Kuten tiedostusvälineet ovat kertoneet, ovat Saksa, Ranska, Belgia ja Luxemburg olleet tekemässä ”suljettua” EU:n PUOLUSTUSYDINTÄ.
Suuret maat Saksa ja Ranska tietenkin haluavat päättää siitä, millainen EU:n perustuslakiin kirjoitettavasta puolustuksesta tulee.
Esimakua asiaan saatiin syksyllä, kun EU:n perustuslakiluonnokseen oli kirjoitettu ranskalaisen tulevaisuuskonventin puheenjohtajan Gisgardin toimesta PUOLUSTUS omana lukunaan.
EU-tulevaisuuskonventin Suomalaisedustajien Matti Vanhasen ja Kimmo Kiljusen mielestä konventissa ei ollut puolustuksen kirjoittamisesta omaksi luvukseen mitään puhetta. Aikaisemmin puolustus oli nimittäin sisältynyt Ulko- ja puolustuspolitiikka –lukuun.
Ostiko Saksa osti Ranskan puolelleen EU:n maataloustukiaisilla ja - vastapalvelukseksi Ranska saa määritellä EU:n tulevan puolustuksen?
Tällainen ajatus nousee väkisinkin esille, sillä EU:n perustuslakiasiassa näiden maiden kesken on niin suuria mielipide-eroja, että on vaikea uskoa niiden pystyvän olemaan yhtä mieltä ja sillä tavalla sanelemaan konventin lopputuloksen. Mukanahan on myös muita pelureita, muun muassa Blairin Iso-Britannia.
Saksa haluaa ranskalaisen Jean Monnetin nimiin kirjattua yhteisömetodia, kun taas Ranska uskoo pystyvänsä puolustamaan omaa etuaan paremmin hallitusten välisellä metodilla. Sitä ranska on valmis käyttämään erityisesti europuolustuksen rakentamiseen, ja siinä asiassa Chiracia tukee Italian pääministeri Silvio Berlusconi. Hänen mielestään on yhteisen rahan jälkeen nyt vuorossa yhteinen puolustus. Hänen tapauksessaan se on perinteisesti ollut tiukasti Nato-yhteensopiva.
Euroopan ulkopolitiikan vahvistamiseksi Berlusconi on ollut valmis ottamaan Venäjänkin EU:n jäseneksi!
Kun konventin puheenjohtajisto oli valmistellut luonnoksen EU:n perustuslaiksi, esiteltiin konventissa 28.10.2002. Suomalaiset eivät olleet saaneet ennalta luonnosta edes nähdäkseen. Ilmankos Vanhanen ja Kiljunen hämmästyivät.
Mutta ei tämä vielä mitään, sillä:
Perustuslakikonventin sihteeristö näki tulevassa EU:n puolustuksen perustuslakiin kirjoittamisessa ongelmia. Niinpä se kysyi puolustusta valmistelevaa työryhmää vastaamaan kysymyksiin:
1) millä mekanismeilla taataan, että jäsenmaat täyttävät sotilaalliset sitoumuksensa ja
2) voitaisiinko ottaa käyttöön samanlaiset puolustuksen yhteensopivuuskriteerit, jotka olivat käytössä pyrittäessä yhteiseen rahaliittoon (EMU).
Puolustustyöryhmän puheenjohtajaksi nimetty komissaari Michel Barnier meni omassa muistiossaan vielä pitemmälle. Hän näki tarpeelliseksi laajentaa Petersbergin tehtäviä niin että otetaan huomioon myös terrorismin vastaisen sodan uudet vaatimukset: pitää vastata biologisten ja kemiallisten aseiden uhkaan.
Hän halusi antaa puolustuksen EMU-kriteereiden valvonnan komission toimivaltaan. Näin ollen EU:n militarisoiminen yhteisöllistettäisiin komissioon pois jäsenmaiden täydestä toimivallasta.
Lisäksi Barnier kysyi, pitääkö perustuslakiin tai sen liitteisiin kirjoittaa kollektiivisen puolustuksen velvoite, ja alusti näin kysymyksen siitä, mitä tehdään maille, jotka eivät tähän suostu. Vähintä on, hän kirjoitti, että ne suostuvat rakentavaan pidättäytymiseen päätöksenteosta: että yhdet saavat tehdä EU:sta sotaliiton toisten sitä estämättä .
