On ollu jo jonkun aikaa sellanen tunne että ei oo oikein mitään tekemistä ja aina vaan kotona. Mun vanhemmat on eronnu ja äitin luona joskus käyn. Siinäpä se. oikeesti oon melkein aina kotona! tuntuu että jään paitsi kaikesta. Asun periaatteessa isäni kanssa kahdestaan täällä, velikin asuu virallisesti mutta kokoajan melkein on tyttöystävänsä luona. Viikonloppusin se on kyllä täällä, koska sillon sillä ei ole töitä ja sen on helpompi käydä tyttöystävänsä luona töissä. Mutta jotenkin tuntuu että se ei välitä meistä..
ja tuntuu kanssa että äitiäni ei kiinnosta mitä mulle kuuluu, vaikka tekstataankin joskus ja soitellaan. antaa itsestään välinpitämättömän kuvan. isä on minulle todella tärkeä ja sen kansssa pystyy puhumaan, mutta ongelma on se että kun sille puhuu niin se ei vastaa mitään. oon sanonu sille tästä. kai se vaan johtuu siitä kun se on mies... kun tiedän että isä välittää minusta...
Olen lukiossa ekalla. Minulla on kyllä ystäviä koulussa ja silleee on yksi todella hyvä ystävä mutta en minä sille voi kaikkea kertoa. mutta sitten toisaalta en pyydä ikinä kavereita meille yöksi. En vaan halua.. muutenkin kokoajan ajattelen että mitä muut ajattelee minusta..
haluan vain elämälle enemmmän sisältöä! ja tänään tosiaan tuntuu siltä että kaikki on pilalla... rinnassa puristaa ja ihan yksinäinen olo... mitä mä teen? olen vasta 16 vuotias, enkä halua joutua mihinkään hoitoon tämän takia... Pelkään myös että veljeni ajattelee että oon ihan 'seko' kun oon aina kotona...
ja tuntuu kanssa että äitiäni ei kiinnosta mitä mulle kuuluu, vaikka tekstataankin joskus ja soitellaan. antaa itsestään välinpitämättömän kuvan. isä on minulle todella tärkeä ja sen kansssa pystyy puhumaan, mutta ongelma on se että kun sille puhuu niin se ei vastaa mitään. oon sanonu sille tästä. kai se vaan johtuu siitä kun se on mies... kun tiedän että isä välittää minusta...
Olen lukiossa ekalla. Minulla on kyllä ystäviä koulussa ja silleee on yksi todella hyvä ystävä mutta en minä sille voi kaikkea kertoa. mutta sitten toisaalta en pyydä ikinä kavereita meille yöksi. En vaan halua.. muutenkin kokoajan ajattelen että mitä muut ajattelee minusta..
haluan vain elämälle enemmmän sisältöä! ja tänään tosiaan tuntuu siltä että kaikki on pilalla... rinnassa puristaa ja ihan yksinäinen olo... mitä mä teen? olen vasta 16 vuotias, enkä halua joutua mihinkään hoitoon tämän takia... Pelkään myös että veljeni ajattelee että oon ihan 'seko' kun oon aina kotona...
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin että kun tuon kirjoitin niin heti tuntui olo ''kevyemmältä'' ja tuli vähän parempi olo... Kun en oikein uskalla kertoa tunteitani ääneen, just näin netissä on helpompi.. En mmuute ole mikään nettiaddikti tai mitään sellasta.. Yleesä kun olen kotona niin nukun tai teen läksyjä tai siivoan..
muuten ainakun veljeni tulee tyttökaverinsa kanssa, sen kanssa voin olla sellainen kuin olen. Iloinen ja naurava. Mut sitten taas aattelen et se tyttökaveri aattelee musta että oon säälittävä kun olen aina kotona kun ne tulee.. :/
Niin siis minulla ei ole itsetuhoisia ajatuksia. ei, en todellakaan halua kuolla. Haluan vaan paremman elämän, ja tulevaisuuden suunnitelmia on. Haluaisin vaatesuunnittelijaksi ja matkustella paljon!
osiossa on sellanen palsta kun yksinäisyys.käyppä lukemassa sieltä kirjoituksia ja huomaat että yksinäisiä nuoria on paljon,et ole yksin.ehkä sieltä voisit löytää kohtalotovereita ja saman ikäisiä nuoria joiden kanssa vaihtaa ajatuksia,ehkäpä löytää uusia ystäviäkin.on ihan normaalia tuntea itsensä yksinäiseksi välillä,ja joskus on ihan hyväkin olla hetken yksin.ihminen on kuitenkin lauma eläin ja tarvitsee toisia ihmisiä seurakseen,ystäviä joiden kanssa jakaa iloja ja suruja.ja vain tehdä ja olla yhdessä.tämä palsta on kuitenkin tarkoitettu lähinnä niille joita kuolema on koskettanut.ehkä yksinäisyys palstalla olisi sinulle enemmän tarjottavaa ja ehkä sieltä löytyisi kohtalotovereita enemmän.aurinkoa syksyysi!
Hei Sinulle nuori,
Älä jää yksin ongelmiesi kanssa. Voit soittaa johonkin auttavaan puhelimeen esim. nuorten puhelimeen ja ihan vaan jutella sinne. Ei tarvitse kertoa nimeä eikä osoitteita vaan anonyyminä voi puhua vapaasti asioistaan ja huolistaan. Myös koulukuraattorille ja terveydenhoitajalle voi kertoa, kaikilla heillä on vaitiolovelvollisuus. Onko Sinulla mitään harrastuksia? Kerro vanhemmillesi mikä Sinua askarruttaa, olet alaikäinen ja heillä on vastuu Sinun terveydestäsi ja turvallisuudestasi. Onko paikkakunnallasi mitään nuorten toimintakeskusta minne voi mennä aikaa kuluttamaan, yleensä ne ovat paikkoja joissa voi pelata erilaisia pelejä, lukea lehtiä, jutella henkilökunnan kanssa, joissakin voi myös käyttää tietokonetta. Ota selville onko Teilläpäin. Entä kirjastot, uimahallit, käytkö niissä? Kaikenlaista toimintaa ja harrastusta löytyy jos on itse aktiivinen. Jos masennus vaivaa niin kannattaa kääntyä kouluterveydenhoitajan tai lääkärin puoleen, eikä laitokseen noin vain laiteta vaan yleensä pyritään selvittämään asioita puhumalla. Rohkeasti vaan olethan jo aloittanut uuden asian ottamalla tänne yhteyttä. Se oli hyvä ja rohkea teko. Tsemppiä Sinulle.
mutta siiis auttaako jos kirjottaa vaan tunteistansa suoraan paperille? olen vaan niin huono puhumaan... mitä vois tehä muuta?
ei oo oikein mahdollisuutta päästä täältä minnekkää, joskus kyllä käyn juomassa, mutta teen sitä _joskus_ huvin vuoksi, en purkaakseni tuskaa...