Yhä useampi seurakuntalaisistamme on alkanut tarkemmin kuunnella Jumalan, omatunnon ja järjen ääntä ja päätynyt epäilemään Pius XII jälkeisten paavien Johannes XXIII, Paavali VI, Johannes Paavali I, Johannes Paavali II ja Benediktus XVI oikeutta pyhään tehtäväänsä.
Johannes XXIII oli kaikkea muuta kuin Autuas. Hän jopa hylkäsi apostolisen uskon liittyessään vapaamuurareihin, ja kutsui koolle Vatikaanin 2. konseljin jonka päätökset ovat mahdottomia hurskaiden katolisten hyväksyä. Johannes Paavali I murhattiin hämärissä olosuhteissa. Johannes Paavali II herjasi Kristusta rukoilemalla moskeijassa ja suutelemalla Koraania, ja alentui vielä 2003 puolustamaan Saddam Husseinia. Paavali VI:a ja Benediktus XVI:a on nimitetty konservatiiveiksi - kummallinen väite. He ovat traditioiden romuttajia, teologisia spekulantteja, uskovaisten ihmisten sieluilla leikittelijöitä.
Perisynti, helvetti, kiirastuli, riippuvuus Jumalan armosta, pelastus joka on mahdollinen vain kirkon yhteydessä, valtakunta joka ei ole tästä maailmasta. Nämä ovat keskeisiä, vakavia, ratkaisevia asioita, joiden merkitystä vastapaavit ovat vähitellen onnistuneet työntämään yhä syrjemmälle uskonelämämme keskiöstä. Katolilaisuuden päämäärä ei ole maailmanrauha, kirkkojen ekumenia eikä ihmiskunnan hyvinvointi, vaan ikuinen turva Jeesuksessa Kristuksessa. Hän ei tuonut maan päälle rauhaa vaan miekan. Rauha ja autuus meitä odottaa vasta uudessa Jerusalemissa, ei täällä murheen alhossa.
Jokainen meistä on raskaan valinnan edessä. Miten sielumme punnitaan viimeisellä tuomiolla, riippuu siitä miten toimimme nyt. Monet kutsutaan, harvat valitaan. Epäilys raastaa mieltämme. Onko Pietarin istuin joutunut eksyttäjien käsiin? Löytävätkö vastapaavien sadatmiljoonat seuraajat nimensä elämän kirjasta? Mistä hyvä paimen Kristuksen laumalle? Keille voimme ripittäytyä, keihin voimme enää luottaa? Vai onko tämä kaikki merkki siitä että viimeiset ajat ovat todellakin koittaneet?
Johannes XXIII oli kaikkea muuta kuin Autuas. Hän jopa hylkäsi apostolisen uskon liittyessään vapaamuurareihin, ja kutsui koolle Vatikaanin 2. konseljin jonka päätökset ovat mahdottomia hurskaiden katolisten hyväksyä. Johannes Paavali I murhattiin hämärissä olosuhteissa. Johannes Paavali II herjasi Kristusta rukoilemalla moskeijassa ja suutelemalla Koraania, ja alentui vielä 2003 puolustamaan Saddam Husseinia. Paavali VI:a ja Benediktus XVI:a on nimitetty konservatiiveiksi - kummallinen väite. He ovat traditioiden romuttajia, teologisia spekulantteja, uskovaisten ihmisten sieluilla leikittelijöitä.
Perisynti, helvetti, kiirastuli, riippuvuus Jumalan armosta, pelastus joka on mahdollinen vain kirkon yhteydessä, valtakunta joka ei ole tästä maailmasta. Nämä ovat keskeisiä, vakavia, ratkaisevia asioita, joiden merkitystä vastapaavit ovat vähitellen onnistuneet työntämään yhä syrjemmälle uskonelämämme keskiöstä. Katolilaisuuden päämäärä ei ole maailmanrauha, kirkkojen ekumenia eikä ihmiskunnan hyvinvointi, vaan ikuinen turva Jeesuksessa Kristuksessa. Hän ei tuonut maan päälle rauhaa vaan miekan. Rauha ja autuus meitä odottaa vasta uudessa Jerusalemissa, ei täällä murheen alhossa.
Jokainen meistä on raskaan valinnan edessä. Miten sielumme punnitaan viimeisellä tuomiolla, riippuu siitä miten toimimme nyt. Monet kutsutaan, harvat valitaan. Epäilys raastaa mieltämme. Onko Pietarin istuin joutunut eksyttäjien käsiin? Löytävätkö vastapaavien sadatmiljoonat seuraajat nimensä elämän kirjasta? Mistä hyvä paimen Kristuksen laumalle? Keille voimme ripittäytyä, keihin voimme enää luottaa? Vai onko tämä kaikki merkki siitä että viimeiset ajat ovat todellakin koittaneet?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Epäilys raastaa mieltämme. Onko Pietarin istuin joutunut eksyttäjien käsiin?"
Lienet trolli. Mutta jos nyt kuitenkin oikeasti pyörität päässäsi sekavia ajatuksia viime aikojen paaveista, mene keskustelemaan papin ja/ tai psykiatrin kanssa.
Missä nämä viimeisimmät paavit muka olisivat opettaneet harhaoppia ja eksyttäneet uskovia? Etkö luota Kristukseen? Hän lupasi olla Kirkkonsa kanssa kaikki päivät maailman loppuun saakka.
Ovatpa paavit olleet historian aikana millaisia tahansa, harhaoppiin he eivät ole Kirkkoa eksyttäneet, eivätkä eksytä edelleenkään. Kristuksen lupaus koskee koko Kirkkoa. Sensum fidei ja sensum fidelium on hänen varjeluksessaan. Kun yli miljardi katolilaista elää yhteisessä uskossa, voit luottaa siihen ja rauhoittua.
näkemys: uskovaisten lukumäärä on totuuden tae. Eli määrä korvaa laadun. Näinkö helppoa kristinusko onkin?
nyt näköjään meilläkin. Jos menet heidän sivuilleen tai keskustelupalstoille, hämmästyt! Sen verran tuhtia tavaraa tykin suusta. Mielenkiintoista (vai onko?) on seurata heidän argumentteihinsa perehtyneiden vastaväitteitä. Minä en pysty enkä halua paljon lukea sedevakantistien juttuja. Niistä tulee kumma olo. Liian 'lakihenkistä', vaikka tahto heillä kai on hyvä. Upeita messuja pitävät ja se on hienoa!
Jos jotkut katolilaiset ovat konservatiiveja, niin sedet ovat sitä potenssiin 2 tai enemmän. Harhaoppeja he näkevät kaikkialla. Tuntuu kuin Jeesuksen rakkaus olisi hävinnyt 'ortodoksisuuden' tieltä. En tiedä. Siinä kai porukka, joka on KIIHKOKATOLINEN - tälläkin palstalla toivottu. Vähän sama juttu, kun jos olisi yltiökiinnostunut lopun ajoista ja ahmisi vain sellaisia julkaisuja. Kiihkoon siinä vain joutuisi ja pelkotiloihin. Onko tässäkin jostain sellaisesta kyse.