Pienten maiden ei pidä saada estää sitä, että tulee suurten yhteinen puolustus. Jos siitä päättäminen ei onnistu EU:ssa, suuret tekevät - komissaari Barnierin mukaan - omat johtopäätöksensä ja muodostavat Puolustus-Euroopan, jolla on oma johtoelin.
Tässä on syy, miksi hiljattain kokoontui ”suljettu” puolustusydin!
Barnier kysyi edelleen, voidaanko sotatarvikeyhteistyö kirjoittaa perustuslakiin velvoitteeksi kaikille jäsenille vai tehdäänkö sitä vain vapaaehtoisten maiden kesken. Hän nosti esille kysymykset yhteisestä asehankintavirastosta ja varustelun rahoituksesta EU-budjetin kautta.
Kaiken kaikkiaan työryhmän esikuntaportaan laatima tehtävänmääritys meni selvästi pitemmälle kuin Laekenissa asetettu kysymys:
"Mitä puolustukseen liittyviä tehtäviä Euroopan unionille voidaan suunnitella Petersbergin tehtävien lisäksi?"
Työryhmä pantiin sen lisäksi vastaamaan kysymyksiin, pitäisikö EU:n perustuslakiin kirjoittaa sen oma 5. artikla keskinäisistä turvatakuista ja pitääkö sen - kriisinhallinnan nimissä varustaa yhteiset eurojoukot, jotka - ja joiden asehankinnat - rahoitetaan EU:n budjetista.
PUOLUSTUSTYÖRYHMÄN MUISTIO
Kun sitten valmistui ensimmäinen luonnos puolustustyöryhmän asiakirjaksi, sen käsittelyä varten oli varattu yksi ainoa kokous maanantaiksi 25.11.
Ihmeellistä perustuslain valmistelulle oli, että luonnos jaettiin työryhmän jäsenille vasta edellisenä perjantaina (22.11. 2002) ja että tämä laaja asiakirja oli vain ranskan kielellä. Piti siis lukea ranskaa, jos aikoi vaikuttaa EU:n perustuslakiin puolustus kysymysten osalta!
ISOT MAAT TIESIVÄT
Kun Saksa oli vaihtanut konventtiedustajakseen ulkoministeri Joschka Fischerin ja Ranska marraskuun lopussa ulkoministeri Dominique de Willepinin, ensimmäisenä yhteisenä kantanaan nämä uudet konventtiedustajat ilmoittivat haluavansa muuttaa EU:n entistä enemmän "turvallisuus- ja puolustusunioniksi".
He halusivat puolustuksen alalle ns. tiivistetyn yhteistyön, yhteisen asehankintaviraston perustamista EU:n nimiin ja jopa kuolleeksi ja kuopatuksi luullun WEU:n kollektiivisen puolustusartiklan tuomista unionin rakenteisiin.
Nämä kannat alkoivat heti näkyä konventin puolustustyöryhmän työssä.
Suomalainen media on ulkona kaikesta tällaisesta tapahtumisesta. Ei kerrottu de Willepinin nimityksestä konventtiin, vaikka se muutti koko konventin luonteen: perustuslaki valmistellaankin konventissa eikä HVK:ssa.
Suomessa ei kerrottu ulkoministereiden yhteisestä kannasta, joka viestitti Saksan ja Ranskan löytäneen taas toisensa.
Suomalaismedia ei huomannut sitä, minkä Lipponenkin sanoi avoimesti:
Suomi oli tehnyt konventin luonteesta alun perin virhearvion.
- Miksi ei sitä korjattu?
- Miksi hallituksen edustajaa Teija Tiilikaista ei vaihdettu ulko- tai puolustusministeriin?
Tuo pääministeri Jäätteenmäen tuomitsema Saksan ja Ranska suljettu puolustusydin on sitä pulustusydintä, jolla Saksa ja Ranska ratkaisevat yhteiset puolustuskantansa ja perustuslain sisällön.
Noiden maiden kannat ratkaisevat perustuslain sisällön, ne todellakin valmistellaan EU-tulevaisuuskonventin ulkopuolella.
- Mitkä olivat Saksan ja Ranskan toisilleen tekemät myönnytykset?
- Mitä Saksa sai kun se myönsi Ranskalle muiden maiden kieltämät maataloustuet?
Suuret maat Saksa ja Ranska tietenkin haluavat päättää siitä, millainen EU:n perustuslakiin kirjoitettavasta puolustuksesta tulee.
Esimakua asiaan saatiin syksyllä, kun EU:n perustuslakiluonnokseen oli kirjoitettu ranskalaisen tulevaisuuskonventin puheenjohtajan Gisgardin toimesta PUOLUSTUS omana lukunaan.
