapahtuu luonnostaan hänelle, joka on todella uskoon herännyt. Mitä on tuo todellinen usko? Se on todellista läsnäoloa! Se on ajatuksetonta olemista, ja toimimista tuon olemisen pohjalta. JUMALA PÄÄSEE MEISSÄ TODELLA VAIKUTTAMAAN vain silloin, kun emme lörpöttele ajatuksissamme, vaan elämme, todella elämme tätä elämää hetkestä hetkeen tarkkaavaisina ja havainnoivina itsemme suhteen ja ympäristömme suhteen. Minä tiedän ja tunnen, että Jumalan viisaus versoo meihin läsnä olevasta hetkestä ja kaikki on kunnossa niin kauan kuin emme anna ajatuksillemme, huolille ja haluille valtaa. Ajattelumme ei voi ymmärtää nykyhetkeä eikä läsnäolossa siten voi tapahtua ajattelua. Ajateltu perustaa toimintansa pelkästään menneeseen ja tulevaan.
Olkoot ajattelu meille vain väline, ja käytössä vain välttämättömissä tilanteissa, joissa meidän täytyy tarkemmin suunnitella tulevia toimiamme. Muulloin voimme elää pelkästään järjen voimalla, joka toimii ilman ajattelua oppimamme pohjalta ja Jumalan meille suoman totuudentunnon, omantunnon, pohjalta. Ilman ajattelua me myös opimme uutta sivistystä järkemme pohjaksi: huomaa näet ajattelematon tilasi, kun keskityt toisen ihmisen kuuntelemiseen :)
Rakkaudella,
[email protected] :)
...eikä margariini. (Muuten, terve kaima!) Mutta asiaan!
Järki on lähtökohtamme sydämeen, sillä tällä hetkellä olemme hyvin älyllisesti orientoituneita ja älyn väärinkäyttäjinä kadottaneet todellisen yhteyden sydämeemme. Aloittaaksemme paluun entiseen, täytyy meidän ottaa tuo kaksiteräinen miekka välittömän tarkkailumme ja havainnointimme alaisuuteen niin, että se hiljalleen muuttuisi yksiteräiseksi. Palaamme tähän pian.
USKO on ajattelusta riippumatonta. Usko ON aina LÄSNÄ, mutta ME vain emme ole aina LÄSNÄ, vaan olemme suurimman osan ajastamme ajatuksiimme uppoutuneita. AJATTELU on ehdottoman tarpeellista vain suunnitelmien teossa ulkomaailman suhteen. Silloin kyseessä ei oikeastaan edes ole totunnainen ajattelumme. Ero suunnittelun ja ajattelemisen välillä on se, että suunnitellessamme me käytämme ainoastaan tosiseikkoja ja tarkoituksenamme sillä hetkellä on aina muuttaa ne toiminnaksi. Se mitä kuvittelemme tai keksimme ajattelemalla, on aina menneisyyden uudelleenjärjestelyä, mekaanista robottiajattelua.
Paras osa ihmisen kokemuksesta sijaitsee tarpeesta nousevan ajattelun ja puhumisen tuolla puolen. Sieltä lähtee henkisyyden tietön Tie. Tiellä ei ole suuntaa, sillä Tie on ajaton. Sisimpämme on ajaton, vastakohdaton, ja Opetuksen ydin on siinä, että Kristus on meissä, sisimpänä Olemuksenamme. Kristus on Jumalan elämä ihmiskunnan tajunnassa, kuten eräs todellinen kristillisyyden opettaja, Pekka Ervast, on lausunut. Älyn kaksiteräinen miekka muuttuu yksiteräiseksi, kun suhteemme sisäiseen olemukseemme lähenee ja löydämme jälleen yhteyden sisimpäämme, joka on puolueeton, vastakohdaton, yksiteräinen. Älymme tehtävänä on suhteuttaa tuo sisäinen henki ulkoiseen maailmaan, jossa vallitsee toisenlainen luonto ja toisenlaiset rakenteet.
