Hei!
Asia on kaivanut minua jo jonkin aikaa. Olen nuori nainen (20-vuotias) ja olen löytänyt Jumalan rippikoulussa. Tuolloin minulle puhuttiin etsikkoajasta, ja sen seurauksena tunsin Jumalan puhuttelevan minua.
Nyt muutamia vuosia myöhemmin saatan istua miettimään miten Jumala ottaa minut vastaan kun aika minusta jättää?
En usein ole yteyksissä Jumalaan, mutta silloin kun olen pyydän häneltä anteeksi tiettyjä asioita ( ja yleensä anteeksi pyydettävää on paljon).
Olen erittäin tavallinen nuori näinen. Käyn koulua ja teen päivittäin asioita mitä saan katua,ja olen tehnyt todella typeriä asioita ennenkin. Mutta mitä jos unohdan pyytää anteeksi joitain asioita? Näkeekö Jumala minussa silti katumuksen vaikka en yhteyttä rukoilemalla avaa? JA mitä jos en kadukkaan, mutta silti uskon Jumalaan sisimässäni? Riittääkö se. En ole himouskovainen (jos näin saa sanoa) mutta olen tietoinen siitä kuka olen ja miksi ukson jumalaan, ja se on osaaltaan se että en halua joutua helvettiin , onko tämä ajattelutapa väärin? Mutta toisaalta en herännyt uskomaan jumalaan sen takia että pääsisin taivaaseen, vaan sen takia että olen mikä olen ja vain Jumala voi hyväksyä minut tälläisena.
Olenko minä tarpeeksi hyvä taivaaseen, Jumalan luokse?
Ja nyt en olisi ikinä uskonut itsestäni löytyvän tällaisia sanoja mitä juuri tänne kirjoitin. En ole kenellekkäään ennen paljastanut tätä puolta tisestäni.
Ja kaikille skeptisille ihmisille ei tämä keskustelu ole avoin, joten jos haluatte antaa mielipiteenne, tehkää se hyvällä maulla, kiitos!
Asia on kaivanut minua jo jonkin aikaa. Olen nuori nainen (20-vuotias) ja olen löytänyt Jumalan rippikoulussa. Tuolloin minulle puhuttiin etsikkoajasta, ja sen seurauksena tunsin Jumalan puhuttelevan minua.
Nyt muutamia vuosia myöhemmin saatan istua miettimään miten Jumala ottaa minut vastaan kun aika minusta jättää?
En usein ole yteyksissä Jumalaan, mutta silloin kun olen pyydän häneltä anteeksi tiettyjä asioita ( ja yleensä anteeksi pyydettävää on paljon).
Olen erittäin tavallinen nuori näinen. Käyn koulua ja teen päivittäin asioita mitä saan katua,ja olen tehnyt todella typeriä asioita ennenkin. Mutta mitä jos unohdan pyytää anteeksi joitain asioita? Näkeekö Jumala minussa silti katumuksen vaikka en yhteyttä rukoilemalla avaa? JA mitä jos en kadukkaan, mutta silti uskon Jumalaan sisimässäni? Riittääkö se. En ole himouskovainen (jos näin saa sanoa) mutta olen tietoinen siitä kuka olen ja miksi ukson jumalaan, ja se on osaaltaan se että en halua joutua helvettiin , onko tämä ajattelutapa väärin? Mutta toisaalta en herännyt uskomaan jumalaan sen takia että pääsisin taivaaseen, vaan sen takia että olen mikä olen ja vain Jumala voi hyväksyä minut tälläisena.
Olenko minä tarpeeksi hyvä taivaaseen, Jumalan luokse?
Ja nyt en olisi ikinä uskonut itsestäni löytyvän tällaisia sanoja mitä juuri tänne kirjoitin. En ole kenellekkäään ennen paljastanut tätä puolta tisestäni.
Ja kaikille skeptisille ihmisille ei tämä keskustelu ole avoin, joten jos haluatte antaa mielipiteenne, tehkää se hyvällä maulla, kiitos!
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei se olekaan tiedon vaan uskon asia. Jos uskot Jeesuksen sijaiskärsimykseen ja sijaiskuolemaan sinun puolestasi, sinä pelastut.
mihin kristinuskon oppi vie. Epäilyksiä, pelkoa jne.
Olen ihan varma että teet sitten mitä hyvänsä niin Jumala ottaa sinut vastaan kun se aika tulee. Miksei ottaisi? Jumala on pelkkää rakkautta!
