Onko se Pyhyyttä Jumalan sinun Jumalasi sapatti?
Löydätkö muuta merkitystä?
Luomiskertomuksessa, niinkuin sitten mannaihmeen aikana, 40 vuotta.
Jumala piti huolta.
Sapatin päivä oli pyhä = Jumalan kansalle.
Sitten kirjoitettiin kivitauluhihin muista.
Uudessa liitossa Kristuksen vastaanottaneitten sydänten lihatauluihin.
Viikko sitten keskustellessani Syvännön kanssa, hän totesi, että vietämme sitä uudessa maassakin, niin miksei se olisi tänäänkin rakas, Herran Minun Jumalani Pyhä ja Pyhittämänä.
Vai ihmisen pyhittämä näköala, ihmiskäskyinen ja perinnäissääntöihin lukeutuvana, sekä sitä kumartavana oppiin sitoutuvana näköalana, joku muu päivä. Ts. ei Jumalan pyhittämä.
Huomaa vaikkapa Hes. 20:12 Myös s.a.p.a.t.t.i.n.i..... eli Jumala antoi kansalleen sapattinsa... että Hän pyhittää heidät.
Kokoonnumme sapattisin Herran eteen, armahdettuina syntisinä, kuulemme sanaa jne. jne. voimme laittaa taakkamme pois, tunnustaa syntimme jne.. että Hän pyhittäisi meidät matkalaiset Kristuksessa.
Vapautuksen päivän merkitystä.
Vapaus johtaa tasa-arvoon, sapatti, lepo, olkoon kuningas tahi kerjäläinen Jumalan edessä.
Hän pyhittää.
Entä Uudessaliitossa, Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Luukas kertoo, n. 30 vuotta tapahtumasta, Ap.t. 17:2 Paavalilla oli aivan sama tapa kuin Jeesuksellakin: Hän meni sapattina jumalanpalvelukseen. Ap.t. 18:3,4. teltantekijänä Paavali meni jokaisena sapattina todistamaan juutalaisille ja kreikkalaisille.
Heidän välillään ei ollut mitään eroa.
Vilkastaan näihin todistuksiin sunnuntaista, mitkä on perustana ihmisopin perinnäissääntöjen painoarvona.
Viikon ensimmäinen päivä oli tavallinen arkipäivä.
Silloin Raamattu kertoo uudessaliitossa, että askareet alkoivat, mentiin haudalle, Mark 16:1,2,9
Joh 20:1,19 oltiin matkalla haudalle, sekä lukittujen ovien takana.
Ap.t. 20:7 sapatin mentyä.. Paavali oli murtamassa leipää, tehtiinhän sitä siellä ilmeisesti Ap.t. 2:42 joka päivä, oltiin koolla, mutta nyt oltiin tässä tapauksessa matkalle lähdössä.
Nyt vain tämä kokousmatka oli kestänyt täällä Trooassa seitsemän päivää ja tarkoitus matkustaa pois Paavali keskusteli heidän kanssaan ja pitkitti puhetta puoleenyöhön saakka, oli jäähyväiskokous. Koska heprealaisen vuorokausijaon mukaan päivä päättyi auringon laskiessa noin klo. 18 oli kysymyksessä lauantai-ilta.
Ts. Paavali lähti matkalle viikon ensimmäisenä päivänä, eli meidän sunnuntai-päivänä, eikä se silloin saa sitä pyhäpäivä painoarvoa, mitä täällä halutaan paljon kertoa.
Näihin sunnuntaipainotus teksteihin mihin viitataan se viimeinen 1 Kor 16:2
Kun luet tätä tekstiä, niin tämä käännöksemme 1933/38 sanoo 2. Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä >kotonaan< jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.
Eli se ei ollut kokous vaan kotona laitettiin tarve syrjään.
Eli apostoleilla oli Raamatullinen tapa tuo sapatti. Jumalan pyhä.
Mutta heidän jälkeensä on tullut julmia susia, jotka ei laumaa säätä ja ovat vetäneet mukaan osan opetuslapsista mukaan.
Sieltä se siemen on tullut monen huulille.
Luopumus.
Toisella vuosisadalla Rooman voimakas juutalaisvastaisuus ja myös juutalaisten tekemä vaino kristittyjä kohtaan nasaretin lahko.
Ehkä siinä syitä, että haluttiin erottautua myös sapatista.
Myös käytetäänhän tänäänkin ihmisten käännyttämiseksi paljon työtä, mennen jopa monessa asiassa tunteiden tasolla samankaltaisuuteen maailman menojen suhteen (musiikki) ym. voittaakseen heitä.
