Keväällä -44 Paasikivi oli Moskovassa. Siellä hän sai Neuvostoliiton ehdot rauhantilan saavuttamiseksi ilman sotatoimia. Ehdot eivät kelvanneet Suomen silloiselle fasistismieliselle johdolle.
Kun suomalaiset joukot olivat hävinneet taistelun (heh heh, taistelun. Läpijuoksun! Heh, sen voittivat) Viipurista, niin ehdot alkoivat jo kelpaamaan. Tosin Hangon tilalle piti nyt vuokrata Porkkala joten ehdot kovenivat.
Ainoa ihana asia fasistien päätöksestä kieltäytyä rauhallisesta ratkaisusta keväällä -44 oli se kun fasistisluonteiset järjestöt lopetettiin Suomesta rikollisina. Siinä mielessä suomalaisilta fasisteilta hyvä temppu tehdä itsemurha järjestöilleen kieltäytymällä järkiratkaisuista.
Kun suomalaiset joukot olivat hävinneet taistelun (heh heh, taistelun. Läpijuoksun! Heh, sen voittivat) Viipurista, niin ehdot alkoivat jo kelpaamaan. Tosin Hangon tilalle piti nyt vuokrata Porkkala joten ehdot kovenivat.
Ainoa ihana asia fasistien päätöksestä kieltäytyä rauhallisesta ratkaisusta keväällä -44 oli se kun fasistisluonteiset järjestöt lopetettiin Suomesta rikollisina. Siinä mielessä suomalaisilta fasisteilta hyvä temppu tehdä itsemurha järjestöilleen kieltäytymällä järkiratkaisuista.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hehheh.
Kun ei tuo aloittaja näköjään edes tunne rauhanehtoja (tosin kommariloogikkojahan ei historia kiinnosta, joten...), niin olisi tietenkin syytä olla hiljaa.
Heh, heh ...riittäää...
...kuin itse "Jurpojen Jurpo"??
Molo tarjosi ehdotonta antautumista, mikä hylättiin kuten oikein olikin. Torjuntataistelujen jälkeen, kun Stalin näi että kenraalinsa olivat lyöneet kirveensä kiveen Kannaksella ja Ilomantsissa, hän käski Molon tehdä Suomen kanssa rauhan vähän äkkiä ja siedettävimmin ehdoin.
Ennen torjuntavoittoja Stalin tosiaan oli kuvitellut, että Suomi pystytään valtaamaan, mutta heräsi onneksemme unelmistaan. -Ja sekös "jurpoja" ketuttaa!!
Kyllä keväällä tarjottiin rauhanehtoja. Antautumisvaatimus tuli kuvioihin vasta suurhyökkäyksen alkumenestyksen jälkeen. Alkuperäisistä kevään -44 rauhanehdoista helpotuksia saatiin pariin hyvin oleelliseen kohtaan, jotka olivat vaikuttamassa ehtojen hylkäämiseen. Sotakorvaukset puolitettiin ja saksalaisten karkoittamiseen saatiin jokin järkevä aika. Saksalaisten karkoittaminen oli alkuperäisissä ehdoissa melkoinen poison pill. Lisäksi sopimukseen tuli ehto "sotasyyllisten" tuomitsemisesta, jonka on jälkeenpäin arvioitu toimineen suomalaisten eduksi. Venäläisten tuomitsemat sotasyylliset nimittäin eivät selvinneet linnatuomioilla.
Niin tarjosivat rauhaa ja eipä se kelvannut silloisilla ehdoilla ja etenkin saksalaisten vastatoimien pelko taisi elää vahvana täällä puolella rintamalinjaa. Unkari oli varoittavana esimerkkinä meille.
Noista sotakorvauksista mitä silloin venäläiset vaativat pyydettiin selvitys suomalaisilta asiantuntijoilta jotka olivat sitä mieltä että ne ovat mahdottomat suorittaa, kysymyksessä oli siis se 600 miljoonan dollarin vaatimus, olihan kyseessä summa joka vastasi melkein koko silloista vuotuista kansantuloa.
