Saman Katon alla osa 2, Rakkaat naapurit

Seuraavana päivänä äitini toi loput tavarat ja autoni, niin esittelin hänelle taloa ja kämppätoverini. ”Kuka siinä viereisessä huoneessa asuu?” äiti kysyi kun oli lähdössä. ”Ben Einst. Hän elelee omissa oloissaan”, kerroin. ”Okei. Mike muuten käski soittaa, jos on vaikeaa”, äiti totesi nauraen. ”Hän on pahempi kuin sinä”, sanoin myös nauraen. ”No kiitos vain, kulta. Pysy terveenä”, äiti käski ja suuteli poskelleni. ”Sinä myös”, sanoin ja katsoin kuinka äiti nousi junaan. Vilkutimme vielä ja sitten juna jo lähtikin.

”Äitisi siis meni vai?” Sue kysyi kun saavuin kotiin. ”Jeps. Kenen keittiövuoro?” kysyin, koska vuoroja ei ollut vielä jaettu täysin. ”Leon. Huomenna minun”, Sue kertoi ja laittoi ponnarille. ”Oke. Ja tänään ruuan jälkeen työt?” ”Kyllä”, Sue vastasi ja lähti. Itse otin limun jääkaapista ja menin etupihalle istumaan. Helmitien tontit olivat suuria ja kaikissa taloissa oli isot pihat. Olimme Mian kanssa päättänyt lähteä joku päivä kukkakauppaan ostamaan pihalle kasveja.

Olin edellispäivänä tavannut osan naapureistamme, ja he tuntuivat todella mukavilta. Ja uteliailta. Helmitie vitosessa asui vanha pariskunta ja heidän lapsenlapsi, jonka vanhemmat olivat kuolleet auto-onnettomuudessa. Herra Matlock oli 70vuotias entinen sähkömies ja hänen vaimonsa oli 68vuotias ompelija. Heidän lapsenlapsensa, Helen, oli 15vuotias.
Helmitie kutosessa asui vilkas lapsiperhe Grey. Perheen isä Anton oli pankkiiri ja äiti Marylin oli kotiäitinä kotona. Heillä oli kolme lasta, Vivian 8vuotias, Charlie 6vuotias ja 3vuoias Simon, ja heidän lapsenvahdiksi ehdinkin jo lupautua.
Helmitie kasi… Vitosen, kutosen sekä ysin rouvat olivat kovia juoruilemaan ja kertoivat kasissa asuvan noin 35vuotias mies, joka poistuu harvoin kotoltaan. Naisten mukaan mies olisi kuuluisa kirjailija, joka halusi elää rauhassa. Tämmöisillä alueilla huhut kasvavat nopeasti, joten en vaivaisi kasin miehen mysteerillä päätäni.
Helmitie ysissä asui neiti Saker, joka oli vanhapiika, joka opetti lähistön lapsia soittamaan pianoa. Kympissä asui nuoripari Wood, jotka olivat toissa vuonna mennyt naimisiin, ja heillä oli oma asuntoyritys.
Helmitie yksi, kaksi, kolme ja neljä olivat tyhjillään. Ykkösen, kolmosen ja nelosen omisti sama mies, ja hän odottaa kuulemma tonttien arvonnousua, jotta voisi myydä ne kalliilla hinnalla. Kakkonen oli joutunut tulipaloon, ja sitä edelleen remontoitiin. Kakkosessa oli asunut pariskunta, ja talon rouva oli kuollut palossa, joten mies aikoi myydä remontin jälkeen talon pois.

”Hei Jen”, rouva Matlock tervehti tullessaan talostaan. ”Hei”, sanoin ja menin tien toiselle puolelle. ”minulla on teille nuorille pieni lahja. On erittäin mukavaa saada tännekin uutta verta. Olettehan sitten kunnolla?” rouva kysyi ja iski silmää. Samalla hän ojensi minulle kuivakakun. ”Kiitos. Ja kyllä me olemme kunnolla”, vakuuttelin hymyillen. ”Äitisi on siis latino?” rouva kysyi. ”Juu. Äiti tapasi isäni jo lukiossa, ja vikana vuonna hän odottikin jo minua. Syntymäni jälkeen he menivät naimisiin ja saivat veljeni Miken”, kerroin hymyillen. ”Entä opiskeletko vielä?” ”Valmistauduin 19vuotiaana lukiosta, ja valmistuin se jälkeen liikunnan opettajaksi.” ”Ja olet läheisen koulun opettaja?” ”Kyllä, sekä lentopallon seuran päävalmentaja”, kerroin. ”Erittäin hyvin tiedät mitä haluat elämältäsi”, rouva sanoi ja iski silmää taas. ”Juuri niin”, sanoin, vaikkakin syvällä sisällä velloi, etten tiennyt. ”Sehän on hieno asia. Helen on varmasti yksi oppilaistasi”, rouva totesi ja hymyili lempeästi. ”Ehkäpä. Saa nähdä”, vastasin ja hymyilin myös. ”Mutta nyt minun täytyy mennä asioille. Hyvää päivän jatkoa, ja sano muillekin terveisiä”, rouva totesi ja lähti.
_________________________________________________
Tämä on Jefin kirjoittama, ja jos joku väittää omakseen, ei kunnian kukko laula...

Ps. Anteeksi että kesti melkein kuukausi saada tänne... ollut hieman kiireitä....