Yhdistettiin sitä ennenkin asioita, pakanallinen Mintra auringonjumalan juhlapäivä Dominicus eli Herra ja sunnuntaita kutsuttiin "Herran päiväksi", annettiin sille nimi Kristuksen ylösnousemuspäivä pappien keskuudessa ja "voitto" otettiin väärällä rahalla kotiin.
Ikävä vain, että sitä katsotaan nyt niin pyhäksi, "näkemättä" sen todellisia juuria.
Puhunko omiani.
Arkkipiispa Kaila Tietosanakirja 1920 osa 9 s. 201
"Viikon ensimmäinen päivä, saanut nimensä auringosta.. Alkukristillinen kirkko oli täysin tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. Sunnuntai ei alkuaan ollut lepopäivä, vaan yhteiselle jumalanpalvelukselle pyhitetty.. Vähitellen rupesi kirkko kuitenkin teroittamaan mieliin, että Jumalanpalveluksen takia oli työt jätettävä.. ((ja sitten tuo))) Laodikean kokous v. 372 kehotti kristittyjä mahdollisuuden mukaan jättämään arkityöt sunnuntaina. Ensimmäiset sunnuntailepoa tarkoittavat määräykset julkaisi Konstantinus Suuri, joka nimenomaan tähdensi suuntain merkitystä auringon päivänä.... se siitä lainauksesta.
Niin Laudikean kokous, Laudikea.. hmm.. mikähän merkitys sillä sanalla olisi???
Laudikealaisiakohan tunnustuksemme on?<
pyhä, rakas pyhä, sunnuntai auringon päivä, Mintra Dominicus Herra...?? Sinuako kumarramme? Ei, minun Jumalani on Luoja Jumala, Pyhä, Pyhittäjä ja armahtaja, Kristus, jonka kautta on kaikki luotu, Häneen ja Häntä varten, Häntä kumarran?
Sydämeni lihatauluun on kirjoitettu Luoja Jumalan nimi joka on Pyhä ja Pyhittäjä.
Löydätkö muuta merkitystä?
Luomiskertomuksessa, niinkuin sitten mannaihmeen aikana, 40 vuotta.
Jumala piti huolta.
Sapatin päivä oli pyhä = Jumalan kansalle.
Sitten kirjoitettiin kivitauluhihin muista.
Uudessa liitossa Kristuksen vastaanottaneitten sydänten lihatauluihin.
Viikko sitten keskustellessani Syvännön kanssa, hän totesi, että vietämme sitä uudessa maassakin, niin miksei se olisi tänäänkin rakas, Herran Minun Jumalani Pyhä ja Pyhittämänä.
Vai ihmisen pyhittämä näköala, ihmiskäskyinen ja perinnäissääntöihin lukeutuvana, sekä sitä kumartavana oppiin sitoutuvana näköalana, joku muu päivä. Ts. ei Jumalan pyhittämä.
Huomaa vaikkapa Hes. 20:12 Myös s.a.p.a.t.t.i.n.i..... eli Jumala antoi kansalleen sapattinsa... että Hän pyhittää heidät.
Kokoonnumme sapattisin Herran eteen, armahdettuina syntisinä, kuulemme sanaa jne. jne. voimme laittaa taakkamme pois, tunnustaa syntimme jne.. että Hän pyhittäisi meidät matkalaiset Kristuksessa.
Vapautuksen päivän merkitystä.
Vapaus johtaa tasa-arvoon, sapatti, lepo, olkoon kuningas tahi kerjäläinen Jumalan edessä.
Hän pyhittää.
Entä Uudessaliitossa, Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Luukas kertoo, n. 30 vuotta tapahtumasta, Ap.t. 17:2 Paavalilla oli aivan sama tapa kuin Jeesuksellakin: Hän meni sapattina jumalanpalvelukseen. Ap.t. 18:3,4. teltantekijänä Paavali meni jokaisena sapattina todistamaan juutalaisille ja kreikkalaisille.
Heidän välillään ei ollut mitään eroa.
Vilkastaan näihin todistuksiin sunnuntaista, mitkä on perustana ihmisopin perinnäissääntöjen painoarvona.
Viikon ensimmäinen päivä oli tavallinen arkipäivä.
Silloin Raamattu kertoo uudessaliitossa, että askareet alkoivat, mentiin haudalle, Mark 16:1,2,9
Joh 20:1,19 oltiin matkalla haudalle, sekä lukittujen ovien takana.
