Adventistit ovat perinteisesti väittäneet sunnuntaita "katolisen kirkon keksinnöksi" ja katolisen kirkon "ylivallan merkiksi" ja "paavin asettamaksi " kauan apostolisten aikojen jälkeen. Tämähän ei vastaa ollenkaan historiallisia tosiasioita. Jopa adventistien tällä hetkellä johtava historian tutkija Samuel Bacchiocchi (HOW DID SUNDAYKEEPING BEGIN? tutkielmassaan) on myöntänyt olevansa eri mieltä lahkon "profeetan" Ellen G. Whiten kanssa sanoen sunnuntain vieton aloittamisen menevän vuoteen 135 jKr. Rooman paaveja ei ollut olemassakaan tuossa vaiheessa!
Mitään "paavin valtaa" ei ollut historiallisesti vielä perustettukaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien - kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan laajasti apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa. Ensimmäinen Rooman paavi on historiallisesti Leo I Suuri (440-461), joten on melkoinen historiallinen virhe väittää paavia tai katolista kirkkoa sunnuntain vieton aloittajaksi - tai sunnuntaita paavin "vallan merkiksi". Kun ensimmäinen paavi aloitti toimintansa Roomassa oli sunnuntaita vietetty varhaiskirkossa jo yli 400 vuotta! Adventistien näkemys on yhtä historian vastainen kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan paavi on apostoli Pietarin seuraaja ja Pietari oli ensimmäinen paavi.
Mitään "paavin valtaa" ei ollut historiallisesti vielä perustettukaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien - kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan laajasti apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa. Ensimmäinen Rooman paavi on historiallisesti Leo I Suuri (440-461), joten on melkoinen historiallinen virhe väittää paavia tai katolista kirkkoa sunnuntain vieton aloittajaksi - tai sunnuntaita paavin "vallan merkiksi". Kun ensimmäinen paavi aloitti toimintansa Roomassa oli sunnuntaita vietetty varhaiskirkossa jo yli 400 vuotta! Adventistien näkemys on yhtä historian vastainen kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan paavi on apostoli Pietarin seuraaja ja Pietari oli ensimmäinen paavi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
.. selkkaus sunnuntain merkityksen ja sapatin viettämisen tärkeydestä, juontaa juurensa ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteeseen.
Ilmestyskirja varoittaa kuulijoitansa niistä kristityistä, ”jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole – Saatanan synagogaa he ovat!” (Ilm2.9) Aivan niin kuin Ilmestyskirjan teksti sanoo, kyse ei ole juutalaisista vaan uskovaisista, jotka sälyttivät Vähän-Aasian seurakunnissa juutalaisia tapoja uskovaisille. Paavali kohtasi vastaavan ongelman Pietarin menettelyssä: ”Jos sinä juutalaisena voit luopua juutalaisten tavoista ja elää pakanoiden lailla, miksi pakotat pakanoita elämään niin kuin juutalaiset?” (Gal2.14)
Yhdessä Ignatius Antiokialaisen kirjeessä, joka on varhaisimpia UT:n jälkeisiä kristillisiä kirjoituksia, ilmenee, että sapatin korostamista kristittyjen keskuudessa koettiin juutalaistamisena. Ilmestyskirjaa mukaillen, hän rohkaisee kristittyjä kestämään juutalaistajien aiheuttamaa kärsimystä (Ilm2.10) ja pysymään uskollisena Kristuksen opetukselle.
Ignatius viittaa nimenomaan juutalaistajiin, jotka ilmeisestikin vaativat sapatin pyhittämistä. Ignatius kuitenkin korostaa, että kristitty, koska hän ei vietä sapattia, saattavat joutua vaikeuksiin, mutta että tällaiset koettelemukset ovat osoituksena Kristuksen opetuslapseudesta. Varhaiskristillinen argumentti on heittänyt kuperkeikkaa nykyajan sapatti-puolustajien retoriikassa! Ignatiuksen kohtaloksi tuli marttyyri kuolema, jonka uskotaan johtuneen juutalaisten / juutalaiskristittyjen provokaatiosta.
Alla lainaus Ignatiuksen Kirjeestä, jossa hän linjaa, miten juutalaistajat vaativat sapatin pyhittämistä ja miten kristitty, koska hän ei sitä vietä, joutuu vaikeuksiin, mutta että koettelemukset ovat osoituksena Kristuksen opetuslapseudesta.
