Viime syksystä lähtien, kevättalveen asti... yhteyteni Jumalaan oli poikki. Olin kuin muumio erämaassa, ilman vettä.
Oli vain raskaita taakkoja kannettavana. Tuli pelkoja, jokin oli vienyt sen rohkeuden joka oli ollut.
"Sunilaisuus" tuhosi... se oli kuin musta laava, joka vie mennessään kaiken tieltä... olin täysin raunioina, kuiva piikkipensas autiomaassa...
Voimani olivat huvenneet, elin pimeydessä, olin suljettu kuin häkkiin johon ei ollut avainta...
Huusin avuksi Jeesusta, hädässäni...
Sen mitä kykenin sanomaan: Jeesus auta minua, en jaksa enää. Herra armahda minua...
Siitä päivästä lähtien kaikki muuttui... se oli kevättalvea... virkosin Elämään :)
Kiitos Herrani Jeesus Kristus!
Oli vain raskaita taakkoja kannettavana. Tuli pelkoja, jokin oli vienyt sen rohkeuden joka oli ollut.
"Sunilaisuus" tuhosi... se oli kuin musta laava, joka vie mennessään kaiken tieltä... olin täysin raunioina, kuiva piikkipensas autiomaassa...
Voimani olivat huvenneet, elin pimeydessä, olin suljettu kuin häkkiin johon ei ollut avainta...
Huusin avuksi Jeesusta, hädässäni...
Sen mitä kykenin sanomaan: Jeesus auta minua, en jaksa enää. Herra armahda minua...
Siitä päivästä lähtien kaikki muuttui... se oli kevättalvea... virkosin Elämään :)
Kiitos Herrani Jeesus Kristus!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.