Puoliksi mielenkiinnosta, puoliksi todellisesta tarpeesta toin Saksasta itselleni dieselin. Aikanani olen lueskellut näitä mielipidejuttuja puolesta ja vastaan, ja olin itsekin vähän epäluuloinen, onko hommassa mieltä. Nyt kun eka kerta on takana täydellisesti onnistuneena, voin vain todeta, että harmittaa kun en ennen tullut asiaa hoitaneeksi. Mikäli autoveroasiat pysyvät nykyisellään, kaikki tulevat autoni tulen hankkimaan samalla tavalla.
Voisin kirjoittaa pitkänkin tarinan, mutta tässä ihan tiivistetysti:
- Suomesta en löydä vastaavaa vähän ajettua dieseliä järkevään hintaan. Saksassa on valinnan varaa pilvin pimein. Auton voi valita vaikka sen sijainnin, varusteiden, tai vain värin perusteella. Sain valita useasta vaihtoehdosta itselleni hyvin varustellun, vähän ajetun dieselin ja säästin n. 20 % hinnassa suomalaiseen tarjontaan verrattuna. Kaupanpäällisinä takakontillinen tuomisia viinialueilta ja rajaseudun suurmarketista, hintahyötynä noin 500 euroa. Kaikkia haluamiani tuomisia en olisi täältä edes saanutkaan.
- itse pidän saksalaisia autoja parempina kuin ns. Suomi-autoja. Syystä, että ne ovat saaneet yleensä tunnollisen hoidon ja huollon, huomattavasti helpomman ilmastollisen elämän, ja erittäin paljon paremmat tieolosuhteet. Varustetason eroista ei tarvinne sanoa mitään. Suomi-autojen arvostus tuontiautoihin verrattuna on omasta mielestäni täysin tunteenomainen juttu vailla reaalisia perusteita. Jokainen saa tietenkin uskoa mihin haluaa, minulla faktat ja tieto painavat tunteita ja luulemisia enemmän.
- negatiivisena puolena on Saksan karmeat liikenneruuhkat: autojen voimansiirto on joutunut kovemmalle kuin Suomessa. Tosin pääkaupunkiseutuumme tai taksikäyttöön verrattuna eroa ei käytännössä ole. Autobahnoilla käytettyjä nopeuksia sen sijaan en pidä minkäänlaisena haittana: reipaskin matkavauhti kiertää dieselmoottoria 3000-3500 rpm, eikä se ole millään tavalla rasittavaa. Ruuhka-ajo kuluttaa autoa monin verroin enemmän. Jarrut ovat kovilla nopeassa ajossa, mutta pysyväthän kunnossa, ja kulutusosia saa kaupasta.
- kokemuksena hakuretkestäni: jos myyjä on mukana koko rekisteröintivaiheen loppuun asti, ei ylitsepääsemättömiä vaikeuksia voi syntyä. Minä hoidin koko homman itse, ja yhden puuttuneen paperin ja hankalien aukioloaikojen vuoksi homma olisi ollut ilman kielitaitoa ja paikallistuntemusta hankalampi. Jos on valmiutta esim. puhelimessa keskusteluun saksaksi, hommasta selviää.
Jos joku tuntee tarvetta avunsaantiin auton hakemisessa, niin voin ehkä auttaakin. Toistaiseksi olen melko vapaa vaikka tekemään hakumatkankin, ja odotan vain kulujeni korvaamista, palkkio jääköön vapaaehtoiseksi tai sovitaan tapauskohtaisesti. Olen ihan tavallinen, rehellinen heppu, ei-jobbari, joka tarvitsi auton itselleen eikä myyntiin, ja sitä samaa odotan sinultakin.