Ignatiuksen tekstistä on kaksi versiota. Kummatkin versiot ovat yksiselitteisiä todeten ETTEI sapatinvietto kuulu kristitylle. Toisaalta, onko sapatinvieton vastakohtana kyse Herran Päivän vietosta vai Herran opettaman Elämän mukaisesta vaelluksesta, ei ole yksiselitteistä.
"If, then, those who had walked in ancient practices attained unto newness of hope, no longer observing the Sabbath, but living according to the Lord’s life .
"…no longer observing the Sabbath, but living according to the Lord's Day."
Tässä tekstin asiayhteys:
St. Ignatius to the Magnesians (8-10)
8. Do not be led astray by those erroneous teachings and ancient fables which are utterly worthless. Indeed, if at this date we still conform to judaism, then we own that we have not received grace. Why, the Prophets, those men so very near to God, lived in conformity with Christ Jesus. This, too, was the reason why they were persecuted, inspired as they were by His grace to bring full conviction to an unbelieving world that there is one God, who manifested Himself through Jesus Christ, His Son--who, being His Word, came forth out of the silence into the world and won the full approval of Him whose Ambassador He was.
9. Consequently, if the people who were given to obsolete practices faced the hope of a new life, and if THESE NO LONGER OBSERVE THE SABBATH, but regulate their calendar by the Lord's Day, the day, too, on which our Life rose by His power and through the medium of His death--though some deny this; and if to this mystery we owe our faith and because of it submit to sufferings TO PROVE OURSELVES DISCIPLES OF JESUS CHRIST, our only Teacher: how, then, can we possibly live apart from Him of whom, by the working of the Spirit, even the Prophets were disciples and to whom they looked forward as their Teacher? And so He, for whom they rightly waited, came and raised them from the dead.
10. Let us not, then, be insensible to His loving kindness. Certainly, if He were to imitate our way of acting, we should be done for instantly. We must, therefore, prove ourselves His disciples and LEARN TO LIVE LIKE CHRISTIANS. Assuredly whoever is called by a name other than this, is not of God. Hence, put away the deteriorated leaven, a leaven stale and sour, and turn to the new leaven, that is, Jesus Christ. Be salted in Him to keep any among you from being spoiled, for by your odor you will be tested. IT IS ABSURD TO HAVE JESUS CHRIST ON THE LIPS, AND AT THE SAME TIME LIVE LIKE A JEW. No; Christianity did not believe in Judaism, but Judaism believed in Christianity, and in its bosom was assembled everyone professing faith in God.
http://www.bsmvt.org/ign-mag.html
Ymmärrettävästikin varhaiskristillisyys pyrki toteuttamaan Jeesuksen opettamaa asennoitumista uskontoon. Jeesus totesi samarialaiselle naiselle: "Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa … Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo." (Joh4.21–24)!
Uskonto ja uskonnon harjoittamisen puitteet toimivat välineinä, TIENÄ, Jumaltuntemukseen. Samarialaisilla oli omat puitteet, jossa he perinteisesti palvelivat Jumalaa. Samoin oli juutalaisilla. Mutta Jeesus tähdensi, että uusi aika on koittanut. Jumalan tahdon mukaisia uskovaisia yhdistää usko Jumalaan, eivätkä mahdolliset jumalanpalveluksen puitteet ja kaavat.
Paavali totesi kulkevan sitä TIETÄ, jota kutsutaan lahkoksi ja siten palvelevan isiensä Jumalaa (Apt24.14). Felix oli tarkoin perillä HERRAN TIESTÄ, uskosta Kristukseen Jeesukseen, Jumalan tahdon mukaisesta elämästä (halujen hillitsemisestä) ja tulevasta tuomiosta (Apt24.22,24,25). Mutta häneltä puuttui rohkeus lähteä Herran Tielle, koska se merkitsi välien rikkoutumista juutalaisiin (Apt24.27).
Paavali puolestansa oli vaihtanut puolta, olleen aluksi Herran Tien kulkijoiden verivihollinen, mutta Kristuksen kohdattuaan, hänestä tuli Herran Tien puolestapuhuja (Apt22.4 vrt. 13.10; 16.17; 18.25,26; 19.9,23). Herran Tie merkitsi juutalaisten väitteiden kumoamista (Apt18.28). Juutalaisuuden, joka merkitsi tiettyjä ulkokohtaisia uskonnonharjoittamisen osoittimia, juhlakalenteria, pyhäpäiviä ja ruokasäädöksiä (Kol2.16–19).
