Onko normaalia, että läheisen kuollessa ihminen purkaa suruaan aggressiivisena käytöksenä?
Itse jouduin vihan kohteeksi mennessäni viemään muistokukkia vainajan kotiin. Esitettyäni surunvalittelut, yksi omaisista yhtäkkiä kaivoi esille vuosikausia vanhan riidan ja haukkui minut silmittömästi. Sellaisena päivänä se tuntui vähintään sopimattomalta, paremminkin syvästi loukkaavalta.
En reagoinut haukkuihin millään tavalla, annoin asian olla. Mutta jäi sellainen tunne, että olikohan tuo merkki surutyön alkamisesta, vai pystymättömyydestä edes aloittamaan surutyötä.
Itse jouduin vihan kohteeksi mennessäni viemään muistokukkia vainajan kotiin. Esitettyäni surunvalittelut, yksi omaisista yhtäkkiä kaivoi esille vuosikausia vanhan riidan ja haukkui minut silmittömästi. Sellaisena päivänä se tuntui vähintään sopimattomalta, paremminkin syvästi loukkaavalta.
En reagoinut haukkuihin millään tavalla, annoin asian olla. Mutta jäi sellainen tunne, että olikohan tuo merkki surutyön alkamisesta, vai pystymättömyydestä edes aloittamaan surutyötä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
käytös varmaankin muuttuu myöhempää.
erästä ihmistä hautajaisten jälkeen, ja tulen vihaamaan häntä niin kauan kun itse elän. Syy on siinä että hän sanoi ja väitti omassa surunvalittelussaan sellaisia asioita jotka jokainen tiesi valheeksi.
Viha kuuluu myös surutyöhön. Viha voi purkautua täysin syyttömään. Itse hakuinm yhden myyjän , tosin aiheesta. Samoin lääkärin, sekin aiheesta. Tosin en olisi normaali tilassa ollut niin suora.
Äitini toimi aiemmin kriisiryhmässä, joka oli mukana tukemassa poliisia, jos piti henk.koht. mennä omaisille ilmoittamaan onnettomuudessa tms. menehtyneistä. Ei jäänyt yhteen, eikä kahteen kertaan, kun kuka tahansa suruviestin viejistä joutui fyysisen hyökkäyksen kohteeksi. Onneksi koskaan ei käynyt pahemmin, mutta päättyi eräskin reissu niin, että poikansa kuolemasta uutisen saatuaan lähti mies poliisin mukaan asemalle rauhoittumaan (myös psykiatrinen kriisihenkilökunta oli mukana, häntä ei siis viety yksin kylmään putkaan!). Joten reaktiot voivat olla kovinkin rankkoja.
Viha on yksi niistä tavoista, joilla ihminen käy surutyötään läpi. Joten kokemasi käytös voi olla osa tuon omaisen surutyötä tai sitä, ettei hän vielä edes osannut tehdä surutyötä. Meillä jokaisella kun on oma aikataulumme, miten surutyö etenee.
Ymmärrän sen, että koit kauniiksi tarkoittamasi eleen ja hetken ahdistavaksi ja hänen käytöksensä sopimattomaksi. Yritä kuitenkin löytää mielestäsi myötätuntoa häntä kohtaan, jos kykenet. Se, että jätit asian silleen etkä vastannut hyökkäykseen, oli varmaan paras tapa kaikkien kannalta, jottei vaikeista ajoista jäisi vieläkin ikävämpiä muistoja.
Voi olla, ettet koskaan edes tule saamaan mitään anteeksipyyntöä kohtuuttomasta käytöksestä. Voi nimittäin käydä niinkin, että hän ei myöhemmin muista koko asiaa. Tai sitten kantaa kaunaa sinua kohtaan koko ikänäsä, tai jotain siltä väliltä. Jokaisen keinot selvitä kun ovat omansa, eikä aina niin etikettikelpoisia.
Ota nyt huomioon, että läheisen menetettyään ihmiset ovat tietynlaisessa shokissa ja aika mielipuolisessa tilassa...(kuka enemmän, kuka vähemmän)
Hyvä tarkoituksesi käsitettiin väärin, koska ihminen kamppailee/kamppaili vielä tuoreen tuskansa kanssa.