Ensin oli mies, muovikassi ja paikallislehden tyhymä päätoimittaja. Sitten oli YLE, Seura-lehti ja muu media. Sitten kaiveltiin väitteille todisteita. Sitten ei ollutkaan mitään?
Farssi. Sehän se oli.
Farssi. Sehän se oli.
Huhtiniemen komedia...
...ei unohdu!
9797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Helsingin yliopiston arkeologit, antropologit ja oikeuslääkärit jatkavat tutkimuksiaan Huhtiniemen alueella vielä ensi syksynäkin. Tutkimuksia jatketaan, koska kesän 1944 tapahtumiin ja niihin liittyviin huhuihin halutaan saada lopullinen selvyys.
"Kun nyt kartoittamamme kohteet on tutkittu, uskomme, että asia on lopullisesti selvitetty”, sanoi Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen professori Erkki Vuori viime keväänä.
http://www.med.helsinki.fi/newspage.asp?route=1.730.6194.6222
Turkulainen sotaveteraani Lauri Lindqvist on kertonut haudanneensa teloitettuja Taipalsaarelle
heinäkuussa 1944. Arkeologian Professori Mika Lavento pitää näitäkin Taipalsaarenkin tapahtumia tarkemman selvittämisen arvoisena.
Myös lukuisat sotahistorioitsijamme ovat olleet kiinnostuneita Talin taisteluista ja niissä kadonneiden satojen sotilaiden kohtaloiden selvittämisestä. Syksyllä onkin ilmestymässä paljon mielenkiintoista Karjalankannaksen ratkaisutaisteluja koskevaa kirjallisuutta, mm. Heikki Ylikankaan ”Murtuuko kannas?”
Taipalsaari on saaristokunta Saimaan saaristossa, jonne taistelujen ollessa kiivaimmillaan
Talissa kesäkuun lopulla 1944 tiedetään paenneen ehkä tuhansia karkulaisia. Kannaksen puna-armeijan suurhyökkäyksessä päärintamavastuun kantanut IV AK menetti arkistotutkimusten mukaan muutaman päivän aikana kesä- heinäkuun vaihteessa kaatuneina 1557 ja kadonneina yli 1208 miestä.
Kadonneiden suuri lukumäärä ja varsinkin suhteessa kaatuneisiin Talissa hämmästyttää tutkijoita – erittäin raskaat armeijakunnan vastaiskutkin huomioiden.
Sotaveteraanin osoittama hautauspaikka sijaitsee Taipalsaaren keskuksesta pohjoiseen Peltoin
kylän ja sodanaikaisen lentokentän sekä nykyisen ampumaradan lähettyvillä. Saksalaisen Kurt Kuhlmay'n saavuttua Imatran Immolaan 34. Lentolaivue joutui siirtymään sieltä pois ja sille raivattiin kesäkuussa 1944 kenttä havumetsien siimekseen melkeinpä Suur-Saimaan rannalle - Taipalsaarelle.
http://maps.google.fi/local?hl=fi&q=&q=taipalsaari
Eikös se spammaaminen ollut kiellettyä...? Oot tonkin stoorin postannu kai miljoona kertaa aina kun joku tarpeeks idiootti alkaa taas lässyttämään näitä foliopipojuttuja Huhtiniemestä.
*** eikös...? realisti#1 31.8.2007 klo 4.26
*** Eikös se spammaaminen ollut kiellettyä...?
- mahdatkohan rassukka edes tietää mitä tarkoittaa sana ‘spam’?
Tarvitseeko kääntää?
USA:ssa ja jopa Suomessakin on ’bisnestä’, joka kaupittelee kotirouville kaikenlaista
rojua. Miesihmisiä asia tietysti vähän ihmetyttää, mutta kysymyksessä on myyntitekniikka;
ja kun myyjä sanoo ovella ”Wham bam, Spam.. jne, rouva on myyty
ja kaupat ovat syntyneet - ja vielä ihan hyvällä hinnalla!
http://www.ezinearticles.com/?Wham,-Bam,-Thank-You-Mam---Sizzling-Tips-to-One-Night-Stand&id=159203
- Oletpa hauska hyypiö!
...kadonneita??
Sitten selvisi, ettei Viipurista ketään kadonnutkaan, niin eikun vaihdettiin paikkaa.
Miksei "teloitettuja" ole vielä etsitty kuusta! Siellä ne varmasti ovat!!
Näin just. Voitko muuten todistaa, että niitä ei oo haudattu kuuhun? : ) Kyllä varmasti kohta tulee joku foliopipo ja "todistaa" puolijauhosia vihjauksia käyttäen, että IVAK:n kaatuneitten evakuoinnilla oli kuljetuskalustossa kuuraketteja ja ne ruumiit, joita ei kylläkään oo mistään kadonnu, on viety avaruuteen. Tai ehkä kun niitä mukamas Huhtiniemeen ja ties mihin kuopattuja raatoja ei oo mistään kadonnu, ne on alun perin ollukin avaruudesta ja sen takia muonavahvuuden ulkopuolella?! Ne on vaan viety takasin isiensä maille kuuhun.
Tekee ihmeitä.
...sun luutuneisiin aivoihis!