Hyvää pohdintaa sulla. Kirjoituksesi nosti minulla mieleen omia vaiheitani uskon tiellä.
Minäkin tulin uskoon rippikoulussa.
Kirjoituksesi perusteella kuitenkin mietin mitä tarkoitat uskoon tulollasi.
Tarkoittaako tuo uskoontulo, josta kerrot, sitä, että heräsit rippikoulussa tietoisuuteen siitä, että on olemassa Jumala, Luoja, ja että Hän haluaa puhua sinulle jotakin. Ja että tuo Jumala on suuri tuomari, jolla on valta päättää ihmisen kohtalosta kuoleman jälkeen - ottaako Hän ihmisen Taivaaseen, omaan kotiinsa. Ja että ihmisen pitäisi elää Jumalan tahdon mukaan, ja pyytää anteeksi, jos tekee jotakin Jumalan tahtoa vastaan. Tämä kaikkihan on totta, ja oikein uskoa. - Mutta ehkä sinulle jäi siellä vielä se taakka, että sinun pitäisi ansaita jollakin tavalla Jumalan hyväksyntä - noudattaa riittävän hyvin Jumalan tahtoa, tai ainakin katua niin paljon, ja pyytää niin usein ja hyvin kaikkea anteeksi, että Jumala sen perusteella hyväksyisi sinut.
Vai tulitko rippikoulussa myös uskomaan ja turvaamaan Jeesukseen omien syntiesi rangaistuksen kärsijänä? Tajusitko jotakin omasta mahdottomuudestasi ansaita mitään Jumalan edessä? Kerrottiinko sinulle, että et ikinä omilla katumisillasi, anteeksipyynnöilläsi, rukouksillasi voi ansaita Jumalan lapseutta ja paikkaa Hänen valtakunnassaan. Mutta että meitä mahdottomia auttamaan syntyi kerran Vapahtaja tähän maailmaan, veljeksemme. - Tulitko hiljaa uskomaan, että tuo Jeesus otti vapaaehtoisesti omaksi syykseen kaikki sinun väärät sanasi, pahat ajatuksesi, hyvän tekemättä jättämisesi ja rakkaudettomat tekosi - koko sen turmeltuneisuuden, josta kaikki ne synnit pulppuavat tekoina esiin. Ja että Jumalan Poika otti vastaan koko täyden rangaistuksen, minkä sinä olet ansainnut - kärsiessään ja kuollessaan ristin puussa. Yksikään syntisi ei puuttunut hänen harteiltaan. Ja että nyt Jumala on luvannut, että kuka ikinä on kastettu Hänen Poikansa nimeen, ja huutaa avukseen Jeesusta, pelastuu.
Jeesuksen ristintyön perusteella sinä olet vapaa, tahrattoman puhdas Jumalan lapsi, Hänen omansa, Taivaan perillinen. Mikään meidän kurja katumisen-tapaisemme ei pyyhi pois meidän syntejämme. Emmehän me aina edes tajua mikä on syntiä ja mikä ei - olemme sokeat sen suhteen, kuten Raamattu sanoo. Miten sitten osaisimme luetella kaikki syntimme pyytääksemme niitä kaikkia anteeksi? Kuten Raamattu toteaa "Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee?" (Jeremia 17:9)
Me olemme synneissämme sydänjuuria myöten likaiset, mutta Jeesus pesi syntimme pois Jumalan edessä. Ikuisesti, lopullisesti, ikuisiksi ajoiksi. Kun Hän kuoli ristillä, hän teki sinusta - kuten Raamattu sanoo - pysyvästi täydellisen Jumalan silmissä. Mitä voi lisätä täydelliseen? Ei mitään. Itsessämme olemme syntiset, ja lankeamme helposti, mutta Jeesuksen vuoksi Jumala julistaa meidät syyttömiksi, puhtaiksi, Taivaaseen kelpaaviksi. Hän maksoi meidän syntiemme hinnan. Ja se velka on maksettu viimeistä penniä myöten.
Niin, minä tulin rippileirillä uskomaan Jeesuksen ristintyöhön, ja siihen perustuvaan täydelliseen syntien anteeksiantamiseen ja armoon. Syntitaakkani jäi sinne. Toivon, että sinäkin saisit antaa kuormasi Jeesukselle, sillä kuten Psalmissa todetaan "Syntimme ovat meille liian raskaat". Vain Jeesus vie sinut Taivaan Kotiin, sillä Hän jaksoi kantaa meidän syntiesi taakan. Kiitä, että hän otti sinun syntisi, ja antoi sinulle Taivaan. Pyydä, että Hän saa olla Herrasi ja Vapahtajasi tästä eteenpäin.
