Tuntuu kuin heitä pidettäisiin pahoina ja moraalittomina ihmisinä. Miksi vielä tänäkin päivänä uskonnot ohjaavat niin voimakkaasti ihmisiä? Miksi ihmiset eivät voi ajatella omilla aivoillaan, vaan turvautuvat Jumalaan? Onko se itsensä tutkiskelu jotenkin niin ylitsepääsemättömän vaikeaa että perusluonteeltaan heikko ihminen ei kykene uskomaan ja luottamaan omaan itseensä.. Tämän minä olen huomannut niistä jotka vouhottavat Jumalan olemassaolosta. Jos ihminen ei pysty todellisuudessa luottamaan keneenkään muuhun kuin itseensä, miten ihminen luulee luottavansa ja saavansa turvaa joltakin (olemattomalta) jumalalta? Tätä olen miettinyt useasti enkä ole koskaan saanutkaan kunnon syytä tavalliselta uskovaiselta. Usea ystävänikään ei ole kyennyt vastaamaan minulle minkä takia uskovat johonkin, mistä heillä ei ole varmuutta. Eivät ole muutenkaan koskaan vakuuttaneet taikka vaikuttaneet minua vahvoilla mielipiteillään. Olen kyllä kuullut kliseitä ja sitä vanhaa lötinää jostakin "pelastuksesta" tai siitä että pääsee taivaaseen. Jos edes joskus kuulisin joltakin jonkun hyvän syyn miksi uskovat tai edes kunnollista argumenttia ateismia vastaan, olisin yllättynyt, ehkäpä hyvin positiivisestikin. Itse minulla ei ole mitään sitä vastaan että uskovat johonkin, tiedän että ei sille välttämättä tarvitse olla syytäkään, mutta sellaista tietämättömyyttä ja epävarmuutta vastaan minulla on, ja paljonkin.
Mitä pahaa ateismissä/ateisteissa on?
Ateistinen Atte
10992
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vedojen mukaan jumala (bhagavan) on luonut uskovat ja ateistit omaksi ilokseen ja että sillä olis mahdollisuus urheilla. Urheilu käsittää ateistien tappamista. Jumala mäiskii ateisteiltä päitä irti ja puhkoo niiden suolia. Jostain syystä jumala tekee myös kaikkein antautuneimmista palvelijoistaan ateisteja omaksi ilokseen, että pääsee tappamaan niitä. Todellinen uskova on onnellinen tällaisesta mahdollisuudesta, sillä kun jumala tappaa, pääsee suoraan jumalan omalle planeetalle. Ei tässä ole mitään logiikkaa. Jumala tekee niinkuin lystää,omaksi ilokseen ja uskiksen täytyy vain olla tyytyväinen, eikä koskaan tiedä milloin pää putoaa.Eräänlaista leikkiä missä jumala on kuin kissa ja uskis hiiri.Tällaisen tarinan mukaan on parempi olla ateisti, jos jumala sattuu tappamaan, niin pääsee suoraan jumalan omalle planeetalle, eikä tarvitse enää syntyä esim. uskikseksi. Vähän vaihtelua krisseli uskoon.
"Tuntuu kuin heitä pidettäisiin pahoina ja moraalittomina ihmisinä."
En ainakaan minä pidä. Joitakin ateisteja (mm. sinua aloituksesi perusteella) pidän poikkeuksellisen tyhminä.
"Miksi vielä tänäkin päivänä uskonnot ohjaavat niin voimakkaasti ihmisiä?"
Miksi ei.
"Miksi ihmiset eivät voi ajatella omilla aivoillaan, vaan turvautuvat Jumalaan?"
Ajattelu ja Jumalaan turvaaminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.
jokainen saa uskoa ihan mihin haluaa, eikä pelkästään omaa uskoa tarvitse kenellekään perustella, mutta siinä vaiheessa kun ryhdytään tarjoamaan sitä omaa elämänskatsomusta toisille, niin yleisesti ymmärrettyjä perusteluja olisi syytä löytyä. Oman elämänkatsomuksen suoranainen tyrkyttäminen pitää usein sisällään toisen elämänkatsomuksen mitätöinnin, eikä siihen enää löydy kovin helposti yleisesti hyväksyttäviä perusteita tai oikeutusta.
"Oman elämänkatsomuksen suoranainen tyrkyttäminen pitää usein sisällään toisen elämänkatsomuksen mitätöinnin, "
Mitä muuta ovat useimmat aloitukset uskovien elämää, persoonaa tai elämänkatsomusta koskien?
Kuinka monta ateistien elämää, persoonaa, mielenterveyttä ym. koskevaa aloitusta löydät kristinuskoa koskevilta palstoilta?
