Epäkohdat/kysymykset

1. Koska on yksi totuus, ei voi olla muita totuuksia. Se totuus on kuin musta, tuntematon liekki joka voi antaa aavistuksen itsestään, mutta jota omin neuvoin ei voi saavuttaa.

Kelataanpa hieman alkua, ikäänkuin johdantona, mistä on apua tuleviin vastaustiivistelmiin (karkea versio ja mahd.osia väliinjättävä, minun
eräänlainen komentaari Sefer Yetsirah'ista)

JOHDANTO

Alussa Olemassaolo, Elohim, loi elämän.
(Tästä syntyi olevainen, 42 merkillä/ sanalla.)

Peruselementeistä Ilmasta, vedestä ja maasta, muodottomasta aineesta, hän
muokkasi luomakunnan.
Makrokosmos antoi mikrokosmoksen, Golemin (sieluton ruumis, jonka sanottiin
Rabbi Löw:n saaneen aikaiseksi), joista molemmat koostuvat samoista elementeistä.
Kun tämä sai hengen, tulen, joka on taivaan elementti aka. hengen symboli,
tuli hänestä Adam-Kadmon. (Kun ihminen kuolee, hänestä lähtee henki, tuli,
ja hän kylmenee.)
Tämän kaiken teki, ja sai aikaan Jumala, ja hänen Sana.
(Näin voisi sanoa että liha halajaa kotiinsa maan tuhkaksi, aivan kuten
henkikin taivasten valtakuntaan.)
Tässä oli melkoisen krusiaalinen piste. Sillä muun luomakunnan kohdalla
Jumala sanoi näkevänsä että 'se on hyvä'. Mutta Ihmisen kohdalla näin ei
ollut. Liekö syy siinä että ihmisellä on vapaatahto, ja on olossaan kuin
eläin ja siltikin jumala?
Käärme/pahuus
eksytti ihmisen, ihan piruuttain.
Sanoi antavansa tietoa, jota eräät viisaudeksikin
kutsuivat. Haastoi, sekä kyseenalaisti Jumalan kaikkivoimaisuuden, kuten
useat vielä tänäkin päivänä tekevät.
Paratiisiolosuhteista tuli sitten kenkää, ansaitusti. Ihminen sai maistaa
kuolemaa. Hän kuoli ja on näin ollen "kuoleman varjon laaksossa" jonka Daavid
mainitsi psalmissaan, kun taas kuoleman toinen osa, onkin se kun heitetään
henkeselit kokonaan seinään. Hän joka on todellinen Tie (täydellisyyteen),
Totuus ja Elämä, tuleekin esittelyyn edempänä.
Kun paratiisista tuli potkut, osa lähti seuraamaan käärmettä joka oli luvannut
tietoa (kts. Gnostilaisuus, muinaiset käärmejumalatar-kultit), osa pysyi
kuuliaisina Tuntemattomalle Elohimille, Jumalalle.(Alttareita Hänelle oli
Paavalin mukaan esim. Kreikassa)
Tästä taas alkoi sivilisaatio, joka perustuu sille että ihmiset tiesivät
että oli Jumala, mutta siitä tietämisestä syntyi erilaisia koulukuntia,
uskontoja.
Näiden kautta taas tuli kulttuuri, tästä taas historia, ja historiahan toistaa
itseään.


Aikaa kului, sitten eräs Abram teki sopimuksen Jumalan kanssa.
Jumala palkitsi tämän ja antoi tämän suvulle valitunkansanosan, ja paljasti
tämän papeille salaisuuksia itsestään, ja antaen esim. profeetalleen Moosekselle
lain jossa oli 3: käskyä Jumalan rakastamisesta, 7 lähimmäisen.
Tätä seuraisi Hän joka lopullisesti polkee eksytyksen tuojan, käärmeenpään,
joka on Mooseksen tuoman teoreettisen rakkauden lain sijasta tuova taivaallista
leipää, ja oleva siten lain loppu, ja henkisen lain päivityksen alku.

Sana, Viisaus joka on tullut lihaksi saattamaan armonsa kautta jälleen ihmiset
täydellisyyteen, johon he kadottivat kosketuksensa. Eivätkä siten epätäydellisyydessään
voi enää täydellisyyteen, ilman täydellisyyttä itseään päästä.

Käärme taas jatkaa samaa vanhaa vitsiään, 'ette te Jumalaa tarvitse, kuunnelkaa
minua ja itseänne'!

Tästäkin on olemassa vaikka mitä ideologioita, pirstaloitumisen tuloksena,
nykypäivänä on ihmisellä pitkä historia jumalana pitämistään ideoista ja
objekteista aka. jumalan kuvien tekemisestä.
Myöskin eräs perustavanlaatuinen ero löytyy siitä että ovatko ne puolesta
vaiko vastaan.