------------------
>> Mistä tiedän ottaako Jumala minut vastaan?
Raamatusta. Sinne Jumala on kirjoituttanut ihan suoraan, mitä Hän ajattelee näistä asioista - kenet Hän ottaa vastaan, ja kenet ei.
Muutamia kohtia näihin liittyen, joita voi miettiä:
Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä
jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.
Room. 7:1
Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
Joel 3:5
Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan pojaksi,
hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa.
1. Joh 4:15
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän (Jeesus).
Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi,
ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.
Apt. 4:12
Jeesus: "Autuas se, joka ei minua torju."
Luuk. 7:23
Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.
Jes. 53
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon,
että antoi ainokaisen Poikansa,
jottei yksikään, joka häneen uskoo,
joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan,
vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita,
mutta joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut
Jumalan ainoaan Poikaan.
Joh. 3:16-18
- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne
niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.
Hepr. 3:15
Usko syntyy kuulemisesta,
mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.
Room. 10:17
Jeesus: "Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni,
ja sitä, joka minun luokseni tulee, minä en aja pois.
Joh. 6:37
Kaikki ovat samassa asemassa,
sillä kaikki ovat tehneet syntiä
ja ovat vailla Jumalan kirkkautta
mutta saavat hänen armostaan lahjaksi
vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on
lunastanut heidät vapaiksi.
Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi,
hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.
Room. 3:22-24
Meistä ei ollut itseämme auttamaan,
mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti.
Room. 5:8
Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä,
ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.
Pyydämme Kristuksen puolesta:
suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
Kristukseen, joka oli puhdas synnistä,
Jumala siirsi kaikki meidän syntimme,
jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden
(=Jumalalle kelpaavuuden). 2. Kor. 5:20
Siunausta!
kiitos vastauksestasi!
Tämä teksti avasi minulle uusia näkökulmia aiheeseen, mutta vielä olisi niin monia kysymyksiä päänisisällä johon haluaisin saada vastauksia.
Olen aina rukouksissani pyytänyt Jumalalta apua, mutten koskaan Jeesukselta, onko tämä väärin? En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi puhutella Jeesusta rukouksissani. Ovatko ne nyt menneet hukkaan?
Mitä voin tehdä jos haluan läheiseni myös uskovan tähän ja haluan heidät mukaan kuoleman jälkeen Jumalan luokse, eivätkä he usko Jumalaan?
EN halua heille tuputtaa tätä asiaa..mutta...
Minulla on vähän hölmö mielikuvitus siitä että jos itse pelastun (pääsen taivaaseen) katselen siltä alas manalaan (helvettiin) ja näen siellä rakkaani, joita maanpäällisessä elämässsäni olen koko sydämestäni rakastanut. EN kestäisi sitä...
Mutta tosiaan tämä oli vain hölmä mielikuva.
>> Olen aina rukouksissani pyytänyt Jumalalta apua,
>> mutten koskaan Jeesukselta, onko tämä väärin?
Ihan oikein olet rukoillut. Esim. Jeesus opetti
Isä meidän -rukouksen, joka alkaa "Isä meidän, joka
olet Taivaissa". (Sekin on muuten merkittävä juttu,
että saat kutsua Pyhää Kaikkivaltiasta Jumalaa,
Luojaamme, Isäksi. Tämä siksi, että Jeesus antanut
sinulle Jumalan lapsen aseman.) Mutta yhtä lailla
voi pyytää asioita Jeesukselta. Sillä Jeesus sanoi:
"Minä ja Isä olemme yhtä". Jumala on Isä, Poika
ja Pyhä Henki. Joku vanha uskovainen mummo
tokaisi kysymykseen "rukoilenko Isää Jumalaa,
Jeesusta, vai-Pyhää-Henkeä", tällä tavalla:
"huuda sie avukses ketä heistä tykkäät, kyllä
he sit keskenään päättävät kuka rientää apuun".
Samaan osoitteeseen ne kaikki menevät :)
Mutta Jeesus kyllä aivan oleellisella tavalla
liittyy jokaiseen rukoukseen. Sillä tavalla,
että me lähestymme Jumalaa omien asioinemme
kanssa ikään kuin Jeesuksen nimen suojassa.