En tiedä, koska en ole käynyt kristinuskoa käsittelevillä palstoilla.
En yleensäkään pidä toisten ihmisten yksityisluonteisten asioiden ja persoonan julkisesta ja tungettelevasta sorkkimisesta, enkä herjaamisesta ja nimittelystä, eikä se ole suotavaa kenenkään taholta. Leikilliset sanailut ovat tietysti eri asia, kuin hyökkäävät nokkimiset.
Jos ryhtyy tuputtamaan toisille omaa elämänkatsomustaan, niin silloin on myös syytä tiedostaa se, että herättää toimillaan vihamielisyyttä, ja sitä omaa elämänkatsomusta voidaan arvostella rankastikin.
Viime aikoina täällä on ollut aika agressiivista ja totista menoa sekä tarkoituksellista provosointia ja riidankerjäämistä. Kaikkia ketjuja en ole ehtinyt lukea, koska poikkean vain noin kolmena päivänä viikossa. Itse viihtyisin paremmin kepeämmissä ja leikkisämmissä tunnelmissa, mistä tulikin mieleeni Heinäkuussa kyläillyt leikkisä ja kiva Uskiskis.
Näin hänet tänään paikallisessa. Utelin häneltä että mihin hän oli oikein palstalta kadonnut kun ei ole täällä näkynyt. Hän sanoi että hänen kaltaisensa ihmisen 'oikeudet' jäävät egoistien jalkoihin nettikeskusteluissa, ja että hänen 'katu-uskottavuus' saa siitä ikäviä fiboja :) Onhan hän tätänykyään paikallisen karaoke-vetäjä ja kulmakunnan kovin pöydän alla olija ;)
Ei hänen paikkansa täällä ole, täällä vain vittuillaan.
"Jos ihminen ei pysty todellisuudessa luottamaan keneenkään muuhun kuin itseensä, miten ihminen luulee luottavansa ja saavansa turvaa joltakin (olemattomalta) jumalalta? "
Oletko todella sitä mieltä, että ihminen ei todellisuudessa voi luottaa kehenkään muuhun kuin itseensä? Jos näin on, kun omat resurssisi loppuvat, mihin turvaat? Niihin muihin, joihin et luota?
Mainitsemasilainen näkemys on aika lohduton. Ihminen on vain itsensä varassa, omillaan. Tämä toimii siihen asti, kun ihmisen rajat (fyysiset tai psyykkiset, tai molemmat) tulevat vastaan. Mitä sitten? Miten käy ihmisen silloin, jos hän on jatkuvasti perustanut elämänsä siihen, mitä itse pystyy ja tottunut luottamaan vain itseensä?
"Onko se itsensä tutkiskelu jotenkin niin ylitsepääsemättömän vaikeaa että perusluonteeltaan heikko ihminen ei kykene uskomaan ja luottamaan omaan itseensä.. "
Mitä pahaa heikkoudessa on? Jos ihmisen arvo määritellään vahvuuden ja pystyvyyden perusteella, niin aika kovaksi meno menee. Heikoilla ei ole sijaa sellaisessa yhteiskunnassa. Vain vahvat selviävät, sekö on tavoittelemisen arvoista?
Monille uskoontulo on ollut nimenomaan syvällisen itsetutkiskelun, prosessin tulos. Joillekin se on ollut kovan mankelin läpikäymisen seuraus tai ulospääsy (se ainoa ja viimeinen). Moni on kokeillut useita itsesuggestiota ja mielenharjoittamista tukevia menetelmiä. Moni on kulkenut elämänhallintaa lisäävien menetelmien, psykologista valmennusta ja itsetutkiskelua käyttävien kurssien ja valmennusten läpi, tuloksetta. Monille usko on ollut vasta viimeiseen asti vältettävä vaihtoehto.
Vasta kun ihminen on rukoillut:"Okei Jumala, jos olet olemassa, niin anna mun synnit anteeksi ja muuta mun elämä. Itse en enää pysty.Aamen.", niin on alkanut tapahtumaan.
"Jos edes joskus kuulisin joltakin jonkun hyvän syyn miksi uskovat tai edes kunnollista argumenttia ateismia vastaan, olisin yllättynyt, ehkäpä hyvin positiivisestikin."
Ateismia vastaan minulla tuskin on mitään argumenttia sinänsä, mutta uskomisen puolesta kylläkin. Kun ihminen toteaa, että Jumala on hänen elämässään tehnyt sen, mihin ihminen, eikä kukaan muukaan auttava ihminen ole pystynyt tekemään, useiden vuosien yrityksen tai valmennuksen jälkeen, näkisin sen olevan aika hyvä syy uskoa. Kun ihminen kokee sen todeksi, että mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista, siinä on aika painava syy uskoa Jumalan Olevan ja toimivan.