Jeesus EI asettanut mitään ehtoja sille, missä ja milloin rukoilla Jumalaa (harjoittaa uskontoansa) vaan ainoastaan miten – minun nimessäni: "Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." (Matt18.20) Herran Tie koettiin ilmeisestikin todella poikkeukselliseksi, kun se järjestelmällisesti karttoi uskonnoille niin tyypillisiä ulkoisia osoittimia mutta toisaalta korosti hyveellistä elämää – lähimmäisen huomioimista ja käytännön toimia kaikkien ihmisten hyvän edistämiseksi. Kristinuskon mukaan epäjumalanpalvelusta EI ole sapattisäädöksen rikkominen VAAN siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus (Kol3.5).
Paavali linjaa ne piirteet, jotka ovat ominaisia kristityksi tunnustautuvalle:
"Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta:
vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista. Älkää valehdelko toisillenne.
Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.
Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa.
Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.
Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme."
Paavalin kirje kolossalaisille 3.8-17
Ovat viettäneet sunnuntaita jo paljon kauvemmin kuin 400 vuotta Nimroodin aloittama uskonto menee reilusti yli 5000 vuotta ennen Jeesusta. Ja auringon pyhitys tuli Roomaan vuonna 68 BC. Mithra oli Rooman valtion uskonto, Jo ennen yhtäkään ainoata Kristittyä. Keisarin vapauttaessa Kristityt vainon alta, niin hän määräsi kirkon lepopäiväksi sununtain. Juutalaiset vainosivat ristittyjä. siksi oli ristittyjen hyvä tekeytyä aurinko kulttilaiseksi päästääkseen vainoista eroon. Sunnuntain Juuret ovat syvällä pakanuudessa vielä nykyäänkin. Sana sunnuntai ilmaisee heti alkuunsa pakanuuden alkuperän. Sunnuntain pyhitys on pyhää pakanuutta.
Muuten ennen Paavien nimen antoa ovat Rooman Piispat toimineet Paavien valtuuksilla. Muun muassa C. kirkko mainitsee Pietarin ensimmäisenä Paavina. Lue Historiikki asiasta. Katolilainen Kirkko on paljon rehellisempi mitä on Protestantit. He kertovat avoimesti muuttaneensa sapatin pyhyyden sunnuntaille. He sanovat tehneensä kaiken oman valtansa voimalla. Voit lukea kaiken Heidän tunnuskirjoistaan. Mieleeni tulee Cardinaali Gibbonsin lausonto: Protestantit kerskaavat aina Raamattu ja yksin Raamattu,. mutta kuitenkin he suuresti kunnioittavat meidän kirkkomme asetusta sunnuntaita. = Jumala sanoo muista pyhittää sapatin päivä= Meidän kirkkomme sanoo ei muista pyhittää sunnuntai=. Ja Protestantit tottelevat kiltisti!
Kristityn sunnuntai-jumalanpalveluspäivä ei liity miltään osin mahdollisiin pakanallisiin juhliin sen enempää kuin juutalaisten seitsemännen päivän sapatti! Kummallakin käytännöllä saattaa olla, niin kuin onkin, vastaavuuksia muissa kulttuureissa. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että niillä olisi sama käyttötarkoitus uudessa asiayhteydessä.
Vuorokaudet on johdettu suoraan Auringon liikkeistä, mutta viikot ovat puolestaan ihmisen keksintöä. Niitä ei näe suoraan mistään luonnossa. Viikko syntyi Mesopotamiassa, jossa lukua 7 pidettiin pyhänä lukuna. Seitsemän esiintyi taivaalla kahdessa muodossa: liikkuvien valojen määrässä ja kuun kierron seitsemässä jaksossa. Taivaalla oli huomattu olevan seitsemän liikkuvaa valoa, vaikka muut olivat paikoillaan. Nämä valot olivat Auringon ja Kuun lisäksi Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Kaikkia planeettoja ei vielä tunnettu. Kuu puolestaan muuttui seitsemän päivän jaksoissa: kuun ohuesta sirpistä kului seitsemän päivää puoleen kuuhun, siitä taas seitsemän päivän kuluttua oli täysikuu, josta jälleen seitsemän päivän kuluttua puolikuu ja tästä seitsemän päivän kuluttua kuu katosi näkyvistä.
Tästä syystä Mesopotamiassa joka seitsemän päivä oli pyhä ja päivät nimettiin seitsemän liikkuvan taivaankappaleen mukaan. Monissa sanoissa on yhä takana nämä merkitykset, esimerkiksi englannin sunnuntain (Sunday) taustalla on Auringon päivä. Maanantai on ollut Kuun päivä, tiistai Marsin, keskiviikko Merkuriuksen, torstai Jupiterin, perjantai Venuksen ja lauantai Saturnuksen päivä (Saturday).