LÄHTÖKOHTA todelliselle Kristuksen tielle on ennenkaikkea siinä, että nyt koemme ja ymmärrämme olevamme KADOTUKSEN TIELLÄ niin kauan kuin edelleen TAKERRUMME tämän maailman rihkamaan. Takertuminen katoavaan voi viedä vain kadotukseen. Ennen kuin voit paeta kolostasi sinun täytyy tietää olevasi ansassa. Silloin sinulla on mahdollisuus. Silloin kolkuttavalla avataan.
TOISEKSI, on ymmärrettävä, ettei todellisuutta ole kuin TÄSSÄ nimenomaisessa HETKESSÄ. Tässä ja nyt. Kaikki todellinen on vain tässä hetkessä; kaikki ilo, onni ja rakkaus ovat jatkuvasti läsnä tässä ja nyt. Silloin kun emme ole täysin tietoisina läsnä, olemme ajatuksissamme. AJATTELUMME ei käsitä nykyhetkeä, vaan se väkisinkin uppoutuu menneisyyden ja tulevaisuuden kuville. On olemassa todella harhaanjohtava lausahdus: ”Ajattelen, siis olen olemassa.” Se on yhtä epäloogista kuin jos sanoisi: ”Näen koiran, siis olen koira.” Olisi parempi sanoa: ”Ajattelen ajattelevani, siis ajattelen olevani” – sanaleikki, joka sattuu olemaan totuus.
Ihminen pystyy seuraamaan ”ulkopuolisena” omaa ajatteluaan. Ihminen ei siis perimmältään ole tuo ajattelija. Ajattelu on väline. Se on väline, eikä ihmisen käyttämä väline voi tuntea omaa olemassaoloaan. Ajattelu ei voi ymmärtää omaa itseään, kuten vihaisuus ei voi koskaan ymmärtää itseään. Ei ole olemassa 'ajattelua' ja 'sinua'. Silloin kun ajattelet, sinä olet tuo ajattelu. Siispä...
KOLMANNEKSI sinun on käsitettävä tämä tosiasia: kun olet ajattelemassa, sinä olet ajattelija; kun olet vihainen, sinä olet vihaisuus; kun olet haluamassa, sinä olet halu, ja niin edelleen. Silloin kun et ole mitään näistä asioista – kun et toimi mistään sellaisesta käsin jonka voisi nimetä – olet ei-mitään. JA SIINÄ HETKESSÄ KOET TODELLISUUDEN.
Tämä oli lyhyt ja mahdollisimman ytimekäs selvitys Opetuksen perustasta. Paljon jäi sanomatta, selittämättä ja tarkentamatta. Meikäläisen osalta kysyvälle vastataan tällä palstalla tai:
[email protected]
"Silloin kun et ole mitään (näistä asioista) – kun et toimi mistään sellaisesta käsin jonka voisi nimetä – olet ei-mitään. JA SIINÄ HETKESSÄ KOET TODELLISUUDEN."
Onpa siinä muutaman ihmisen todellisuus: "ei mitään".
Eikä siinä kaikki, vaan: "Tämä oli lyhyt ja mahdollisimman ytimekäs selvitys Opetuksen perustasta. Paljon jäi sanomatta, selittämättä ja tarkentamatta".
Eiköhän siinä jäänyt suunnilleen kaikki tarpeellinen sanomatta kun opetuksen perustus on "ei mitään" siis tyhjyys. Paljon sanoja mutta ei mitään asiaa siis! Tyhjyyden tyhjyys on päämääränä. IQ0
Nähdäkseni vastaus oli jo kyseisessä kohdassa, mutta tarkennan vielä. Sanoin:
"Sinun on käsitettävä tämä tosiasia: kun olet ajattelemassa, sinä olet ajattelija; kun olet vihainen, sinä olet vihaisuus; kun olet haluamassa, sinä olet halu, ja niin edelleen. Silloin kun et ole mitään näistä asioista – kun et toimi mistään sellaisesta käsin jonka voisi nimetä – olet ei-mitään. JA SIINÄ HETKESSÄ KOET TODELLISUUDEN"
Puhdas olemisen tila on itseriittoisuutta, jollaista on mahdoton kuvitella. Se ei ole riippuvainen suhteesta mihinkään itsensä ulkopuoliseen. Jopa suhde tietoon katoaa, ja jäljelle jää vain se, mikä on.