"Tuntuu kuin heitä pidettäisiin pahoina ja moraalittomina ihmisinä."
Eivät ole sen pahempia tai moraalittomampia kuin uskovatkaan. Heidän aseensa pahuutta ja moraalittomuutta vastaan ovat vain hyvin köykäiset, koska ihminen, joka ei usko Jumalan olevan olemassa yrittää selvitä omin voimin pahuutta vastaan. Hän yrittää selvitä mahdottomasta tehtävästä. Uskovan ja ateistin ainoa ero on se, että uskova on myöntänyt voimattomuutensa, syntisyytensä ja myös saanut syntinsä anteeksi. Hän myös pyytää voimaa Jumalalta vastustaa pahuutta ja omaa syntisyyttä, jotta ei lankeaisi kiusauksien edessä, kun omat voimat eivät riitä. Ja Jumala antaa sen voiman pyytäessä, ellei lankeaminen ole uskovalle opetukseksi, eli esim. osoitukseksi uskovan "hyvyydestä". Joskus uskova voi langeta senkin takia, että on esittänyt "hyvää ihmistä" muiden silmissä ja Jumala haluaa osoittaa todellisuuden uskovalle, millainen ihminen hän oikeasti onkin.
Oman raadollisuuden kohtaaminen voi olla aika rankkaa ja se vasta aiheuttaakin itsetutkiskelua.
Ateisti elää valheessa kun uskottelee ettei raamattu ole totta, ja ettei Jumalaa ole. Raamattu on ilmoitus Jumalasta ja siitä kuinka tulla yhteyteen ja sovintoon Jumalan kanssa. Jeesus sanoi itsestään että "minä olen Tie, Totuus ja Elämä, ei kukaan tule Isän luokse muuten kuin minun kauttani". Raamattu toimii jos sen ottaa sellaisenaan kuin se on. Raamattu on totta vaikkei siihen uskoisikkaan. Ihminen joka hylkää Jeesuksen, hylkää myös totuuden ja ainoan tien iankaikkiseen elämään.
on saatu asioita näinkin hyvään jamaan, vaikka kaltaisiasi tyhjänpuhujia kieppuu ympärillä.
Joo, olen kanssasi samaa mieltä siinä, että kysymys on siitä mikä on totta ja mikä ei. Mutta siinä menee sukset ristiin, kun sanot, että ateisti elää valheessa. Tarinoita mahtuu maailmaan ja raamatun kirjoituskokoelma on yksi niitä. Raamattu sinällään on totta, koska kai sen jotkut ovat väsänneet, mutta sen kertomukset eivät sitä ole.
"The Broad Gave Me My Face, but I Can Pick My Own Nose"
"Onko se itsensä tutkiskelu jotenkin niin ylitsepääsemättömän vaikeaa että perusluonteeltaan heikko ihminen ei kykene uskomaan ja luottamaan omaan itseensä --- Jos ihminen ei pysty todellisuudessa luottamaan keneenkään muuhun kuin itseensä..." Pieni ristiriita, mutta ei takerruta siihen. Ajattelin vain huomauttaa...
Kaikessa ehdottomuudessa, olisi se mitä tahansa, on jotain pahaa. Ehdottomat lajittelevat kaikki toiset ihmiset oman näkemyksensä mukaisiin lokeroihin. Lokeron määrittelemisen tärkein kriteeri on, onko se "hyvä" vai "huono". Hyvälle lokerolle ei anneta huonoja määreitä, eikä huonolle lokerolle hyviä.
Ehdottomuus itsessään ei välttämättä johda muuhun kuin kyvyttömyyteen kommunikoida eri mieltä olevien kanssa. Ongelmalliseksi tilanne voi kehittyä, jos mukana on maailmanparantajaa. Ehdoton Maailmanparantaja toimii usein juuri yksinkertaisimmalla tavalla - yrittää poistaa "huonot".
Seuraava sitaatti ei suoraan liity asiayhteyteen, mutta minusta siihen on hyvä tällä kertaa lopettaa:
"Maailmaan ei koskaan tule kestävää rauhaa, elleivät ihmiset suostu omaksumaan elämänfilosofiaa, joka perustuu pikemmin kosmisiin ja psykologisiin tosiasioihin kuin nationalismin järjettömään palvontaan ja ihmisten apokalyptiseen uskoon Kehitykseen, joka on johtava heidät koneellistettuun Uuteen Jerusalemiin."
- Aldous Huxley