KIRJOITA KUOLEVAISUUDESTA
Oletko ajatellut omaa kuolemaasi?
Valmistelen Helsingin yliopistoon pro gradu -tutkielmaa kuolemantietoisuuden vaikutuksista nuorten aikuisten (18-39 vuotta) elämänkatsomukseen. Olisin kiitollinen, jos aiheesta kiinnostuneet nuoret aikuiset kirjoittaisivat minulle ajatuksistaan. Voit pohdiskella suhdettasi omaan kuolevaisuuteesi esimerkiksi seuraavanlaisten kysymysten pohjalta:
Mikä on havahduttanut sinut pohtimaan omaa kuolemaasi/kuolevaisuuttasi?
Millaisia tuntemuksia elämän rajallisuus sinussa herättää?
Tunnetko oman kuolevaisuutesi äärellä tarvetta pohtia omaa identiteettiä, elämän tarkoitusta tai muita olemassaolon suuria kysymyksiä?
Oletko suunnitellut tai tehnyt erityisiä valmisteluita oman kuolemasi suhteen? Miksi?
Voit lähestyä aihetta sellaisesta näkökulmasta, jonka koet henkilökohtaisesti läheiseksi, vapaalla tyylillä ja mieleisellä tekstinpituudella. Tarpeen tullen lisätietoja saa tiedustella sähköpostitse.
Lähetä kirjoituksesi 30.9.2007 mennessä postitse tai sähköpostitse. Toivon, että liittäisit kirjoituksesi yhteyteen tiedot iästä, sukupuolesta ja kotipaikkakunnasta.
Käsittelen vastaukset ehdottoman luottamuksellisesti.
Uskontotieteen laitos
Pyry Hannila, fil. yo
PL 59, 00014 Helsingin yliopisto
[email protected]
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000156&posting=22000000026660844
Oletko ajatellut omaa kuolemaasi?
Valmistelen Helsingin yliopistoon pro gradu -tutkielmaa kuolemantietoisuuden vaikutuksista nuorten aikuisten (18-39 vuotta) elämänkatsomukseen. Olisin kiitollinen, jos aiheesta kiinnostuneet nuoret aikuiset kirjoittaisivat minulle ajatuksistaan. Voit pohdiskella suhdettasi omaan kuolevaisuuteesi esimerkiksi seuraavanlaisten kysymysten pohjalta:
Mikä on havahduttanut sinut pohtimaan omaa kuolemaasi/kuolevaisuuttasi?
Millaisia tuntemuksia elämän rajallisuus sinussa herättää?
Tunnetko oman kuolevaisuutesi äärellä tarvetta pohtia omaa identiteettiä, elämän tarkoitusta tai muita olemassaolon suuria kysymyksiä?
Oletko suunnitellut tai tehnyt erityisiä valmisteluita oman kuolemasi suhteen? Miksi?
Voit lähestyä aihetta sellaisesta näkökulmasta, jonka koet henkilökohtaisesti läheiseksi, vapaalla tyylillä ja mieleisellä tekstinpituudella. Tarpeen tullen lisätietoja saa tiedustella sähköpostitse.
Lähetä kirjoituksesi 30.9.2007 mennessä postitse tai sähköpostitse. Toivon, että liittäisit kirjoituksesi yhteyteen tiedot iästä, sukupuolesta ja kotipaikkakunnasta.
Käsittelen vastaukset ehdottoman luottamuksellisesti.
Uskontotieteen laitos
Pyry Hannila, fil. yo
PL 59, 00014 Helsingin yliopisto
[email protected]
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000156&posting=22000000026660844
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tulin uskoon pari vuotta sitten. Oon 24v ja asun Lohjalla. Raamattu sanoo että kuolema on uskovalle voitto (fil.1:21). Elämän tarkoitus on viedä evankeliumia eteenpäin. Kuolemaan on minulla vielä todennäköisesti aikaa, mutta toisaalta kuitenkin odotan sitä. Taivas on paratiisi, eikä siellä ole mitään epämiellyttävää. Sen sijaan täällä maan päällä on kaikkea kauhistuttavaa. En siis ainakaan pelkää kuolemaa.
oikein kirjeessä, postimaksun kanssa, jonkun opiskelun tueksi materiaalia? Parempi, kun kirjoitetaan tänne, niin kaikki saavat lukea.
Kirjoittaisin tähän enemmän, muttei ole aikaa. Sen vain mainitsen, että kirjoitin testamentin siinä vaiheessa, kun tajusin, miten kauhea sisar minulla on - halusin varmistaa, ettei suku peri minua (olen lapseton) vaan kaikki menee ystäville.
En pelkää kuolemaa. Uskoisin, että se on vain astumista fyysisestä ruumiista ulos. Elämä kuitenkin jatkuu. Minusta kaikki uskonnot yrittävät kuvailla samaa ilmiötä; olemme kaikki, jokaikinen atomi, osa yhtä ja samaa organismia, ja kutsutaan sitä vaikka jumalaksi.
Olisi varmaan fiksumpaa tutkia ihmisiä yksilöhaastatteluilla ( ryhmäkeskustelu?) et sillei hei! Teppo voi vakuuttaa, että et tavoita tätä kautta juurikaan tutkimushenkilöitä. Laita vaikkapa yliopistojen sähköpostilistoille tämä ilmoitus, jos haluat välttämättä analysoida kirjoituksia. Tavoittaisit samalla tavoin myös haastateltavia, jotka varmastikin valikoituisivat jo sen perusteella, jos haastatteluun tulevat et sillei hei!
Toinen vaihtoehto olisi järjestää aiheesta kirjoituskilpailu jonkin järjestön kautta et sillei hei!
...näyttää tämä näinkin toimivan. :)
Eri vaihtoehdot (myös mainitsemasi) on aikanaan käyty läpi ja tämä vaikutti parhaimmalta vaihtoehdolta gradun mittasuhteisiin nähden. Ilmoitus on toki julkaistu usealla taholla.
Kaikkitietävyydestä on muuten harvoin mitään iloa kenellekään.
- Pyry
sähköpostia.olen siksi kai omituinen jos kerta kukaan ei oikeasti viitsi vastata.terapeutti kehoitti kirjoittamaan surusta ja niistä ajatuksista joita kuolema herättää,ja mikäpä olisikaan helpompaa kuin kirjoittaa ja samalla auttaa jotain ihmistä projektissaan.tietää ainakin että on saanut jotain hyödyllistä aikaan sillä kirjoittamisella.auttanut samalla itseään.
Olen ajatellu, mutta en ollenkaan teologisesti, lähinnä vain pelottavan kliinisesti.
Tiedänkö itse sen hetken kun hengitän viimeistä kertaa, yms?
Miltä kuolema tuntuu?
Miltä tuntuu katsella omaa ruumiinavausta, tai miltä tuntuu olla ruumiinavauksessa, jos sitä pystyisi jotenkin konkreettisesti katselemaan.
Miltä tuntuu olla haudattuna, kun oma ruumis hajoaa?
Eihän näitä kuitenkaan oikeasti kuolleena pysty tuntemaan. Kaiketi ainoa vaihtoehto on miettiä elävänä näitä asioita=)