Tosiasiassa sotakorvaussumma, vaikka paperilla sittemmin alenikin ,oli kuitenkin aikalailla sama summa mitä alunperinkin pyydettiin. Uusi vaatimus oli 300 miljoonaa dollaria, joka kuitenkin sidottiin vuoden 1938 rahaan. Tämä summa vastasi aika tarkalleen sitä samaa alkuperäistä vaatimusta , jääden loppujen lopuksi n.550 miljoonaan dollariin. Kyllä se venäläinen osaa kaupat neuvotella!
Ikävä yllätys oli myös ne sotakorvaustuotteet mitä venäläiset vaativat suomalaisilta. Eivät olleet juurikaan kiinnostuneita meidän perinteisistä vientituotteistamme , siis metsäteollisuuden tavaroista, vaan halusivat metalliteollisuuden puolen tavaroita meiltä.
nousu. Emme olleet enää tämän jälkeen vain maatalous- ja paperituotteiden maa.
...olivat siis mahdottomia täyttää juuri saksalaisten nopean poistamisen vaatimuksen takia.
Tämä näyttää selvältä ansalta: Kun Suomi olisi joutunut toteamaan, että sakut eivät lähde omin voimin, puna-armeijan tuloa "auttamaan" ei olisi voitu estää.
Ja se olisi ollut sama kuin maan miehitys ehdottoman antautumisen kautta, sillä Stalin ei pitänyt sopimuksiaan. Neuvostojoukot olisivat jääneet maahan jopa v.1991 asti?
..niinhän sitä aina muistetaan toitottaa. Tosiasiassa tuossakin on hiukan kahdenlaista vetoa. Fakta on se että n.90% Suomen viennistä ennen sotia oli tosiaankin metsäteollisuuden tuotteita, noiden sotakorvausvelvoitteiden jälkeen metalliteollisuuden osuus alkoi hiljalleen kasvaa. Metsäteollisuus oli kuitenkin pitkälle -80 luvulle saakka Suomen vientiveturina.
Tuosta metalliteollisuuden noususta vielä sen verran että , sen alan nousu itseasiassa alkoi jo kultaisella -30 luvulla ennen sotia. Sota keskeytti lupaavan kehityksen sillä saralla , ajatellen vientisektoria. Metalliteollisuuden työpaikat reilusti tuplaantuivat ennen sotia -30 luvulla ja sittemmin sotakorvausten maksamisen huippuaikana muistaakseni lisääntyivät n.2/3 ,vielä tuostakin...?
Mutta tottahan tuo lienee että metalliteollisuudelle oli nuo sotakorvaukset ja etenkin sen painottuminen tuolle puolelle varsinainen piristysruiske pitkällä tähtäimellä. Sanoihan se Stalinkin (tai oliko Zdanov) että näitä korvausasioita voidaan ja pitääkin ajatella pitkällä tähtäimellä, eli silloin luotiin ne kauppakontaktit minkä varaan sittemmin rakennettiin koko idänkauppa.
..saksalaisten karkottamisvaatimuksen ja armeija samanaikaisen demobilisoimisen voisi ajatella johtavan juuri kuvatunlaiseen lopputulokseen siinätapauksessa ETTÄ VENÄLÄISTEN KANSSA EI OLISI OLLUT TÄSSÄ ASIASSA MITÄÄN NEUVOTTELUVARAA MYÖHEMMIN. Noita korttejahan ei sitten katsottu loppuun asti. Sittemmin syksyllä -44 huomattiin myös se seikka että venäläisten kanssa voi neuvotella myös tuosta saksalaisten karkottamisaikataulusta...
