Tämä ns. lähetystyö on ollut vain länsimaisen kierouden yksi muoto. Sillä on petattu rikkauksien ryöstöä kehitysmaista.
Minulle kertoi lähetypapin poika mitä heilla oli Kongossa. Mustia palvelijoita, mustia autonkuljettajia, mustia puutarhureita ym. ym. alistettuja. Että tällaista lähetystyötä, meiltä kieroudella kerätyin varoin.
Minulle kertoi lähetypapin poika mitä heilla oli Kongossa. Mustia palvelijoita, mustia autonkuljettajia, mustia puutarhureita ym. ym. alistettuja. Että tällaista lähetystyötä, meiltä kieroudella kerätyin varoin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hehheeh
Alistettuja. Autonkuljettaja ja puutarhuri??
Olisko pitänyt Suomesta laahata sinne. Olisitko maksanut matkan?
Todellisuudessa nuo olivat etuoikeutettuja, ja tehtävään halukkaita oli varmaan kilometrin jono.
Saivat työtä elättääkseen perheensä. Valkoisen ei kannata siellä mennä rattiin. Häviää liikenteessä aina.
Suomessakin on autonkuljettajia. Kuka heitä riistää? Sinäkö? Älä mene enää bussiin.
Et näköjään tunne lähetystyön todellisuudesta yhtään mitään. Et edes alkeita. Sama kuin minä alkaisin arvostella Urdun kielioppia, yhtä paljon faktaa sisältäisi sekin.
Mikä sinä olet sanomaan kenenkään tietämisestä yhtään mitään!
Ottaisit solvailun sijasta kantaa väitteisiin.
Entä, jos ei olisi ollut työnantajaa?
Ei olisi ollut työtä, ei ruokaa, ei varaa kouluttaa lapsia.
Osallistun itsekin lähetystyöntekijän kannattamiseen, lähetämme seurakuntana vapaaehtoisesti omilla varoillamme työntekijän kentälle, joka tekee työtä perheiden hyväksi, auttaa alkoholin ja huumeiden käyttäjiä irti huumeista. Palvelijoihin hänellä ei tosin ole varaa, talvet ovat kylmät ja sähkökatkoja riittää jatkuvasti.
Käyttäisinkö mielestäsi rahat paremmin, jos
kävisin kapakassa tai remulomalla jossakin?
Olisiko paikallinen autokuski onnellisempi, jos homman hoitaisi Suomesta lähetetty suhari?
Lähetystyöntekijä menee hoitamaan omaa tehtäväänsä lääkärinä, opettajana tai jotakin muuta ammattia hoitamaan. Jotta hän ehtisi/jaksaisi hoitaa työnsä, hän tarvitsee kotiinsa työntekijöitä hoitamaan välttämättömät askareet.
Ensin valkoisella miehellä oli Raamattu ja mustalla maa. Sitten mustalla miehellä oli Raamattu ja valkoisella maat.
Eihän tuo sanonta ole täysin tuulesta temmattu, mutta eivät ne sentään olleet ne lähetystyöntekijät, jotka sen maan omivat (missä nyt sitten omittiin). Kyse on vain raadollisesta maailmasta, missä ahneutta esiintyy. Kristillisten lähetystyöntekijöiden viaksi voisi ehkä noilta menneiltä ajoilta lukea sen, etteivät he olleet politiikan asiantuntijoita. Tosin jossain Paraguaissa siitä lopulta tuli kuitenkin sota, kun sinne perustettiin kristillinen intiaanivaltio.
Mitä sitten noihin lähetystyöntekijöiden käyttämiin palvelijoihin tulee, niin se on varmaan yhteinen etu, ei mikään riistosuhde.
Itse asiassa viestisi taitaa kannustaa kristillisen lähetystyön tukemiseen, koskapa sillä näkyy olevan vaikutuksia.
Älä puhu asioista, joita et ymmärrä.
Mitä maata suom lähetystyöntekijät ovat omineet?