EU-tulevaisuuskonventin Suomalaisedustajien Matti Vanhasen ja Kimmo Kiljusen mielestä konventissa ei ollut puolustuksen kirjoittamisesta omaksi luvukseen mitään puhetta. Aikaisemmin puolustus oli nimittäin sisältynyt Ulko- ja puolustuspolitiikka –lukuun.
Ostiko Saksa osti Ranskan puolelleen EU:n maataloustukiaisilla ja - vastapalvelukseksi Ranska saa määritellä EU:n tulevan puolustuksen?
Tällainen ajatus nousee väkisinkin esille, sillä EU:n perustuslakiasiassa näiden maiden kesken on niin suuria mielipide-eroja, että on vaikea uskoa niiden pystyvän olemaan yhtä mieltä ja sillä tavalla sanelemaan konventin lopputuloksen. Mukanahan on myös muita pelureita, muun muassa Blairin Iso-Britannia.
Saksa haluaa ranskalaisen Jean Monnetin nimiin kirjattua yhteisömetodia, kun taas Ranska uskoo pystyvänsä puolustamaan omaa etuaan paremmin hallitusten välisellä metodilla. Sitä ranska on valmis käyttämään erityisesti europuolustuksen rakentamiseen, ja siinä asiassa Chiracia tukee Italian pääministeri Silvio Berlusconi. Hänen mielestään on yhteisen rahan jälkeen nyt vuorossa yhteinen puolustus. Hänen tapauksessaan se on perinteisesti ollut tiukasti Nato-yhteensopiva.
Euroopan ulkopolitiikan vahvistamiseksi Berlusconi on ollut valmis ottamaan Venäjänkin EU:n jäseneksi!
Kun konventin puheenjohtajisto oli valmistellut luonnoksen EU:n perustuslaiksi, esiteltiin konventissa 28.10.2002. Suomalaiset eivät olleet saaneet ennalta luonnosta edes nähdäkseen. Ilmankos Vanhanen ja Kiljunen hämmästyivät.
Mutta ei tämä vielä mitään, sillä:
Perustuslakikonventin sihteeristö näki tulevassa EU:n puolustuksen perustuslakiin kirjoittamisessa ongelmia. Niinpä se kysyi puolustusta valmistelevaa työryhmää vastaamaan kysymyksiin:
1) millä mekanismeilla taataan, että jäsenmaat täyttävät sotilaalliset sitoumuksensa ja
2) voitaisiinko ottaa käyttöön samanlaiset puolustuksen yhteensopivuuskriteerit, jotka olivat käytössä pyrittäessä yhteiseen rahaliittoon (EMU).
Puolustustyöryhmän puheenjohtajaksi nimetty komissaari Michel Barnier meni omassa muistiossaan vielä pitemmälle. Hän näki tarpeelliseksi laajentaa Petersbergin tehtäviä niin että otetaan huomioon myös terrorismin vastaisen sodan uudet vaatimukset: pitää vastata biologisten ja kemiallisten aseiden uhkaan.
Hän halusi antaa puolustuksen EMU-kriteereiden valvonnan komission toimivaltaan. Näin ollen EU:n militarisoiminen yhteisöllistettäisiin komissioon pois jäsenmaiden täydestä toimivallasta.
Lisäksi Barnier kysyi, pitääkö perustuslakiin tai sen liitteisiin kirjoittaa kollektiivisen puolustuksen velvoite, ja alusti näin kysymyksen siitä, mitä tehdään maille, jotka eivät tähän suostu. Vähintä on, hän kirjoitti, että ne suostuvat rakentavaan pidättäytymiseen päätöksenteosta: että yhdet saavat tehdä EU:sta sotaliiton toisten sitä estämättä .
Pienten maiden ei pidä saada estää sitä, että tulee suurten yhteinen puolustus. Jos siitä päättäminen ei onnistu EU:ssa, suuret tekevät - komissaari Barnierin mukaan - omat johtopäätöksensä ja muodostavat Puolustus-Euroopan, jolla on oma johtoelin.
Tässä on syy, miksi hiljattain kokoontui ”suljettu” puolustusydin!
Barnier kysyi edelleen, voidaanko sotatarvikeyhteistyö kirjoittaa perustuslakiin velvoitteeksi kaikille jäsenille vai tehdäänkö sitä vain vapaaehtoisten maiden kesken. Hän nosti esille kysymykset yhteisestä asehankintavirastosta ja varustelun rahoituksesta EU-budjetin kautta.
