Ruotsin de-sanan ääntäminen

monesta puhuttaessa. Siis monikkomuoto.

dom, käytetä kirjoitti:

monesta puhuttaessa. Siis monikkomuoto.

De-sanahan on monikko. Se on suomeksi he. Se on myös monikon määräävä artikkeli.

Dom-sanaa käytetään puheessa korvaamaan sekä de- että dem-sanoja. Dem on suomeksi heille tai prepositio de, esim. med dem = heidän kanssaan - sanottaisiin puhekielessä me dom - noin suunnilleen.

Kun tulin Ruotsiin 70-luvulla, kuulin vanhojen ihmisten sanovat täällä "di". Nyt sanovat "dom"

Siis tavallisen kansalaisen puheessa. Poliitikoista, reporttereista, kirjailijoista ja muista kylttyyrivääpeleistä en osaa sanoa.

är = e kirjoitti:

Siis tavallisen kansalaisen puheessa. Poliitikoista, reporttereista, kirjailijoista ja muista kylttyyrivääpeleistä en osaa sanoa.

Tack, tack. Muistissa vaan on se, kuinka ruotsin opettajani lausui "är" aina niin kuin se kirjoitetaan. Opettaja oli vähän erikoinen, enkä mene takuuseen, että oliko tuo hänen oma juttunsa vai yleinen käytäntö. Oppikirjojakin hän oli ollut tekemässä, eli ehkä enemmän sellainen kirjallinen ruotsinmaikka, ei niinkään elävän ruotsin taitaja :)).

just niin kirjoitti:

Tack, tack. Muistissa vaan on se, kuinka ruotsin opettajani lausui "är" aina niin kuin se kirjoitetaan. Opettaja oli vähän erikoinen, enkä mene takuuseen, että oliko tuo hänen oma juttunsa vai yleinen käytäntö. Oppikirjojakin hän oli ollut tekemässä, eli ehkä enemmän sellainen kirjallinen ruotsinmaikka, ei niinkään elävän ruotsin taitaja :)).

"ei niinkään elävän ruotsin taitaja"

Mitä lienee elävä ruotsi?

Skånskaa, Pohjois-Ruotsin murretta, Tukholman murretta, Helsingin seudun ruotsia, Pohjanmaan ruotsia?

Se, kuinka ä-kirjain lausutaan Ruotsissa, riippuu ihan siitä, mistä päin Ruotsia puhuja tulee, mitä murretta hän puhuu. Ruotsissa ei ole niin tiukkaa "oikein" ääntämisen normistoa kuin suomessa. Siellä saa murteen mukanaan tuoma ääntäminen kuulua puheessa.

Kyllä minä Ruotsissa suomalaisena sanoisin kaikkialla ee. Esim: Det är inte rätt lausuisin De ee inte ret. Joskus, kun oikein haluaa korostaa tuota olla verbiä, niin voisi tuossakin lauseessa sanoa painottaen är, mutta harvoin.

Periaatteessa kirjakielessä ä lausutaan ääksi r:n edellä. Siis är lausutaan är, mutta puhekielessä se on yleensä muuttunut e:ksi. Jos haluaa puhua oikein kirjakielisesti tai korostaa sitä olemista, niin sitten är on är, muuten yleensä e.

Onko tosiaan noin, että ruotsalaiset lausuvat är? Mielestäni ei tosiaankaan. Yleisintä on sanoa ee. Toki se riippuu, missä päin Ruotsia on, mutta yleisin tapa on lausua ee.

on? kirjoitti:

Onko tosiaan noin, että ruotsalaiset lausuvat är? Mielestäni ei tosiaankaan. Yleisintä on sanoa ee. Toki se riippuu, missä päin Ruotsia on, mutta yleisin tapa on lausua ee.

tyylistä. Just det.

on? kirjoitti:

Onko tosiaan noin, että ruotsalaiset lausuvat är? Mielestäni ei tosiaankaan. Yleisintä on sanoa ee. Toki se riippuu, missä päin Ruotsia on, mutta yleisin tapa on lausua ee.

Kun tavallinen rahvas Ruotsissa puhuu arkitilanteessa, "ee" on yleisempää, mutta esim. televisiossa ja radiossa puhutussa kielessä "äär" on yhä yleisempää. Tätä voi verrata Suomessa siihen puhetapaan, jota esim. uutistenlukijat ja muut sähköisen median asiatoimittajat sekä poliittinen eliitti käyttävät puhuessaan julkisesti, ja toisaalta sitten siihen puhetapaan, jota he käyttävät puhuessaan epävirallisesti.