Kuolema.
Kun ihminen kuolee hän jää maapallolle. Ihminen on orgaaninen asia joka reagoi joka asiaan omalla tavallaan kuten kaikki universumin sisällä olevat asiat. Rauta sulaa kuumuudessa, hiiri säikähtää ilmaporaa jne.
Elämää ei olla voitu tehdä millään tavalla. Kroppa ja kaikki on aina kohdallaan. Mutta uusia molekyylejä on voitu tehdä jotka reagoivat asioihin omalla tavallaan. Ainakin painovoimaan. Ihmisessä siis on jotain joka pitää ihmisen liikkeessä ja ajatukset radalla. Todennäköisesti se on koko kehossa tai aivoissa. Kun ihminen kuolee hänen ruumiintoiminnot loppuvat, MUTTA. Missä on tuo elämä mikä hänessä on yhä? Kaikkihan universumissa on energiaa joten myös elämän "loinen" on energiaa. Kun kuolet et näe mitään et tunne mitään et ole mitään et ole et, etkä hallitse mitään aistejasi, etkä edes ole siis sinä etkä mitään muutakuin energiaa. Tällöin voidaan heittää sinuttelu ja teitittely romukoppaan. Mutta mistä tulee uusia elämän "loisia"? Kaikissa orgaanisissa aineissa on tätä joten ehkäpä elämän loiset kierrättyvät.
Kun ihminen kuolee hän jää maapallolle. Ihminen on orgaaninen asia joka reagoi joka asiaan omalla tavallaan kuten kaikki universumin sisällä olevat asiat. Rauta sulaa kuumuudessa, hiiri säikähtää ilmaporaa jne.
Elämää ei olla voitu tehdä millään tavalla. Kroppa ja kaikki on aina kohdallaan. Mutta uusia molekyylejä on voitu tehdä jotka reagoivat asioihin omalla tavallaan. Ainakin painovoimaan. Ihmisessä siis on jotain joka pitää ihmisen liikkeessä ja ajatukset radalla. Todennäköisesti se on koko kehossa tai aivoissa. Kun ihminen kuolee hänen ruumiintoiminnot loppuvat, MUTTA. Missä on tuo elämä mikä hänessä on yhä? Kaikkihan universumissa on energiaa joten myös elämän "loinen" on energiaa. Kun kuolet et näe mitään et tunne mitään et ole mitään et ole et, etkä hallitse mitään aistejasi, etkä edes ole siis sinä etkä mitään muutakuin energiaa. Tällöin voidaan heittää sinuttelu ja teitittely romukoppaan. Mutta mistä tulee uusia elämän "loisia"? Kaikissa orgaanisissa aineissa on tätä joten ehkäpä elämän loiset kierrättyvät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eilinen päivä?
tai mieluummin ajateltuna maanpäällistä vaellustaan, jonka kuolevaiset/me ruumiimme vangit
maallisessa olemisessamme teemme, saatamme alkaa pohtimaan riittävästi aikaa ja resursseja saadessa toteuttaa elämän suuria mysteereitä henkisesti eri
uskontojen kautta tutustumalla niihin ja vetämällä uskonnoista/uskomisesta ajan kanssa omat johtopäätöksemme. Tällöin sielumme alkaa kehittymään aineettomasti ajan kanssa, emmekä ole enää niin riippuvaisia materiaalisesta
hyvinvoinnista, aistimme henkisen puolen olevaisuudessa paremmin kun kaikkiin uskontoihin saa jonkinlaisen fyysisen tai henkisen tuntuman matkustelun tai median kautta. Lukeminen sinänsä
ilman suurempaa mielenkiintoa uskonnoista tai uskomuksista yleensä on paljolti mielenkiinnotonta
ja pitkäveteistäkin, juuri massakulutuksen ja arkisen kiirehdinnän keskellä.
Ihmisen sielu alkaa löytämään uusia arvoja jo maanpäällisessä olemisessaan, kun niitä jaksaa alkaa oivaltamaan. Poissuljettua ei ole sielun olemassaolo ruumiin kuolemisen/poistumisen olevaisuuden aineesta tomuksi muuttumisensa jälkeen, koska sitä ei ole tieteellisesti todistettu etteikö sielu jäisi henkiin jollekin energiatasolle. Tähän olevaisuustasolle tai johonkin näkymättömään olevaisuuteen.