luotu sielunkumppani?Missä on se se minun "ritarini",jotä en ole vielä kohdannut?Nautin niin tästä yksinäisyydestä-onko pakko löytää joku elämäänsä,vaikka ei ketään tarvitse?Hieman kadehtien luen kertomuksia,joissa joku on niin niin "yhtä"jonkun kanssa-onko se elämän laki?Eikö kukaan voi olla onnellinen vain yksin?Tietysti on paljon lähimmäisiä,jotka ovat todella tärkeitä-minun kohdalleni se "sielunkumppani"ei vaan ole osunut!Onko elämäni siis merkityksetön ilman sielunkumppania?Voinko elää tätä niin hyväksi kokemaani elämää yksin?Samoilen metsässä,kuuntelen koskien pauhua,lintujen laulua,luonnon hiljaisuutta-sen tuoksuja-olo on tyyni ja seesteinen,olen sinut itseni kanssa-miksi kaivata lähelleen jotain,joka tuo tullessaan,paitsi rakkautta,hellyyttä-myös luopumisen tuskaa?Voiko yksin asuva-ei yksinäiseksi itsensä tunteva olla onnellinen?Kun tuntuu siltä,että kun on yksin,niin kukaan ei voi satuttaa?Kun on yksin ajatustensa kanssa,tuntee olevansa oma herransa-kukaan ei käske,kukaan ei määrää-on vain minä ja luonto-sovussa kaiken maailmankaikkeuden kanssa.Tarvitseeko maapallo meitä kaikkia?Joskus tämän surun keskellä tuntuu,että jospa minut voisi jättää väliin!Suren, mitä suren,koen ,mitä koen-tää kaikki on vaan minun elämää!!!
Onko jokaiselle
Karjalankägönen
3947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sillain miten itsellä,ja läheisillä on hyvä olla?On sitten yksin kaksin tai lasten kanssa?
että jokainen meistä löytää elämänsä aikana vain kerran sen sielunkumppanin,täydellisen rakkauden.uskon tuohon täysin.minä löysin sen ihmisen joka oli minulle se sielunkumppani,täydensi puutteitani ja teki minusta kokonaisen.siksi kai tuntuukin nyt niin tyhjältä kun se ihminen on poissa joka teki päivistäni parempia ja öistäni levollisia.on luotava itsensä uudestaan ja saatava itsensä taas pitämään itsestään ja tästä elämästä jota vielä on jäljellä,sen mitä on.
eivät kai kaikki löydä sitä ihmistä rinnalleen koskaan.toivon että löydät joskus sellaisen ihmisen jota voit kutsua sielunkumppaniksesi siitäkin huolimatta että menetyksen tuska tulee olemaan valtava.itse en vaihtaisi päivääkään pois niistä vuosista jotka sain kokea hänen kanssaan.
Minullakin oli onni löytää se sielunkumppani ja täydelllinen rakkaus ja puolikkaani. Ja siksi minäkin olen nyt vain puolikas täällä.
Tiesin hänen olevan se puuttuva osa melkein heti,kun hänet tapasin.
On vain kerättävä pirstaleet maasta ja koottava itsensä uudestaan. Sitä sielunkumppania ei tule enää koskaan löytymään, mutta eihän elämä aina voi olla kympin arvoista.