Saksalaisten ajaminen maasta oli luonnollisesti yhteydessä Saksan sotamenestyksen kanssa. Keväällä -44 Saksa oli vielä tukevasti Suomenlahden etelärannalla. Vaarana oli jatkuvasti neuvotteluiden vuotaminen saksalaisten korviin. Edelleen oli olemassa vaihtoehto, että Neuvostoliitto pyrkisi rauhanneuvotteluilla vain luomaan eripuraa Suomen ja Saksan välillä ja lyömään yksin jätetyn Suomen. Tämähän oli rauhanneuvottelujen ongelmana koko jatkosodan ajan.
..täsmälleen samaa mieltä! Saksa oli koko viimesotien ajan sekä talvi- että jatkosodan meidän varsinainen kohtalonkumppanimme, sekä hyvässä että pahassa...täällä meilläpäin tehtiin sittemmin johtopäätöksiä lähinnä saksalaisten menestyksen mukaan.
Puna-armeija, so. Meretskovin komentama Karjalan rintama
(KaRi) kuitenkin tosiasiassa pysähtyi tiukasti rajoille pohjoisessa
kun Hitler antoi generaloberst Rendulicille käskyn " Birke fallen",
Kaada koivu!
Puna-armeija (KaRi) ei lähtenyt myöskään Norjan puolelle
Vuoristoarmeijan perään:
http://www-cgsc.army.mil/carl/resources/csi/gebhardt/Images/003.jpg
Jatkosotaan lähteminen oli melkolailla välttämättömyys, johon sotkeennuimme tiukemmin ja tiukemmin lähtien Veltjensin vierailusta syksyllä -40. Toki teoriassa olisi ollut mahdollista jättäytyä pois, mutta todelliset päätökset joudutaan tekemään realististen vaihtoehtojen mukaan. Varmasti valtiojohto uskoi Saksan voittoon, mutta se oli toisaalta tarpeeksi kaukonäköinen jättääkseen ovia avoimeksi myös vastaisen vaihtoehdon varalta. Saksan voittoonhan ei sitten enää kovin kauan uskottu ja viimeistään alkuvuodesta -43 oli selvää, että sodasta on päästävä irti. Kuten Paasonen luennossaan ylimmälle sotilas- ja valtiojohdolle totesi, hyvä jos selvitään talvisodan rajoilla. Tilaisuutta etsittiinkin, mutta sopivaa sellaista ei saatu, ennen kuin venäläiset puhalsivat odottelut poikki. Itseni on vaikea uskoa, että Suomi olisi voinut olla Saksan tappion jälkeen itsepäinen ja pitää kiinni Tarton rauhan rajoista. Toisaalta on ymmärrettävää sekin, että Neuvostoliitto ei voinut jättää vaivoikseen sivustauhkaa hyökkäyksessään Saksaan.
..oli ainakin hakea turvaa venäläisiä vastaan käydyn talvisodan jälkeen, tässätapauksessa se turva sittemmin vain maksoi hirvittävän määrän suomalaista verta, ikävä kyllä.
Suomen asema muuttui todennäköisesti venäläistenkin silmissä koko ajan , siis aikajaksolla 1933-1941, sitä mukaa miten saksalaisten toimet edistyivät.
Saksalaiset miehittivät Norjan ja se merkitsi sitten meille kohtalokkaasti joutumista kahden suurvallan rajanaapuriksi. Saksalaisten Norjan miehitys myös katkaisi suomalaisten ulkomaankaupan lähes tyystin ja ainokaiseksi kauppakumppaniksi jäikin sitten Saksa ja sen vaikutuspiirissä olevat maat. Tähän yhteyteen voisi ajatella venäläisten muuttaneen suhtautumistaan Suomeenkin välirauhan aikana? Tiukensivat toimenpiteitään,lausuntojaan
ja vaatimuksiaan , huipentuen sitten tuohon kuuluisaan Molotovin keskusteluun Hitlerin kanssa Berliinissä.