Johdannon jälkeen yksinkertainen vastaus, ja tiiviste:
Kaikki sanovat Jumala on täydellinen, ihminen ei.
Mutta käytännössä muut pitävät ihmistä niinkin täydellisenä että voisi päästä täydellisyyteen ominavuin.
Kristinuskossa näin ei ole, vaan tässä Jumala kiertää ovelta ovelle, ja joka hänelle avaa, pääseekin itse sisään (valtakuntaan.)

Ihminen syntyy elämän vuorelle, jossa voi vajota alas, tai sitten hän voi pyrkiä ylös. Mutta huipun yläpuolella on huippu, kaiken pää joka ei ole pää.
Ilman Hänen käden ojennustaan, ei ihminen voi saavuttaa edes huippua.

2. Tähän löydät vastauksia tuosta aiemmasta kirjoituksestani. Mutta sen tiivistelmäksi:
Jumala on Rakkaus, ja Rakkaus on ehdoton.
Jumala loi ihmisen Rakkaudesta, mutta tiesi että ilman vapaatatahtoa ei voi rakastaa. Joten hän antoi ihmiselle paratiisitilan, mutta myöskin toisen vaihtoehdon. Mutta varotti seurauksista.
Parhain syntiuhri on uuden liiton mukaan uskoontulo.
Se romuttaa synnin.

3. Eli toisin sanoen, onko kaikki synti samanarvoista? Kyllä ja ei. Toisaalta fuktio on sama eli rikkomus korkeinta, lähimmäistä ja elämäänsä vastaan ja etääntyminen todellisuudesta, mutta toisaalta Toorassa, eli vanhassa testamentissa synnillä on kolmenlaiset asteet:
1. Inhimillinen, lähes erehdyksellinen erhe.
2. Tahallinen, ja rikos jo maallista lakia kohtaan.
3. Majesteettirikos, itse Korkeinta kohtaan

Kysymyksessäsi on myöskin piilo-aasinsilta, jossa vihjaat tuominta kriteereistä.
Jumala tuomitsee ja armahtaa. Hän on suvereeni. Mutta minä en tuomitse, joten miksi ottaisin tuohon kantaa sen enempää kuin on mittani ja määräni?


4. Eräässä tiede-lehdessä oli taannoin juttua siitä että mikä on saanut ihmis-suvun kantaperheen muuttamaan pois ihanteellisilta asuinalueiltaa, tapaus mistä käytettiin hyvin nimitystä "paratiisista karkoitus".
Tästäkin aiheesta yleiskuvaus johdannossa.
Väite siitä että ihminen olisi kehittynyt, sen sijaan että tämä olisi luotu, ei ole suinkaan tieteellinen, eikä tieteellisesti todistettu.
Puuttuvaa linkkiä ei ole näkynyt eikä kuulunut, lukuisista väärennöksistä huolimatta.
Itsessään tuo kehitysopin teoria on kaapattu jo antiikkisista myyteistä.
Naurattaakin kun sen kannattajat, lajien synty-opuksella päähän hakkaajat, sanovat Raamattua myyttilliseksi, vaikka omassa kädessä on copycat-opus.
Kun taas maailman ikä on kinkkisempi, se on kirjaimellisesti, mutta, ei kovikaan kontekstuaalisesti n. 6000 vuotta. Mutta konteksti huomioon ottaen maailman ikä olisi suunnilleen sama kuin mitä sen mitattiin taannoin olevan.

Näet, se "päivä" mistä puhuttiin luomisessa, omaa seuraavanlaisia lisäkysymyksiä:

Sillä ko. sana voi tarkoittaa:
-Pitkää ajanjaksoa, mitä tuossa genesiksessä käytetty heprean sana myöskin tarkoittaa
-Jumalan päivä on eri kuin ihmisen 1000v.
-Ihmisen päivät eivät vielä tuolloin olleet olemassa, sillä ei ollut ihminenkään
-Jumalan lepopäivä on vieläkin voimassa, joten se on aika pitkä ihmisen päiväksi.

5. Elohim, josta alussa puhuin on Jumalan yksi entiteeti, jossa on useampi kuin kaksi persoonaa, Yahve, nimi jolla Jumala esitteli itsensä valitulle johtajalle, tarkoittaa "Minä olen", eli käytännössä Olemassaolo, ikuisuus, eikä toki aika mikä on vain jana ikuisuuden kehässä.

Tässä Kristus puhuu Moosekselle, Jumalana, ennen kuin tuli Jeesukseksi, lihaan:
"Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen." Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne."