Tarkoitan sitä, että jos ei olisi Jeesusta,
joka otti syntimme omakseen, emme olisi siinä
asemassa, että voisimme tulla pyytämään mitään
Jumalalta. Mutta Jeesuksen ansiosta me saamme
puhutella Jumalaa turvallisesti, rohkeasti,
varmana siitä, että Hän haluaa kuulla asiamme.
Sitä tarkoittaa se, kun monet ääneenkin päättävät
rukouksensa aina "Jeesuksen nimessä, aamen".
Ei sitä tosin tarvitse välttämättä ääneen sanoa,
kunhan muistaa sen, kenen ansiosta saa tulla
Jumalan luo. Jeesus sanoi: "Minä olen tie,
totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo
muuten kuin minun kauttani."
>> Mitä voin tehdä jos haluan läheiseni myös
>> uskovan tähän ja haluan heidät mukaan kuoleman
>> jälkeen Jumalan luokse, eivätkä he usko Jumalaan?
>> EN halua heille tuputtaa tätä asiaa..mutta...
Tuo on yksi selkeä tunnusmerkki siitä uskosta,
jonka Jumala antaa ihmiselle lahjaksi. Se, että
heti tulee sisimpään semmoinen olo, että "voi kun
muutkin tulis tuntemaan Jumalan", ja "voi, kun
varsinkin nämä mun rakkaat ihmiset löytäis tien
Taivaan Kotiin."
No miten sun rakkaat ihmiset vois tulla uskomaan
ja luottamaan Jeesuksen ristintyöhön?
Uskoon tullaan sitä kautta, että kuullaan tai
luetaan jotakin Raamatun sanomaan liittyvää.
Kuullaan vaikka joku laulu Jeesuksesta, joka jää
jotenkin vaivaamaan. Tai luetaan Raamattua, ja
Jumala koskettaa sitä kautta. Seurataan, kun joku
tuttu tai sukulainen näyttää kiinnostuneen
uskonasioista, ja alkaa käymään seurakunnan
jutuissa, ja seurataan miten se kiinnostus
vaikuttaa siinä ihmisessä. Näkyykö muutosta hyvään,
ja näyttääkö hän siltä, että hän on löytänyt jotakin
hyvää ja tärkeää? Ihmiset on yllättävän tarkkoja
aistimaan tällaisia asioita. Tai kotona pöydällä
lojuu joku hengellinen lehti tai kirja, ja joku
tulee uteliaisuuttaan lukeneeksi siitä jonku jutun,
ja niin Jumala saa kutsua sitä kautta. Jotkut ihmiset
on luonteeltaan niin avoimia, että kertovat kaikki
asiat mitä heille kuuluu, ja niin uskonasioistakin.
Voihan sitä kysyä mitä ne sun läheiset ajattelevat,
uskovatko Jumalaan vai eivät. Monet uskovat, vaikka
eivät sano sitä kuin harvoin ja harvoille. Tai
voi laittaa seinälle koristeeksi jonkun kortin,
jossa on joku hieno Raamatun lause. Tapoja on monia.
Niin monta kuin on ihmistä, niin monta on tarinaa,
missä Jumalan Sana on koskettanut. Mutta aina tarvitsee
olla joku "väline", jossa se Jumalan Sana on.
Joku voi tulla tietysti uskoon senkin kautta,
että Jumala nostaa mieleen jonkun semmoisen
Raamatun sanan kohdan, jonka on kuullut joskus
ajat sitten.
Mä olen tykännyt pitää hengellisiä CD-levyjä
omien läheisten ihmisteni saatavilla. Samoin lehtiä
ja kirjoja. Ja joskus saatan kysyä lähteekö he
jonnekin gospel-konserttiin tai muuhun hengelliseen
tilaisuuteen. Usein ovat tulleetkin, kun eivät ole
koskaan olleet uskonasioita vastaan. Suuri osa
läheisimmistä ihmisistäni on itse asiassa vuosien
myötä tulleet uskoon. Jumala on kuullut rukoukset.
Niin, siis voi rukoillakin. Pyytää Taivaan Isältä,
että Hän vetäisi niitä ihmisiä puoleensa. Kyllä Hän
kutsuu kaikkia ihmisiä. Kullakin on omat "etsikkoaikansa",
jolloin Jumala ihan erityisesti tulee ikään kuin
kysymään, että alkaisitko nyt seuraamaan Jeesusta?
