Mikä on se oikea lepopäivä, joka tulisi pyhittää?
Nykyäänhän viikon viimeinen ja samalla lepopäivä on yleisesti sunnuntai.
Mutta pyhitettävä lepopäivä juontuu luomistyön jälkeisestä seitsemännestä päivästä, jonka Jumala lepäsi. Ja Raamatun kertomusten aikoihin viikon viimeinen pyhitettävä lepopäivä oli perjantai illasta lauantai iltaan.
Nykyäänhän viikon viimeinen ja samalla lepopäivä on yleisesti sunnuntai.
Mutta pyhitettävä lepopäivä juontuu luomistyön jälkeisestä seitsemännestä päivästä, jonka Jumala lepäsi. Ja Raamatun kertomusten aikoihin viikon viimeinen pyhitettävä lepopäivä oli perjantai illasta lauantai iltaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
pyhittää olemalla tekemättä mitään sinä päivänä. Se alkaa, kuten mainitsit, perjantai-iltana ja päättyy lauantai-iltana. Tänä aikana ei saa tehdä mitään työtä, ei käydä missään, ei kantaa mitään, ei kävellä kilometriä enempää, ei sytyttää tulta jne. Kristityillä ei ole tällaista lepopäivää. Kysymyksesi ei siis lähde kristillisistä lähtökohdista, vaan katsot asioita juutalaisuudesta käsin.
Kristittyjen viikottainen juhlapäivä ja ehtoollisen viettopäivä on sunnuntai, Kristuksen ylösnousemuksen päivä, mutta se ei ole mikään uusi sapatti. Kristityt ovat VT:n laista vapaita. Meitä kristittyjä ei juutalaisille annettu sapattikäsky koske.
Täällä on ennenkin jauhettu tätä asiaa, jonka pitäisi olla kaikille kristityille ilman muuta selvä asia. Minusta keskustelu tällaisista asioista ei kannata. Joko hyväksyt kristinuskon ja sen pyhäpäivän tai sitten hylkäät kristillisyyden. Ei tässä ole mitään vaihtoehtoja.
sitä mieltä Itävallassa, että on katolisen velvollisuus Jumalaa kohtaan, mennä messuun Sunnuntaina. Ja että nimenomaan silloin pyhästä tulee pyhä, muutoin se vain on huilipäivä ja se ei ole sopivaa kristitylle.
Tämän lisäksi paavia huolestutti alhainen syntyvyys kristityissä perheissä ja oli sitä mieltä, että se on eräänlaista köyhyyttä.
Islamilaisilla ei ainakaan alhainen syntyvyys ole ongelmana. Siksipä Ranskasta, Saksasta, Hollannista ja Ruotsista (!) tulee islamilaisia maita jo tällä vuosisadalla. Vatikaani uhkaa jäädä saarekkeeksi meressä, joka kumartaa Mekkaan päin.
syntyvyys on todella huolestuttava asia. Joskus tulee mieleen, että ehkä Opus Dei ja vastaavat ovat sittenkin oikella asialla.
kiitos sinulle asiallisesta ja tietorikkaasta kirjoituksesta. Koska Pyhä Katolinen Kirkko perustajansa Jeesuksen Kristuksen tahdon ja määräyksen mukaan viettää Sunnuntaita Herran säätämänä lepopäivänä elikkäs Herran päivänä siksi se on juuri sunnuntai. Silloin tulee omistautua Katolilaisille hengellisille asioille ja päivän tärkein asia on Katolilaiseen Pyhään Messuun osallistuminen. Osallistumiseen on velvoitettu nekin Katolilaiset joilla ei ole jatkuvan synnin teon takia asiaa Pyhän Eukaristian äärelle.
ja muut aidosti Katolilaiset hengelliset järjestöt ova Pyhän Isän siunaamina juuri oikeilla asioilla. Deo Gratias hurskaista isoista Katolilaisista perheistä joissa äiti hoivaa lapsia kotilieden ääressä ja opettaa näille rukousta, hurskautta ja ylempien tottelemista. Kiitos meidän Katolilaisten sellainen aarre ei maailmasta katoa!
Lisääntynyt itsekkyys monellakin tavalla vaikuttaa syntyvyyteen. Toisaalta syyttävällä sormella on turha osoitella vain perheellisiä usein elämäntilanteensa takia jo valmiiksi köyhempiä (jos toinen vanhemmista kotona) ja väsyneitä pienten lasten vanhempia. Jokainen varttuneempi tai itsekseeen elelevä kansalainen voi aloittaa kysymällä itseltään: Osoitanko minä omilla teoillani ja asenteillani positiivisuutta lapsia kohtaan, perheitä kohtaan? Tuomitsemisen sijaan (meluavat kakarat, kirkossa! Huh! Pois!), autanko? Tuenko? Haluanko hyvää toisille, hankalillekin ja epämukaville ihmisille?
Jos yhteiskunta laajemminkin Euroopassa haluaa, että lapsia syntyy, on oltava valmiita pitämään heistä ja perheistä huolta. Lapsi tarvitsee päitsi äidin, myös isän. Työelämän on paras olla säntillistä ja jättää aikaa riittävästi tärkeimmälle; perheelle.
Pienten lasten vanhemmat tarvitsevat myös vapaata jaksaakseen. Ennen oli mummot ja sedät, tädit, naapurit. nyt usein ei ole.
Peräänkuulutan, ja olen varma, ettei Pyhällä Isällä ole mitään sitä vastaan, yhteisöllisyyttä ja keskinäistä solidaarisuutta!
Ihmettelen miten äitini jaksoi kasvattaa 4 lasta. Hän oli koitäitinä siihen asti kun nuorin meni kouluun. Isälläni oli kyllä hyvä työ. Ehkä olen saanut elää erittäin etuoikeutetun lapsuuden.
Ad maiorem Dei honorem et gloriam!
Jumalan lasten kärsivällisyytenä on pitää Jumalan käskyt, joihin sapattikäskykin kuuluu ja uskoa Jeesukseen. Vaikka kirkko onkin luopunut seuraamasta kaikessa Jumalaa, Jumala itse ei ole muuttunut ja hän sanoo ettei laista katoa pieninkään piirto. Lepopäivämuutokselle ei löydy perusteita tai tukea Raamatusta. Se kokonaan inhimillnen toimenpide ja laittomuutta Jumalaa kohtaan.