Kaiken kaikkiaan työryhmän esikuntaportaan laatima tehtävänmääritys meni selvästi pitemmälle kuin Laekenissa asetettu kysymys:
"Mitä puolustukseen liittyviä tehtäviä Euroopan unionille voidaan suunnitella Petersbergin tehtävien lisäksi?"
Työryhmä pantiin sen lisäksi vastaamaan kysymyksiin, pitäisikö EU:n perustuslakiin kirjoittaa sen oma 5. artikla keskinäisistä turvatakuista ja pitääkö sen - kriisinhallinnan nimissä varustaa yhteiset eurojoukot, jotka - ja joiden asehankinnat - rahoitetaan EU:n budjetista.
PUOLUSTUSTYÖRYHMÄN MUISTIO
Kun sitten valmistui ensimmäinen luonnos puolustustyöryhmän asiakirjaksi, sen käsittelyä varten oli varattu yksi ainoa kokous maanantaiksi 25.11.
Ihmeellistä perustuslain valmistelulle oli, että luonnos jaettiin työryhmän jäsenille vasta edellisenä perjantaina (22.11. 2002) ja että tämä laaja asiakirja oli vain ranskan kielellä. Piti siis lukea ranskaa, jos aikoi vaikuttaa EU:n perustuslakiin puolustus kysymysten osalta!
ISOT MAAT TIESIVÄT
Kun Saksa oli vaihtanut konventtiedustajakseen ulkoministeri Joschka Fischerin ja Ranska marraskuun lopussa ulkoministeri Dominique de Willepinin, ensimmäisenä yhteisenä kantanaan nämä uudet konventtiedustajat ilmoittivat haluavansa muuttaa EU:n entistä enemmän "turvallisuus- ja puolustusunioniksi".
He halusivat puolustuksen alalle ns. tiivistetyn yhteistyön, yhteisen asehankintaviraston perustamista EU:n nimiin ja jopa kuolleeksi ja kuopatuksi luullun WEU:n kollektiivisen puolustusartiklan tuomista unionin rakenteisiin.
Nämä kannat alkoivat heti näkyä konventin puolustustyöryhmän työssä.
Suomalainen media on ulkona kaikesta tällaisesta tapahtumisesta. Ei kerrottu de Willepinin nimityksestä konventtiin, vaikka se muutti koko konventin luonteen: perustuslaki valmistellaankin konventissa eikä HVK:ssa.
Suomessa ei kerrottu ulkoministereiden yhteisestä kannasta, joka viestitti Saksan ja Ranskan löytäneen taas toisensa.
Suomalaismedia ei huomannut sitä, minkä Lipponenkin sanoi avoimesti:
Suomi oli tehnyt konventin luonteesta alun perin virhearvion.
- Miksi ei sitä korjattu?
- Miksi hallituksen edustajaa Teija Tiilikaista ei vaihdettu ulko- tai puolustusministeriin?
Tuo pääministeri Jäätteenmäen tuomitsema Saksan ja Ranska suljettu puolustusydin on sitä pulustusydintä, jolla Saksa ja Ranska ratkaisevat yhteiset puolustuskantansa ja perustuslain sisällön.
Noiden maiden kannat ratkaisevat perustuslain sisällön, ne todellakin valmistellaan EU-tulevaisuuskonventin ulkopuolella.
- Mitkä olivat Saksan ja Ranskan toisilleen tekemät myönnytykset?
- Mitä Saksa sai kun se myönsi Ranskalle muiden maiden kieltämät maataloustuet?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen sitä mieltä että Suomen kannattaa mennä EU-sotilasliittoon, mutta Natosta kannattaa pysyä visusti erossa ja noitten muittenkin EU-maitten on erottava Natosta, joka on yksinomaan USA:n terroriliitto.
vaan Yhdistynyt Eurooppa-nimisen valtion puolustus.
Lukekaahan tähän asiaan liittyvä kirjoitukseni toisaalta.
Kun Suomi kuuluu osana liittovaltioon, ei Suomella ole omaa puolustusta.
"eroon Bush-terrorista" -nimimerkin mielipide, "Suomen kannattaa mennä EU-sotilasliittoon", on Suomen armeijan sotilasvalan vastainen.
En ole vannonut sotilasvalaa Euroopan vaan Suomen puolustamiseksi.
Sama täällä..taakse poistu eurostoliitto.