Ei-minään oleminen on asteittain avautuva kokemus, sillä yhtäkkisenä tapahtumana kuka hyvänsä kokisi sen helvetillisenä ja hajottavana kokemuksena.
Jo ajatus ei-minään olemisesta on egollesi hyvin pelottava kuva, kuten havaitset. Jeesus käytti vähintään yhtä kovia sanoja asettaessaan kriteerit sille, ketkä pääsevät hänen oppilaikseen: oppilaskandidaattien täytyi olla valmiita luopumaan kaikesta omaisuudestaan, myös perheestään ja lähimmäisistään totuuden hyväksi. Tämä on ymmärrettävää sille, joka on syvästi herännyt näkemään kaiken katoavaisuuden ja epätodellisuuden. Muille nuo kristeerit ovat yhtä kuin kuolema. Täsmälleen niin kuin Paavali kuvaili: "Kristuksen tuoksu" on kuoleman katkua niille, jotka ovat "kadotuksen" tiellä, mutta niille, jotka ovat heränneet, siinä piilee lupaus todellisesta elämästä. (2Kor. 2:14-16)
Kun halu ja suhteet tulevat riittävässä määrin murskatuiksi, ihminen oivaltaa kuolemattomuuden. Tämä on psykologinen siirtymävaihe, jossa kuolemanpelko, kuolemaa pelkäävä osa henkilöstä, katoaa ikiajoiksi.
Tätä kokemusta voi edeltää aistimus siitä, että kuolema on lähellä. Kokemus eroaa suuresti siitä herättävästä kokemuksesta, jossa ihminen kokee olevansa yhtä luonnon kanssa, ja joka tuo tullessaan varmuuden kuolemattomuuden tosiasiasta. Tämä oivallus on osallistumista tuohon tosiasiaan eikä ainoastaan sen näkemistä. Se tuo mukanaan tietämyksen, joka säilyy ikuisesti, koska halun kudelma on liian heikko pystyäkseen enää koskaan häiritsemään sitä.
Iankaikkinen elämä on aina läsnä. Me vain emme ole aina läsnä. Totaalinen läsnä oleminen on ajatuksettomuutta, sillä ajattelumme voi käsittää vain mennyttä ja tulevaa -- ei nykyhetkeä. Näe tämä. Ajattelu ei voi saavuttaa nykyhetkeä tuhoutumatta. Tietäminen ei vaadi ajattelua, toiminta ei vaadi ajattelua eikä oppiminen vaadi ajattelua. Olkoon oleminen lähtökohtamme ja itse tekeminen tavoitteemme.
Ensimmäiseksi: havainnoi mielipiteitäsi ja asenteitasi. Vain tuomitsemattomalla tarkkailulla ne voivat vähitellen hävitä sinusta ja antaa tilaa tosiasioille.
Mutta vain harvat ymmärtävät jos näin suoraan sanotaan.
Aihe siirtyi vähän epäolennaisiin seikkoihin. Kummastusta herättänyt lausahdus olisi saanut jäädä sanomatta, koska se on useimmille vielä kaukainen ja käsittämätön asia. Palaa vain alkuviestini ilmoittamiin perusseikkoihin, lähtökohtiin.
Tämä tarvitsee lukijalta erityistä syventymistä, sillä laaja asia pyritään esittämään tässä aika pähkinänkuoressa. Tai ei asia ole laajakaan sille, joka TIETÄÄ, mutta sille, joka ei tiedä, sitä täytyy selvittää juurta jaksain.
Lue Barry Longin kirja "Itsetuntemus". Se selittää asiat erittäin seikkaperäisesti, innoittavasti ja mielenkiintoisesti!
Uskon, että saat hyvää täydennystä myös tuosta viestistäni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgicategory=1000000000000003&conference=680&posting=22000000000551011
Ainahan voi opettaa, mutta kuunteleeko se jota opetetaan? tajuaako hän mitä opetetaan? Haluaisin itsellenikin lisää viisautta, enkä tarkoita ketään henkilökohtaisesti.
Eli se kuulee, joka oikeasti tahtoo tietää muutakin kuin sen, että koskas syödään ja milloin alkaa urheiluruutu.
Lisäksi kysymällä varmistaa, ettei tieltä eksy.
Miten uskoisit viisauden itselläsi kasvavan, ja mistä löytyvän?