Saksalaiset osasivat muuten jo siihen aikaan varsin hyvin koordinoida kaupankäyntiänsä ns. poliittisilla perusteilla. Liettua on hyvä esimerkki tuosta. He pitivät tarkoin varansa että liettualaiset olivat erittäin riippuvaisia Saksan kaupasta ennen tätä etupiirirajan muutosta venäläisten kanssa.
Suomen Saksan kauppa myös oli saksalaisosapuolelle varsin edullista ainakin ennen sotia.
selvennys pna-armeijan tavoitteista että oksat pois.
"Puna-armeija, so. Meretskovin komentama Karjalan rintama
(KaRi) kuitenkin tosiasiassa pysähtyi tiukasti rajoille pohjoisessa
kun Hitler antoi generaloberst Rendulicille käskyn " Birke fallen",
Kaada koivu!
Puna-armeija (KaRi) ei lähtenyt myöskään Norjan puolelle
Vuoristoarmeijan perään:"
Kyllä puna-armeija oli tavoitteissaan täysi nolla!
Suomi teki välirauhan 4. syyskuuta, jolloin Rendulic
joutui Rovaniemen SS-joukkoineen vetäytymään pohjoisesta
Norjan kautta Saksaan. Ja tuolla rintamalla puna-armeijalla
oli vain karjalan rintama, koska sekä Leningradin rintama
että Volhovon rintaman joukot oli siirretty jo aikoja sitten
muille rintamille suuntana Berliini.
Tietoa vain suomeksi on lopultakin aika vähän noista
maailmansodan tapahtumista, että on pakko tiivistää
sanottava, koska muuten joutuisi itse kääntelemään
ja kirjoittelemaan kun ei pdf-tiedostoja ei pysty
kopioimaankaan.
Mutta tässä pari varsin asiallista linkkiä karttoineen
aiheesta:
http://www-cgsc.army.mil/carl/download/csipubs/gebhardt/geb_chapt1.pdf
http://www-cgsc.army.mil/carl/resources/csi/gebhardt/gebhardt.asp
Joka tapauksessa puna-armeija pysähtyi tuolla pohjoisessa
Suomen ja Norjan rajoille, vaikka se pyysi Britanniaa
ja USA:ta Dresdenin pommituksilla estämään sittemmin
niiden pääsyä itärintamalle.
- Näin kaikki liittyy vähän kaikkeen...
jotka ajoivat saksalaisjoukot perääntymään. Päivämääriä tosin en tiedä.
> ehdot alkoivat jo kelpaamaan.
Typerä polseviikkinen typeryytesi näkyy myös
vääränä infinitiivinä. Mene ihannemaasi
koulunpenkille, raukka!
Kiehtovaa jossittelua. Tosin aikaisempi antautuminen ei olisi taannut parempaa tulosta esim. alueluovutusten osalta. Mm. USA antoi ymmärtää 1940 (talvisodan jälkeisen) rajan olevan Suomelle ihan hyvä.
Liian aikaisesta Saksan liittosuhteen katkaisusta olisi tosin voinut seurata saksalaisten suorittama Suomen miehitys, jossa saksalaiset olisivat syrjäyttäneet Suomen hallituksen ja korvanneet sen saksalaismielisillä suomalaisilla tai sellaisten puutteessa omalla sotilashallinnollaan.
Vielä 1944 oli olemassa salaiset suunntelmat Tanne West (Ahvenanmaan valtaamiseksi Suomelta Saksalle) ja Tanne Ost (Suursaaren valtaaminen Suomelta Saksalle).
Vain Tanne Ost -operaatiota ehdittiin yrittää, mutta se kilpistyi suomalaisten yllättävään vastarintaan.
Muistutettakoon, että Unkarissa maan hallituksen yrittäessä erillisrauhaa ja Saksan liittosuhteesta irtautumista samoihin aikoihin, seurauksena oli vain Unkarin hallituksen korvaaminen saksalais-unkarilaisella.