Niin, mulla on ollut semmoinen kokemus, että usein
Jumala kutsuu ihmisiä melkolailla samoihin aikoihin
samasta perheestä. Aina tosin ei, esim. mieheni isä
tuli uskoon vasta viimeisinä kuukausina ennen
kuolemaansa.
Tahdon vain sanoa, että turha lähteä siitä
olettamuksesta, ettei niitä kuitenkaan yhtään
kiinnosta, eivätkä ikinä usko - vaikka sanoisivatkin
nyt niin :)
Raamattu kertoo Taivaasta, ettei siellä ole kyyneleitä,
joten siitä voinee päätellä, että Jumala pitää huolen
siitä, ettemme sure siellä mitään. Mutta täällä maan
päällä nyt eletään nyt armon aikaa: Taivas on auki
joka ikiselle syntiselle, joka kääntyy Jeesuksen puoleen,
ja sen Jumala on pyytänyt kertomaan kaikille.
"Jumala itse on heidän luonaan,
ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.
Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei valitusta eikä vaivaa,
sillä kaikki entinen on kadonnut.
Valtaistuimella oleva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken."
(Ilm. 21:1-5)
Hei! oletko lukenut raamatusta mitä sanotaan siitä kuka pääsee Jumalan luo? Kaikille jotka ottavat Hänet vastaan (Jeesuksen), Hän antaa voiman tulla Jumalan lapseksi. Jeesus sanoo myös: "Minä olen Tie, Totuus ja Elämä, ei kukaan tule Isän luokse muuten kuin minun kauttani". Jos et ole vielä ottanut Jeesusta vastaan elämääsi, niin pyydä rukouksessa että Hän tulisi elämääsi ja antaisi kaikki synnit anteeksi. Luovuta elämäsi Hänen käsiin niin saat kokea uudestisyntymisen, kuinka Jumalan Henki tulee sisinpääsi ja antaa varmuuden siitä että olet pelastettu, Jeesuksen oma ja matkalla iankaikkiseen elämään.
Jeesuksen sanomaa sillä tarkoitettiin - eli siihen mikä on kaiken kulmakivi: "Rakasta lähimmäistäsi - niinkuin itseäsi". Jeesus oli "aikansa radikaali", mutta hän EI ollut mikään Jumala. On olemassa vain yksi Hän.
Jumala ei ole meidän palvelija, jota pyydetään tekemään sitä tai tätä. Me olemme Jumalan palvelijoita - joiden tulisi sisäistää hyvyys ja lähimmäisen rakkaus. Se tehtävä on tehtävistä vaikein. Siihen ei tarvitse kuvia kumarrella.
Raamatun mukainen. Raamatun mukaan Jeesus ON Jumala.
Vaan Jumalan poika.
Hei.
Kyselit, mistä tiedät, ottaako Jumala sinut vastaan. Tiedät sen siitä, että Jumala sanoo niin Sanassaan, hän lupaa sen. Jumala ei edellytä meiltä tekoja, vaan uskoa.
Roomalaiskirjeessä tämä on sanottu seuraavasti: "... Jumalan vanhurskaus * tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi." Room 3: 22-24
* vanhurskas = Jumalalle kelpaava, pelastuksesta osallinen [huom! vanhurskas ei tarkoita synnitöntä]
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Room. 3:22&rnd=1189751658161
Sinä olet tarpeeksi hyvä taivaaseen, Jumalan luokse.
Jos kiinnostaa, kuutele hyvää opetusta, esimerkiksi seuraava äänitiedosto:
http://www.saarna.net/saarna.php?id=621
Lisää Koiviston puheita:
http://www.saarna.net/puhuja.php?id=koivisto
Taivaassa tavataan! :)
pelastaa:
25 Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. [11:25-30: Luuk. 10:21,22 : Job 37:24; Ps. 119:130; 1. Kor. 1:26-29]
26 Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
27 "Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. [Matt. 28:18; Joh. 13:3, 17:2 | Joh. 1:18, 7:28,29]
28 "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. [11:28,29: Jes. 28:12; Sir. 51:23-27 : Jer. 31:25; Matt. 12:20; Joh. 7:37]
29 Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. [Matt. 21:5 | Jer. 6:16]
30 Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." [1. Joh. 5:3]
Rakas Bettina! Olet upea nuori, joka pohtii elämän syvällisiä asioita (kuolemahan on osa elämää). Voin kertoa Sinulle salaisuuden: helvettiä ei ole. Helvetti on keksintö, minkä valtaapitävät "papit" aikoinaan keksivät pelotellakseen köyhiä ihmisiä olemaan kunnon köyhiä ja rikkaita sen vuoksi, että rahaa tulisi pappien ylelliseen elämään. Se oli siis ns vallankäytön väline. Varmasti Sinullekin on tuttu sanonta: "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa". Ainoa helvetti on se, että ihminen saadaan pelkäämään ja se helvetti on jo maan päällä. Siis älä murehdi, vaan elä. Ole turvallisella mielellä ja muistaa rakastaa myös itseäsi.