Suomessa, vapaassa maassa, toimittajat Portaankorva, Meuronen, Arponen, Hietamies ja kaikki muut toimittajat saavat tutkia ja kirjoittaa ilman sensuuria ja everstiJUNTTIEN vallankaappausuhkaa aivan mitä haluavat ja mistä kansa on kiinnostunut.
Ja lienee hyvin luonnollistakin, että ihmiset, jotka kesällä 1944 kuuntelivat tykkien ja pommikoneiden jylinää Lappeenrannassa, ja joiden isät, miehet ja pojat taistelivat siinä kotinurkilla, jäivät taistelujen laannuttua hädässään, tuskissaan ja lopulta äärimmäisissä peloissaan, yksin vaikertamaan ja kyselemään itsekseen vuosikymmeniksi mihin katosi 10-lapsisen perheen huoltaja. Ei ollut ketään kenelle tuskastaan puhuisi, ei uskaltanut!
Mielikuvistustako ja huhujako vain? Totta tai ei, toimittajilla ja meillä kansalaisilla on oikeus tutkia ympäristöämme ja saada selville TOTUUS!
"Toimittaja Juha PORTAANKORVAN Silminnäkijän raportti ”Huhu joukkohaudoista” oli kaupunkitarina, joka on elänyt Lappeenrannassa 60 vuotta. Huhun mukaan kaupungissa toimi kesällä 1944 salainen kenttäoikeus, joka teloitti satoja suomalaisia rintamakarkureita.
- Väitetään, että teloitettujen ruumiita ei haudattu syvälle. Kesällä 1945 joukkohaudat alkoivat haista ja niitä jouduttiin kalkitsemaan, kertoo Karjala-lehden päätoimittaja Antti O. ARPONEN.
Puna-armeijan suurhyökkäyksen alettua ja Viipurin menetyksen jälkeen Kannaksella pidätettiin lähes 30 000 rintamakarkuria ja joukoistaan harhautunutta. Selustaan paenneista suuri osa päätyi Lappeenrantaan.
- Lappeenrantalaisilla on suunnattoman upea mielikuvitus, jos he ovat keksineet kaiken sen, minkä ovat kertoneet, naurahtaa kirjailija Heikki HIETAMIES, jonka vastailmestynyt kirja kertoo Huhtiniemen tapahtumista.
Tarinan mukaan kaupungissa teloitettiin päivittäin useita rintamakarkureita. Heidät haudattiin kuin koirat kunniattomiin joukkohautoihin Lappeenrannan länsipuolelle. Onko kyse jatkosodan tarkimmin varjellusta sotasalaisuudesta vai karjalaisten vilkkaasta mielikuvituksesta?
- Se on vahva huhu. Huhtiniemen teloituksista ei löydy yhtään asiakirjaa, väittää Sota-arkiston tutkija Seppo KLEMETTILÄ.
Toimittaja Juha PORTAANKORVAN ohjaamassa Silminnäkijässä kuitenkin useat lappeenrantalaiset uskovat Huhtiniemen tapahtumiin. Lisäksi monet asiaa tutkineet ovat törmänneet outoihin löytöihin ja tapahtumiin.
- Näin Lappeenrannassa kaksi kuorma-autoa, joiden lavoilla oli suomalaisten sotilaiden ruumiita. Ne oli pinottu päällekkäin kasvot alaspäin. Myöhemmin kuulin, ettei kaatuneita kuljetettu sillä tavoin. Lisäksi Lappeenrannassa ei ollut kaatuneiden keräyspaikkaa, kertoo Osmo SILVAS, joka oli evakuoimassa Lappeenrantaa kesällä 1944.
- Eräs herra näytti minulle salaisen kenttäoikeuden asiakirjoja. Ne olivat leimoilla varustettuja ja niissä oli rintamakarkureiden nimet ja syntymäajat. Se oli hirvittävä kokemus lukea ne paperit, muistelee Elli MATKONEN.
- Nämä teloitukset ovat merkinneet eräille 60 VUODEN YKSINÄISYYTTÄ, toisille hirvittävän salaisuuden kantamista. Kaupunki etsii edelleen murhaajia, toteaa rovasti Matti J. KURONEN"
Huhtiniemen huhut ovat pelkkää valehtelua ja mustamaalausta. Lappeenrannassa ei ole teloitettu ainoatakaan suomalaista sotilasta ei viime sotien aikana eikä ylipäänsä koskaan. Nämä asiat on perin juurin tutkittu.Valheet eivät muutu tosiksi sillä, että kertojat niihin uskovat tai että ne toistetaan uudelleen ja uudelleen.Eivät lappeenrantalaiset ole yksin näitä juttuja keksineet. Kyllä siihen on saatu apua ulkopuolelta aina akateemikko- ja tohtoritasoa myöten.Kuvaavaa on, että yksikään kesällä 1944 kaupungissa elänyt henkilö ei ole jutuista todistanut. Kaikki ovat satusetien keksimiä. Keulassa ovat torivalvoja Koistinen-vainaja ja putkimies Holappa. Näiden juttuihin ovat toimittajat asiantuntemattomuuttaan ja mustamaalaushaluaan langenneet.
Saahan juttuja levitellä, mutta mitä hyötyä valehtelusta on kenellekään?