Ap.t. 20:7 sapatin mentyä.. Paavali oli murtamassa leipää, tehtiinhän sitä siellä ilmeisesti Ap.t. 2:42 joka päivä, oltiin koolla, mutta nyt oltiin tässä tapauksessa matkalle lähdössä.
Nyt vain tämä kokousmatka oli kestänyt täällä Trooassa seitsemän päivää ja tarkoitus matkustaa pois Paavali keskusteli heidän kanssaan ja pitkitti puhetta puoleenyöhön saakka, oli jäähyväiskokous. Koska heprealaisen vuorokausijaon mukaan päivä päättyi auringon laskiessa noin klo. 18 oli kysymyksessä lauantai-ilta.
Ts. Paavali lähti matkalle viikon ensimmäisenä päivänä, eli meidän sunnuntai-päivänä, eikä se silloin saa sitä pyhäpäivä painoarvoa, mitä täällä halutaan paljon kertoa.
Näihin sunnuntaipainotus teksteihin mihin viitataan se viimeinen 1 Kor 16:2
Kun luet tätä tekstiä, niin tämä käännöksemme 1933/38 sanoo 2. Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä >kotonaan< jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.
Eli se ei ollut kokous vaan kotona laitettiin tarve syrjään.
Eli apostoleilla oli Raamatullinen tapa tuo sapatti. Jumalan pyhä.
Mutta heidän jälkeensä on tullut julmia susia, jotka ei laumaa säätä ja ovat vetäneet mukaan osan opetuslapsista mukaan.
Sieltä se siemen on tullut monen huulille.
Luopumus.
Toisella vuosisadalla Rooman voimakas juutalaisvastaisuus ja myös juutalaisten tekemä vaino kristittyjä kohtaan nasaretin lahko.
Ehkä siinä syitä, että haluttiin erottautua myös sapatista.
Myös käytetäänhän tänäänkin ihmisten käännyttämiseksi paljon työtä, mennen jopa monessa asiassa tunteiden tasolla samankaltaisuuteen maailman menojen suhteen (musiikki) ym. voittaakseen heitä.
Yhdistettiin sitä ennenkin asioita, pakanallinen Mintra auringonjumalan juhlapäivä Dominicus eli Herra ja sunnuntaita kutsuttiin "Herran päiväksi", annettiin sille nimi Kristuksen ylösnousemuspäivä pappien keskuudessa ja "voitto" otettiin väärällä rahalla kotiin.
Ikävä vain, että sitä katsotaan nyt niin pyhäksi, "näkemättä" sen todellisia juuria.
Puhunko omiani.
Arkkipiispa Kaila Tietosanakirja 1920 osa 9 s. 201
"Viikon ensimmäinen päivä, saanut nimensä auringosta.. Alkukristillinen kirkko oli täysin tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. Sunnuntai ei alkuaan ollut lepopäivä, vaan yhteiselle jumalanpalvelukselle pyhitetty.. Vähitellen rupesi kirkko kuitenkin teroittamaan mieliin, että Jumalanpalveluksen takia oli työt jätettävä.. ((ja sitten tuo))) Laodikean kokous v. 372 kehotti kristittyjä mahdollisuuden mukaan jättämään arkityöt sunnuntaina. Ensimmäiset sunnuntailepoa tarkoittavat määräykset julkaisi Konstantinus Suuri, joka nimenomaan tähdensi suuntain merkitystä auringon päivänä.... se siitä lainauksesta.
Niin Laudikean kokous, Laudikea.. hmm.. mikähän merkitys sillä sanalla olisi???
Laudikealaisiakohan tunnustuksemme on?<
pyhä, rakas pyhä, sunnuntai auringon päivä, Mintra Dominicus Herra...?? Sinuako kumarramme? Ei, minun Jumalani on Luoja Jumala, Pyhä, Pyhittäjä ja armahtaja, Kristus, jonka kautta on kaikki luotu, Häneen ja Häntä varten, Häntä kumarran?
Sydämeni lihatauluun on kirjoitettu Luoja Jumalan nimi joka on Pyhä ja Pyhittäjä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
5.Moos.5:15 -Ulos Egyptistä; siinä aihetta kiittää
Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää. [2. Moos. 6:6].
Mitä se on?
Israelin Jumala piti lupauksensa - Israel on vapaa!
Jotta tämä muistettaisiin polvesta polveen, tuli sitä muistella viikottain. Osoituksena, että asiaa arvostaa todella - ei saanut tehdä työtä so. ei kantaa mitään taakkaa eikä mitään tulta sytyttää.