Taivasten valtakunta on kaikkien ihmisten sielussa: elä elämäsi hyvin, anna rakkautta ja ota sitä vastaan.Rakkaus on kaiken kattava voima.
Kuka muu on antanu sulle tuommoisia MUKA salaisuuksia, kuin itse kaikkien valheiden EMÄ.
Eikö tullu mieleen, ettäö miksi Jeesuksen piti lunastaa ihmiset,- ja MISTÄ?
Joten sinä oot niitä väärän evankeliumin tuojia, joista Raamattu varoittaa.
Jeesus sanoo, että Hän on ovi, ymmärrätkö, mitä se tarkoittaa.- Etpä taida, joten sanon.- Joka yrittää Jeesuksen ohi taivaaseen, "ampuu" taatusti ohi, ja kaukaa, koska yksikään ihminen ei kykene siihen omin voimin, vaan on pakko turvautua semmoisiin "salaisuuksien kertomisiin", joita sinä harrastat, jopa vetoamalla ihmisen upeuteen.
Taidat muutenkin olla "korteista ennusteleva".
Mutta tätähän sinä et ymmärrä.
Miten paljastit oman ulkokullatun kuoresi kirjoittamalla noin kauheaa tekstiä!? Jos olisit itse ymmärtänyt Jeesuksesi - tai sen mitä hän sanoi, niin tuollaista puhetta et päästäisi suustasi. Jeesus oli rakkauden lähettiläs - ei hän Jumala ollut, ja mitä hän tarkoitti sanomalla, että vain hänen kautta pääsee Jumalan luo oli yksikertaisuudessaan se että: "Rakasta lähimmäistäsi - niinkuin itseäsi".
Lue ja kertaa kristinuskon historiaa - ota puolueetonta faktatietoa - ja 'valaistu'
Jeesus on Jumala. Lue Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku, niin ymmärrät asian.
ns. 'kootut teokset' - UT koottiin/keräiltiin kasaan kun kristinuskoa alettiin luomaan. Eihän kristinusko ole kuin 2000vuotias. Useita evenkeliumeita jätettiin ottamatta mukaan, esim. Maria Magdaleenan evankeium. Miksiköhän? Maria, joka oli koulutettu ja Jeesuksen hyvä/paras ystävä. Hänestä tehtiin prostituoitu! Viimeaikaiset kuolleen meren kääröt sisältävät niin paljon arkaluontoista materiaalia - että kun ne tulevat julki - koko kristinusko tulee horjumaan. On VAIN yksi Jumala. Mutta en aio kinastella tästä kanssasi. Jokainenhan saa uskoa mihin haluaa ja parhaakseen kokee.
eller hur? :)
Rakas HÖH!
Kun päästät rakkauden sydämeesi, voit Sinäkin lopettaa pelkäämisen ja iloita elämästäsi.
Kutsut minua väärän evankeliumin tuojaksi, mikä hämmentää minua ja kertoo kuinka peloissasi oletkaan. Jumala on rakkaus, älä pelkää.
Väität minua "korteista ennustelevaksi". Olen Sinut Jumalan kanssa. En ajattele sen enempää tulevaisuuttani, joten en tarvitse mitään ennusteita.
Hyvää elämänjatkoa Sinulle! Pidä huolta niin fyysisestä kuin henkisestä hyvinvoinnistasi.
No eihän meidän todellakaan kannata kinata! Minä uskon Raamatun totuuteen. Läpi koko Raamatun on punaisena lankana pelastussanoma, joka on Jeesus Kristus Jumalan Poika, joka syntyi ihmiseksi lunastaakseen syntiset ihmiset.
Sinä voit tietysti uskoa omalla tavallasi, mutta sinun uskosi ei valitettavasti ole pelastavaa uskoa. Raamattuhan ilmoittaa selvästi, että on vain yksi tie Jumalan luo, ja hän on Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika.
sitä pelastavaa uskoa. Ei meitä tarvitse pelastaa.
Vai oletko sama henkilö ilman nimimerkkiä?
