milloin suru

Heipä hei minä olen menettänyt lapseni ja sinä ilmeisesti miehesi jos oikein ymmärsin?Voin kertoa sinulle että suru ei tavallaan katoa koskaan ja rakkaamme ovat joka päivä mielessämme jossain siellä taustalla.Minulla ei ole kovinkaan kauan vielä lapseni menetyksestä ja tuska ja suru ovat vielä niin jokahetkisiä ajatuksia ja tunteita.
Eikä meidän ole tarkoituskaan heitä koskaan unohtaa sillä ovathan he rakkaitamme.
Luopuminen ja irti päästäminen ovat todella vaikeita asioita koska niin ei halua tehdä ei halua luopua rakkaastaan vaikka tavallaan ymmärtää sen olevan pakko.

Kuva hyllyssä katsoo sinua joka päivä ja joka kerta kun sitä katsoo ikävä ja kaipaus raastaa sydäntä,eikö ole kamala tunne,no sen ymmärtää vaan sen kokenut.

toivon sinulle jaksamista eteenpäin sillä tiesi on vielä pitkä ja tuskainen,eipä sitä voi kieltääkään tosi asia,ja ehkä nyt vielä tuntuu siltä että ei löydy pohjaa,sitä ei löydy vielä pitkään aikaan mutta joku päivä huomaat jo herääväsi vähän paremmalla mielellä ja pikkuhiljaa alkaa jostain tulla yksi auringonsäde ja sitten toinen,mieti silloin että miehesi ne on sinulle lähettänyt ja sano hänelle hiljaa mielessäsi kiitos niin huomaat että hymyilet.

Voimia ja kauniita päiviä sinulle

toivoo erittäin raskaan menetyksen joutunut kokemaan

sinulle. ymmärrän sinua hyvin. Surutyö etenee pienin askelin eteenpäin. Takapakkeja tulee varmasti. Ei suotta puhuta suruTYÖSTÄ. Ihmisen mieli tekee työtä ja se on rankkaa.

Et ole yksin surusi kanssa. Meitä on monta, joita on koskettanut suru ja menetys. Olemme menettäneet jonkun rakkaan ihmisen-

Oletko miettinyt, ettei ero ole lopullinen? Vielä joskus näemme heidät taivaassa. Olet varmaan kyllästymiseen asti kuullut, että "Olet nuori". Sitähän sinä, ystävä-kulta, olet. Elämä hymyilee sinulle ihan varmasti vielä joskus. Suru muuttuu kaipaukseksi, mutta elämä kantaa...

Voimia.

olet tuulena rakkaasi hiuksissa,olet kosketus syksyn tuulessa-hän on luonasi-tunnet sen lämpönä tuulen,sen hellänä kosketuksena ihollasi.Rakkaasi puhuu sinulle luonnossa-katso syksyn väriloistoa-niillä hän tuo iloa elämääsi-jokainen väri-tuoksu,tuuli,auringonsäde kertoo sen-hän on luonasi vielä-ei halua päästää sinusta irti-rakkaus kantaa yli kuoleman rajan-yhä hän on luonasi-anna hänen viipyä luonasi vielä hetken-tarvittette tämän ajan,ennenkuin on luopumisen aika.Anna vielä hetki aikaa rakkaudellenne-se oli ihmeellistä ja aitoa.Kun se se hetki on on ohi,anna hänen päästä lepoon-sen hän on ansainnut-sinua unohtamatta.Rakkauden siteet kantavat yli kuoleman!!!

uskoa siihen että joskus vielä tuska on vaihtunut kauniisiin muistoihin yhdessä vietetystä ajasta,sitä toivon koko sydämestäni.nyt olen poikki,väsynyt yksin elämään tätä elämää josta puuttuu se tärkein ja olennaisin...päivät ovat sitä samaa ja tyhjää tekemistä josta puuttuu se kipinä joka ennen oli.pitäisi oppia olemaan kiitollinen siitä mitä on.jollain toisella ei ole edes sitä mitä itsellä.kipeän ikävän kanssa eteenpäin,päivän kerrallaan jaksaa mennä.voimia teille kaikille jotka tunnette samoin,sinnitellään eteenpäin!

omasta kokemuksesta sen verta kerron,että olin itse 29vuotias kun saatoin mieheni viimeiseen lepoon.nyt tuosta on kulunut 10v ja edelleen ikävä ja kaipuu vaivaa ja toisinaan suuri surukin siitä,että miksi niin piti käydä..kaikilla nuo menee niin erilailla,mutta se aika tekee tehtävänsä ainakin omalla kodalla ja toivottavasti sinunkin. itse koin silloin 10v sitten aivan kauheeta vihaa ja sitten se suru ja siitä pikku hiljaa aika kultasi muistot..elämä meillä täällä jatkuu vaikka niin moni viereltä poistuu ja se pahalta tuntuu,mutta meidän on vaan jaksettava taistella!voimia kaikille ja hyvää syksyä