Adventistit erehtyvät ajatellessaan, että sapatti on määrätty jumalanpalveluspäiväksi erotuksena muista päivistä. Emme löydä mistään kohtaa Raamatusta, että Herra olisi kehottanut kokoontumaan yhteen sapattina sen paremmin kuin sunnuntainakaan. Rabbiinijuutalaiset järjestivät kokoontumisen synagoogiin (ihmisen, ei Jumalan keksintö). Jumala sääti sapatin ainoastaan lepopäiväksi. Itse asiassa Jeesus ja apostolit kokoontuivat synagoogaan sapattina evankelioimistarkoituksessa. Mutta Jumalan sanassa ei ole kehotettu tai edes viitattu viikottaiseen sapattina kokoontumiseen.
”Kuutena päivänä viikossa tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti, lepopäivä, pyhä kokouspäivä.”
3.Moos 23:44 Ja Mooses puhui näistä Herran juhla-ajoista israelilaisille.
Onko voimassa koko 3.Moos 23.luku?
Sanotaanko siinä, että on kokoonnuttava adventtikirkkoon?
Ihan vain mooseksena totean kirjanneeni israelilaisille kehotuksen kokoontua pyhään kokoukseen, viikon seitsemäntenä päivänä, toisin kuin joku aiemmin väitti! Kyllä muitakin pyhiä kokoontumisia oli mm: ”Ensimmäisenä ja seitsemäntenä päivänä pitäkää pyhä kokous.” (2Moos12.16) Tämä ainoastaan ja yksinomaan kommenttina sille väitteelle, että
> > Emme löydä mistään kohtaa Raamatusta, että Herra olisi kehottanut kokoontumaan yhteen sapattina sen paremmin kuin sunnuntainakaan <
Paavi itse sanoo: että sunnuntai on valtamme merkki.
-Tri Eck, lakimies ja roomalaiskatolisen kirkon esitaistelija väittelyssään MARTTI LUTHERIN kanssa.
CONVERT"s CATECHISM
Katolinen, käänynnäisen katekismus, Reverend Peter Geiermann C.Ss.R., joka sai 25.1.1910 paavi Pius X:nen "apostolisen siunauksen", sanoo sapatin muuttamiskysymyksestä:
"Kysymys: Mikä päivä on sapatti?
Vastaus: Lauantai on sapatti.
Kysymys: Miksi vietämme sunnuntaita lauantain sijaan?
Vastaus: Vietämme sunnuntaita lauantain sijaan siksi, että katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (364 JKR.) siirsi sen pyhyyden lauantailta sunnuntaille." - 2. painos, s. 50.
Lutherin sanoista: ”Onpa paavi eli antikristus rohjennut muuttaa Jumalan kymmeniä käskyjäkin, muuttamalla sapatin sunnuntaiksi.”
Näin Agricolan juhlavuonna usein kuulee sanottavan, että Agricola oli tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja SUOMESSA! Tosiasiassa Suomea ei olut hänen aikanaan vasta 400 vuotta myöhemmin. Suomenkielinen Raamattu ei suinkaan ollut Agricolalle haave saada Raamattu omalle äidinkielelle, olihan Agricolan äidinkieli mitä todennäköisimmin ruotsi. Satoja vuosia jälkikäteen Agricolasta luotiin, nousevan suomalaisen nationalismin aallonharjalla, suomalaisuuden isä. Todellisuudessa Agricola oli eurooppalainen humanistioppinut, joka teologisen ja kielellisen harrastuksensa lisäksi omasi aikalaisekseen laajat tiedot historiassa ja maantieteessä.
Samalla Agricola on myös jossain mielessä ”suomalainen”, onhan hän syntynyt ja vaikuttanut niissä puitteissa jossa Suomi ja suomalaisuus myöhemmin toteutuivat. Saman voi sanoa katolisuuden suhteesta varhaiskristillisyyteen. Varhaiskristillisyys on ne lähteet ja asiayhteydet, josta katolinen usko kumpuaa. Samoin kuin suomalaiset omivat Agricolan itselleen, varmastikin oikeutetusti, niin katoliset samaistuvat varhaiskristillisyyteen. Niinpä katolinen kirkko kokee voivansa omia varhaiskristillisyyden osaksi omaa identiteettiään, samoin kuin ne opilliset ja kultilliset käytännöt, jotka vakiintuivat ensimmäisten vuosisatojen aikana.
juutalaisista. Ohittivat raamatun mielivaltaisesti, valitsemalla oman pyhäpäivän Jumalan siunaaman ja pyhittämän päivän tilalle. Muut seuraavat perässä niin kuin lapsi äitiään.
- - - -