Lähetin viestini 16.9. mutta täällä keskustelupalstoilla näyttää olevan päivitykset välillä sekaisin.
Vastasin kuitenkin mitä minä ajattelen asiasta.
HEi!
Kiitos vastauksesta.
Tämä teksti minkä kirjoiti sai minulta jotenkin kyyneleet silmiin, vaikka ei tässä mitään itkemisen syytä ole. Olen vain todella hukassa ajatusteni kanssa kun kaikki vaittää minulle mitä sattuu. Sitten sanotaan että vastaus löytyy Raamatusta. Mutta minä en löydä mitään, en välttämättä osaa edes lukea sitä oikein. Tai jos yritän ymmärtää sitä niin ymmärrän väärin ja menen vielä enemmän sekaisin.
Mutta yksi asia mikä minulle selkeni on se että Jumala taitaa tykätä minusta silti jos olen uskollinen hänelle ja uskon häneen. Teen parhaani ja enemmänkin jotta voisin olla mallikas ihminen ja toivottavasti saan vielä Jumalalta vastakaikua näihin pohtimiini asioihin. JA vaikka en saisi niin silti Hän pysyy sydämmessäni elämäni loppuun saakka.
On ymmärrettävää olla hukassa ajatustensa kanssa, kun Jumala alkaa vetämään puoleensa ja puhuttelemaan ihmistä. Tätä kutsutaan etsikko ajaksi. Näitä aikoja tulee jokaiselle, mutta kaikki eivät halua kuulla Jumalan kutsua vaan etsivät vastauksia, kuka mistäkin ja valitettavan useasti se johtaa siihen ihmiselle itselleen sopivaan ratkaisuun, eli että jonkin "uuden" uskon, tai tieteellisen "totuuden" varjolla pyritään kumoamaan Raamatun sanoma ja opetus. Ihmisellä on myös taipumus selittää asiat itselleen sopivasti ja tehdä näin Jumala itselleen hyödyttömäksi. Sielun vihollinen on myös todellinen ja haluaa uskotella, että mitään helvettiä ei ole, jotta mahdollisimman moni eksyisi.
Kaikki ovat armosta osallisia Jeesuksen Kristuksen ristin kuoleman tähden. Ihmisen omavalinta on se, että tahtooko ottaa tämän armon vastaan ja nöyrtyä myöntämään oma heikkoutensa ja pyytää Jeesusta elämäänsä.
Jumala kuulee rukouksesi ja sinulle annetaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä, mikäli sitä sydämmestäsi pyydät.
Rukoile ja pyydä Jeesusta tulemaan elämääsi ja tulet huomaamaan, että hän tulee.
Lue raamattua ja aloita uudesta testamentista. Lue vähän kerrallaan ja rukoile ymmärrystä asioihin joita et ymmärrä. Hakeudu johonkin kristilliseen yhteisöön, ei siksi että se yhteisö tai seurakunta yhteys sinua pelastaisi, vaan siksi, että uskovia ja Jumalaa etsiviä ihmisiä on paljon ja saat sitäkautta vahvistusta uskoosi. Huomaat miten paljon on ihmisiä jotka pohtivat täsmälleen samoja asioita kuin sinäkin.
Henkilökohtainen usko ja Jumala suhde on kuitenkin se tärkein asia.
Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan, luvataan Raamatussa.
Siunausta elämääsi.
Se on suuri synti, että nuoria "etsikkoiässä" olevia peloitellaan helvetillä. Tuttavapiirissäni on muutamia, nykyisin aikuisia, joita on lapsena mm peloteltu ikuisella kadotuksella ja helvetin tulella. Kenelläkään ei ole oikeutta peloitella ihmislasta. joka vasta etsii itseään. Nämä nykyiset aikuiset, jotka lapsena peloteltiin helvetillä ja Julmalan rankaisuilla, demoneilla ja muulla skeidalla, ovat tämän päivän alkoholisteja. Otatko vastuun?
Ja Bettina! Älä missään nimessä hakeudu mihinkään jengiin, sillä sen jälkeen olet sellaisessa aivopesussa,mistä ei ole paluuta.Ja jos mahdollisesti liittyisitkin ja joskus haluaisit heistä erota, niin sinut tullaan eroamisesi takia hylkäämään myös ystävänä ja ihmisenä. Kerron omakohtaisesta kokemuksestani.
Jumala rakastaa Sinua juuri Sinuna!
Tarkoitus ei ollut pelotella vaan kertoa totuus, eli se mitä Raamattu asiasta opettaa.