Tässä Jeesus paljastaa olevansa lihaan tullut Jumala, farisealaisille, käyttäessään itsestään Jumalan nimeä:
"8:23 Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
8:24 Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen(!), niin te kuolette synteihinne."

Jo itse luomistapahtumassa jossa Elohim toimi kaikilta osiltaan,

"1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan."
Eli tässä on Jumala.

"1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä."

Tässä on PH.

"1:3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli."

Tässä on Jeesus, eli Sana, joka on Valkeus.

Josta on tarkemmin mainittu Johanneksen evankeliumissa:
"1:1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
1:2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
1:3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
1:4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
1:5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
1:6 Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
1:7 Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
1:8 Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.
1:9 Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
1:10 Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
1:11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
1:13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
1:14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta"

Toivottavasti jaksoit lukea kokonaan, ja että tästä oli apua.

1. Muiden uskontojen harjoittajat vain arvelevat palvelevansa oikeata Jumalaa. Tämä oikean Jumalan löytäminen askarruttaa varmasti monia.

Kuitenkin - paras näyttö Jumalasta on se, että Hän voi antaa syntisi anteeksi. Tämän ovat kokeneet jo miljoonat ja taas miljoonat ihmiset. Olen myös itse kokenut todeksi evankeliumin sanoman, enkä voi enää milloinkaan luopua uskostani Jeesukseen Kristukseen.
Eiväthän puu- tai kivijumalat voi tehdä mitään.

"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." At.t. 4:12.
Tämä on Jumalan yksinkertainen pelastussanoma Sinulle. Mutta voit kokea sen todeksi vain vastaamalla myöntävästi Jumalan kutsuun.

2. Jumala on luontu ihmisen. Hän loi ihmisen osoittaakseen hänelle rakkautta, ja samoin vastaanottaakseen ihmiseltä rakkautta Häntä itseään kohtaan. Tunne on siis molemminpuolinen. Jumalaa kiinnostaa ihan aidosti se, mitä Hänen luomansa ihmiset tekevät täällä maan päällä.
Ei Jumala pyydä Sinua pokkuroimaan. Hän pyytää aivan yksinkertaisesti että rakastaisit Häntä. Mutta ei suinkaan pakosta vaan aidosti ja vapaaehtoisesti.
Kiva tiirailla. Niin varmasti onkin. Muista, että Jumala tiirailee Sinua auttaakseen ja voidakseen tuhlata rakkauttaan Sinulle.

3. Raamattu sanoo, että "usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut" Apt. 16:31. Ei varmaankaan voida sanoa kaikkien mahdollisten asioiden kohdalla, että "jos teen näin tai näin, en pääse taivaaseen." Kaikkien tärkeintä on oikea usko Jeesukseen Kristukseen. Uskovainen haluaa tehdä Jumalan tahdon elämässään, ja Kristuksen rakkaus ohjaa häntä. Se, kuinka hyvin itsekukin meistä tämän toteuttaa, on eri asia.

4. Minä uskon Raamatun sanaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ei miksikään apinaksi. Miksi Hän olisi tehnyt välimuodon? Hänellähän on valta tehdä mitä vain! Jos tutkit evoluutiota, huomaat että niitä aukkoja on yllättävän paljon. Osa todisteista on suorastaan valhetta. Alan kirjallisuus kertoo enemmän asiasta.

5. Maria oli Jeesuksen äiti. Raamatun mukaan Jeesuksella ei ollut maanpäällistä Isää, jonka vuoksi Hän oli täysin synnitön.
Jeesuksen sanat "miksi minut hylkäsit" sisätävät paljon syvemmän merkityksen kuin vain nuo sanat. Hän havaitsi, että Hänen Isänsä oli kääntänyt kasvonsa pois Hänestä, sillä Jumala vihaa syntiä, ja Jeesuksen päälle oli lastattu kaikkien meidän syntivelkamme juuri tuolla hetkellä. Hän tunsi olevansa täysin hyljätty ja yksinäinen. Hän oli aina tottunut olevansa yhtä Jumalan kanssa, ja nyt tuo yhteys ei enää toiminut. Tästä johtuvat nuo Hänen sanansa. Jeesus ei suinkaan sättinyt, vaan toi esille tuskansa maailman syntien puolesta.

Itse kolmiyhteydestä en voi kirjoittaa mitään, koska en ymmärrä sitä. Asia ei ole ollut minulle mitenkään ongelmallinen. Minulle riittää, että uskon Jeesukseeen Kristukseen syntieni anteeksiantajana.

No, jäiköhän mitään epäselväksi?

gmntymtye