Voisin kirjoittaa pitkänkin tarinan, mutta tässä ihan tiivistetysti:
- Suomesta en löydä vastaavaa vähän ajettua dieseliä järkevään hintaan. Saksassa on valinnan varaa pilvin pimein. Auton voi valita vaikka sen sijainnin, varusteiden, tai vain värin perusteella. Sain valita useasta vaihtoehdosta itselleni hyvin varustellun, vähän ajetun dieselin ja säästin n. 20 % hinnassa suomalaiseen tarjontaan verrattuna. Kaupanpäällisinä takakontillinen tuomisia viinialueilta ja rajaseudun suurmarketista, hintahyötynä noin 500 euroa. Kaikkia haluamiani tuomisia en olisi täältä edes saanutkaan.
- itse pidän saksalaisia autoja parempina kuin ns. Suomi-autoja. Syystä, että ne ovat saaneet yleensä tunnollisen hoidon ja huollon, huomattavasti helpomman ilmastollisen elämän, ja erittäin paljon paremmat tieolosuhteet. Varustetason eroista ei tarvinne sanoa mitään. Suomi-autojen arvostus tuontiautoihin verrattuna on omasta mielestäni täysin tunteenomainen juttu vailla reaalisia perusteita. Jokainen saa tietenkin uskoa mihin haluaa, minulla faktat ja tieto painavat tunteita ja luulemisia enemmän.
- negatiivisena puolena on Saksan karmeat liikenneruuhkat: autojen voimansiirto on joutunut kovemmalle kuin Suomessa. Tosin pääkaupunkiseutuumme tai taksikäyttöön verrattuna eroa ei käytännössä ole. Autobahnoilla käytettyjä nopeuksia sen sijaan en pidä minkäänlaisena haittana: reipaskin matkavauhti kiertää dieselmoottoria 3000-3500 rpm, eikä se ole millään tavalla rasittavaa. Ruuhka-ajo kuluttaa autoa monin verroin enemmän. Jarrut ovat kovilla nopeassa ajossa, mutta pysyväthän kunnossa, ja kulutusosia saa kaupasta.
- kokemuksena hakuretkestäni: jos myyjä on mukana koko rekisteröintivaiheen loppuun asti, ei ylitsepääsemättömiä vaikeuksia voi syntyä. Minä hoidin koko homman itse, ja yhden puuttuneen paperin ja hankalien aukioloaikojen vuoksi homma olisi ollut ilman kielitaitoa ja paikallistuntemusta hankalampi. Jos on valmiutta esim. puhelimessa keskusteluun saksaksi, hommasta selviää.
Jos joku tuntee tarvetta avunsaantiin auton hakemisessa, niin voin ehkä auttaakin. Toistaiseksi olen melko vapaa vaikka tekemään hakumatkankin, ja odotan vain kulujeni korvaamista, palkkio jääköön vapaaehtoiseksi tai sovitaan tapauskohtaisesti. Olen ihan tavallinen, rehellinen heppu, ei-jobbari, joka tarvitsi auton itselleen eikä myyntiin, ja sitä samaa odotan sinultakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
se menee!
Hyvä että tulee asiallista ja omakohtaieen kokemukseen perustuvaa juttua näiden luulevien ja/tai kotoiseen autokauppaan kytköksissä olevien surkimusten heittojen lisäksi!
Muuten, noin puolen vuoden kuluttua olen käytännössä eläkkeellä ja ole ajatellut hakea 3-4 autoa vuodessa tarvitseville Saksasta yli kymmenen ostoreissun kokemuksella ja tasarahan (500,- €) korvauksella. Niin kauan kuin nykyinen LAITON autovero-/Tullin vapaan kaupan estofarssi kestää.
ei jää mitään käteen. maksat matkan sinne aurorahdit takaisin ja sitä ennen siitä 500€ alvin.
että pitäis jäädä jotain käteen?
Tuo viisisataa kattaa KAIKKI LISÄkustannukset ja mukana tulevat ostokset ovat jo EXTRAa.
Tuollaista ALVia minä en valitettavasti tunne, taitaa olla vain sinun tuttujasi!