Kumpi on rakkauden teko, totuuden pimittäminen vai totuuden kertominen?
On valitettavaa, että sinulla on tuollainen kokemus jostakin uskonnollisesta yhteisöstä.
Eikö ole aika karkea yleistys kuitenkin sanoa, että koska minulla on tällainen kokemus, niin sinäkin tulet törmäämään samanlaiseen tilanteeseen?
Puhuin kristilisestä seurakunta yhteydestä ja ylipäätään hakeutumisesta samalla tavoin ajattelevien ihmisten seuraan. Eikö ihminen yleensäkkin toimi näin vaikka ihan vaan ystävyyssuhteitakin solmiessa?
Jos ajatusmaailma on samanlainen, niin luultavasti on huomattavan paljon enemmän yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kuin täysin päinvastaisen maailmankuvan omaavan ihmisen kanssa.
Peräänkuulutan vastuuta siitä pelottelusta, josta saa konkreettisen esimerkin "mitä kuoleman jälkeen" otsikon alla olevasta keskusteluaiheesta "pelkään helvettiä". Ottavatko uskovaiset vastuuta nuorista ihmisistä, joilta he vievät viimeisenkin elämänhalun pelottelemalla helvetillä? Jokainen ihminen on arvokas, myös nekin jotka eivät ole uskovaisten aivopestävissä. Mitä uskovaiset tekevät, kun epätoivoiset nuoret riistävät henkensä koettuaan helvetillä pelottelun jälkeen itsensä ahdistuneiksi? Pientä rajaa, tämä elämä on tarpeeksi haastavaa ilman teidän manipulointianne. En ole törmännyt yhteenkään ihmiseen, joka on erotettuaan/erottuaan ns parempien ihmisten (lue= uskovaisten)piiristä, että yksikään uskovainen olisi sen jälkeen ollut aidosti huolestunut lähimmäisensä hyvinvoinnista.
Ja raamattu on ihmisten kirjoittama, ei Jumalan!
Repesin jostain syystä tälle ihan tolkuttomasti! :D
"Sinä voit tietysti uskoa omalla tavallasi, mutta sinun uskosi ei valitettavasti ole pelastavaa uskoa"
Siis ei herranjumala, nyt nää uskikset tuomitsee jo toisiaankin helvettiin täällä.
Jos nyt alkaisi esim viiraamaan ja päättäisin ruveta uskovaiseksi niin sama juttu kuitenkin jatkuisi. Muut uskovaiset tuomitsisivat minut helvettiin kun en usko heidän tavallaan. Joten parempi kun on sitten kokonaan erossa heistä. :-)
Koin että sain tämän sanan Pyhältä Hengeltä sinulle kun jätin ilmoitukseni tänne ja minun piti vielä uudelleen esiä vietisi ja tulla tämä kirjoittamaan, vaikkakin aikani ei nykyisin salli kirjoittaa täällä tai se ei riitä siihen.
[JKR: Joh. 6:44]
Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
http://www.jeesusonherra.se
http://www.jesusarherren.se
Kamppailetko sen kanssa, että löytäisit armollisen Jumalan ja että saisit varmuuden pelastuksestasi: Lue: http://koti.phnet.fi/elohim/Pelastusvarmuus.html
varmaan jokainen joka ajattelee,pohtii noita asioita ja sehän periaatteessa yksinkertainen asia joka "uskoo ja kastetaan pelastuu" tää pelastus on otettava uskolla vastaan, lahjana jota ei voi ansaita, "omat työt on kuin saastainen vaate Jumalan edessä". Se on kuin lahja, joka odottaa noutajaansa, mutta niin kauan kun, et ojenna kätttäs ja ota sitä vastaan, siitä ei ole sulle apua, tunnustamalla usko ihmisten edessä, vahvistaa sitä ja uskovien yhteys autaa säilymään uskossa.
Hyvä neuvo: ajattele ite! Älä anna kenenkään aivopestä sinua.
...hienoa, että tunnustit julkisesti olevasi uskossa, luulen, että Jumala arvostaa sitä. Jumalaan uskominen ei ole mikään hävettävä juttu. Niin kauan kun sitä häpeää ei pysty täyttämään Jumalan sinulle varaamaa tehtävää mikä se ikinä onkin. Jokaisella uskovalla on paikka jossain, koska Jumalan suunnitelmat on suuret. Jumala selvästi kutsuu sinua, älä sulje sydäntäsi siltä! Kaikkea hyvää elämääsi.