Odotellaanpa vähän kun vasenlaita taas herää.
Laitetaanpa tuo edellinen keskustelu Unkarin erillisrauhayrityksestä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000028213905
Otto Skorzeny – jokaisen suomalaisenkin
natsin märkien iltapäiväunien kohde:
http://www.ww2incolor.com/gallery/albums/germans/anc.sized.jpg
Otto Skorzenilla ei tietenkään ollut
mitään tekemistä Unkarin miehityksen
kanssa maaliskuussa 1944 - sen hoiti
Hitlerin luottoministeri von Ribbentrop,
ja Adolf Eichmanninkin avustuksella.
No niin, ...menepä natsi-reppana niille
iltapäiväunillesi!
Ei tuon asian eteen tarvitse natsiksi alkaa.Mikä sinut saa nimittelemmään minua natsiksi,ne laittamani linkitkö? todella loukkaavaa.
Otto Skorzeny.
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F00998_1#
Unkarin pääministeri Kallay'n aloitettua tuolloin maaliskuussa 1944 rauhanneuvottelut unkarilaisten joukkojen raskaiden tappioiden jälkeen itärintamalla, Hitlerin uskollinen ulkoministeri Joachim von Ribbentropp järjesti maassa natsimiehityksen 19.3. unkarilaisten omien natsien kanssa yhteistyössä.
Pääministeri Kallay pakeni Turkin suurlähetystöön, jonka saksalaismielinen lähettiläs luovutti Kallay'n Sonderkommandon SS-eversti Adolf Eichmannille. Kallay lähetettiin Dachauhin, kun taas venäläiset sotavangit, romaanit ja juutalaiset - lähes puoli miljoonaa - toimitettiin Auschwitziin.
Olisiko Paasikiven ja Ralf Enckellin maaliskuussa neuvottelemien rauhanehtojen hyväksyminen hallituksen puolelta johtanut Unkarin tavoin myös Suomessa von Ribbentropin järjestämään natsimiehitykseen suomalaisten natsien tukemana lienee historiassamme vielä täysin tutkimaton alue.
Ja jos ei sitten heti maalis- huhtikuussa, niin mahdollisesti kesäkuussa, jolloin Hitler lähetti uskollisista uskollisimman luottomiehensä Joachimin Suomeen vaatimaan hallitukseltamme poliittista sitoumusta.
’Präsident’ Rytihän pakotettiin Mannerheiminkin vaatimuksesta allekirjoittamaan tällaisen sitoumuksen von Ribbentropille 26. kesäkuuta 1944!
sekä myös IKL:llä ja AKS:llä, niin he olisivat kieltäytyneet tekemästä rauhaa ja omaa itsemurhaa.
Miten olisi Suomen käynyt jos suomalaiset joukot eivät olisi vetäytyneet nykyisille rajoilleen eikä myöskään suojeluskuntia lakkautettu?
Vastaan: Puna-armeija olisi tuonut lisää joukkoja Suomen vastaiselle rintamalle ja miehittänyt Suomen. Tämän jälkeen Siperia olisi kutsunut pahimpia fasisti-intoilijoita (rikkaimmat olisivat tietenkin jo aikaisemmin paenneet maasta, "raukat vain menköhöt...").
Ihmeellisesti se vaan heidän oma lämmin paska omissa housuissa rauhoitti fasistia. Ei oltu enää polleita vaan nöyrästi tehtiin omille fasistijärjestöille itsari. Lisäksi Porkkalakaan ei enää haitannut fasisteja puna-armeijan tukikohtana.
Kuten koivisto on sanonut: "Monelle Suomen äärioikeistossa tuottaa suuria vaikeuksia hyväksyä sitä että oli Suomen edun mukaista hävitä sota."
Turhaan sotaan pakottivat omat fasistimme ja vain lämmin oma paska omissa tutisevissa housuissaan pakotti heidät tulemaan järkiinsä.