Okavango-joella? Pakistanissa? Kiinassa?
Tehneet työtä henkensä uhalla, tuoneet alueelle sen ainoan sairaanhoidon vuosikymmeniksi.
Mene Zimbabween. Siellä maa on totisesti omissa käsissä. Kuka siitä hyötyy?
Mikä esimerkki Paraquay on? Ei yhtään mikään! Hanki ensin perustiedot historiasta.
AUTOKUSKI
Jokainen kehitysmaassa käynyt turistikin tietää, että eurooppalaisen ei kannata mennä rattiin. Onnettomuudessa aina häviävä osapuoli, vaikka olisi syytönkin. Siksi paikallinen kuski.
Sama koskee palvelijaa. Kun ei Stokkaa ole, paikallinen hoitaa ostokset, tietää mitä saa, ja mistä.
Sinä tiedät kaiken siitä koska tunnet yhden perheen pojan joka kertoi sinulle jotain.
Ovatko he palkattuja vai alistettuja.
Tuo on kuitenkin vain yksittäistapaus.Lähetystyössä kerrotaan ihmisille elävästä Jumalasta,ainoasta jossa on pelastus.
Lisäksi sitä kautta annetaan kehitysapua.
Linkki:http://www.ruokkikaanalkaiset.fi
On hyvä asia tehdä lähetystyötä ja avustaa nälkäänäkeviä. Mutta sen varjolla on ollut myös rahastusta ja joskus petoksiakin.
Nämä Ruokkikaa Nälkäiset järjestön perustajat Lester Sumrall ja Steve Sumrall, eivät ole niinkään tunnettuja auttamisesta, vaan enemmän heidät tunnetaan menestysteologiasta ja rahan keräämisestä. Samaten monet heidän suomalaisista avustajistaan.
Punnitkoot jokainen omassatunnossaan, luottaako menestysteologeihin, joiden oppi perustuu rahan himoitsemiseen ja rikastumiseen, näin tärkeässä asiassa.
Ap viestiin pitää lisätä kulttuurillinen osuus, jotta asetelma tulisi oikeaksi ja toisennäköiseksi.
Perhetuttavani oli vuosikymmenen ajan Afrikassa, ei kylläkään lähetystyössä. Hänellä oli myös mustat apulaiset niin kotona kuin autonkuljettajina. Ne määrättiin hänelle firman puolesta, vaikka mies ei ensin halunnutkaan. Mutta pian selvisi syykin. Jokainen asiointi oli helppoa, kun sen hoiti "alkuasukas", kielen ja tapojen asiantuntija. Jos hän itse meni asioimaan, hän sai juosta joka paikan ja moneen kertaan usein vielä onnistumatta, "koska ei luottanut mustan miehen kykyyn hoitaa taloutta".
Hän kyllä epäili, että se palvelijajoukko oli toisalta ikäänkuin Neuvostoliiton politrukkivakoilija, joka sitten viestitti paikalliselle yhteisölle, oliko perhe kelpo ihmisiä vai sortejia. Sisäpiirin tieto levisi niin helposti yhteisöön.
Oli sitten lähetystyöntekijä tai insinööri tai kehitysyhteistyöntekijä, oi silloin ainakin ainoa mahdollisuus hoitaa asiat niin, että oli paikallisia palvelijoita keittiössä, puutarhassa, vartiossa ja myös autonkuljettajina. Vain siten oli mahdollista elää siinä maassa, koska se avasi tiet ruuan hankinnalle, varaosille, tarvikkeille ja mahdolliselle avuntarpeelle.
Onko tuo enää tapa, en tiedä. Mutta rosvoudesta siinä ei ollut kysymys muuten kuin afrikkalaiset itse rosvosivat valkoisia! Mitään ei tapahtunut, jos sinulla ei ollut mustia apulaisia hoitamassa tehtäviä. Se oli kiristystä toisin sanoen, mutta sillä oli molemminpuolinen hyväksyntä.