Oletteko onnistuneet rukoilussa? Itse olen joskus kokeillut rukoilua ja silloin tällöin olen onnistunut, joskin se on todella harvinaista. Onnistumiset voi laskea melkeinpä yhden käden sormilla.
Lapsena rukoilin Jumalalta että K-marketista soitettaisi ala-asteelleni ja kerrottaisi siitä että olin varastanut karkkia. Tuskinpa se vaikutti asiaan, mutta eivät ne soittaneet ja olin kovasti helpottunut. Minua nolotti jo muutenkin ihan riittävästi. Tämä aikalailla summaa minun kokemukseni kristinuskon parissa.
Sen jälkeen rukoilin seuraavan kerran vasta aikuisiällä. Pyysin Saatanalta rahaa. Muutaman päivän kuluttua sain 300 markkaa. Ei kovinkaan legendaarinen summa, täytyy myöntää, ja lisäksi jouduin tekemään töitä saadakseni sitä rahaa. Käytännössä siis pyysin rahaa ja Saatana laittoi minut töihin. Ja sittenkin sain vain 300 markkaa, ja siis jouduin tekemään töitä sen eteen. Saatana opettaa, ettei ole ilmaista lounasta. Jos haluaa rahaa, on tehtävä töitä. Se on rikkauden hinta, juuri sitä se on se sielun myyminen. Jos haluaa jotakin, on annettava itsensä sille tavoitteelle ja maksettava se mitä vaaditaan. Jos vaikka haluaa olla vahva, on käytävä punttiksella monta kertaa viikossa, maksettava se hinta. Samoin on kaikissa muissakin asioissa. Kaikella on hintansa, se on Saatanan laki. Kukin valitsee oman tiensä ja miettii yksinänsä onko valmis uhraamaan sen mitä tarvitsee saadakseen haluamansa.
Yksi merkillisimmistä onnistumisistani rukoilussa oli kerran kun rukoilin että saisin nukkua (olin nimittäin kovassa kuumeessa enkä saanut unta koska pyörin vain sängyssä ja hikoilin). Tapahtuipa niin että heti toiveeni mielessäni lausuttuani kaikki pimeni ja olin vain ruumiiton henki valtavassa pimeässä avaruudessa enkä tuntenut kehoani enää lainkaan. Kun onnistuin heräämään takaisin todelliseen maailmaan huomasin olevani halvaantunut. Kesti ainakin 15 minuuttia ennenkuin sain tuntoaistini takaisin ja pääsin jaloilleni. Sitten vasta tajusin, että minun ei olisikaan tarvinnut pelätä sitä mitä tapahtui vaan käyttää se hyväkseni ja ottaa ne haluamani hyvät unet. Rukoukseeni siis vastattiin mutta minä luulin että jotain pahaa oli tapahtumassa ja pakotin itseni heräämään, vaikka juuri äsken olin halunnut nukkua. Ensi kerralla, jos jotain tällaista vielä tapahtuu, olen viisaampi ja otan ansaitsemani nokoset, enkä koeta väkisin herättää itseäni jos kerran olen tuollaisen siunauksen saanut, että oikein kovassa kuumeessa saan nukkua hyvät unet ilman ruumiin sairauden tuntoa.
Eiköhän tässä ole merkittävimmät onnistumiseni mitä rukoiluun tulee. Onkos muilla vastaavia kokemuksia? Oletteko löytäneet jotain säännönmukaisuutta siinä milloin mielestänne rukoilu onnistuu parhaiten ja minkälaisia asioia pyytäessä? Itse olen huomannut ainakin sen, että omaan itseen ja omaan mieleen voi vaikuttaa rukoilemalla paljon tehokkaammin kuin johonkin täysin ulkoiseen asiaan. Tämä nyt ei liene mikään ihmekään.
:Agwé:
Lapsena rukoilin Jumalalta että K-marketista soitettaisi ala-asteelleni ja kerrottaisi siitä että olin varastanut karkkia. Tuskinpa se vaikutti asiaan, mutta eivät ne soittaneet ja olin kovasti helpottunut. Minua nolotti jo muutenkin ihan riittävästi. Tämä aikalailla summaa minun kokemukseni kristinuskon parissa.
Sen jälkeen rukoilin seuraavan kerran vasta aikuisiällä. Pyysin Saatanalta rahaa. Muutaman päivän kuluttua sain 300 markkaa. Ei kovinkaan legendaarinen summa, täytyy myöntää, ja lisäksi jouduin tekemään töitä saadakseni sitä rahaa. Käytännössä siis pyysin rahaa ja Saatana laittoi minut töihin. Ja sittenkin sain vain 300 markkaa, ja siis jouduin tekemään töitä sen eteen. Saatana opettaa, ettei ole ilmaista lounasta. Jos haluaa rahaa, on tehtävä töitä. Se on rikkauden hinta, juuri sitä se on se sielun myyminen. Jos haluaa jotakin, on annettava itsensä sille tavoitteelle ja maksettava se mitä vaaditaan. Jos vaikka haluaa olla vahva, on käytävä punttiksella monta kertaa viikossa, maksettava se hinta. Samoin on kaikissa muissakin asioissa. Kaikella on hintansa, se on Saatanan laki. Kukin valitsee oman tiensä ja miettii yksinänsä onko valmis uhraamaan sen mitä tarvitsee saadakseen haluamansa.
Yksi merkillisimmistä onnistumisistani rukoilussa oli kerran kun rukoilin että saisin nukkua (olin nimittäin kovassa kuumeessa enkä saanut unta koska pyörin vain sängyssä ja hikoilin). Tapahtuipa niin että heti toiveeni mielessäni lausuttuani kaikki pimeni ja olin vain ruumiiton henki valtavassa pimeässä avaruudessa enkä tuntenut kehoani enää lainkaan. Kun onnistuin heräämään takaisin todelliseen maailmaan huomasin olevani halvaantunut. Kesti ainakin 15 minuuttia ennenkuin sain tuntoaistini takaisin ja pääsin jaloilleni. Sitten vasta tajusin, että minun ei olisikaan tarvinnut pelätä sitä mitä tapahtui vaan käyttää se hyväkseni ja ottaa ne haluamani hyvät unet. Rukoukseeni siis vastattiin mutta minä luulin että jotain pahaa oli tapahtumassa ja pakotin itseni heräämään, vaikka juuri äsken olin halunnut nukkua. Ensi kerralla, jos jotain tällaista vielä tapahtuu, olen viisaampi ja otan ansaitsemani nokoset, enkä koeta väkisin herättää itseäni jos kerran olen tuollaisen siunauksen saanut, että oikein kovassa kuumeessa saan nukkua hyvät unet ilman ruumiin sairauden tuntoa.
Eiköhän tässä ole merkittävimmät onnistumiseni mitä rukoiluun tulee. Onkos muilla vastaavia kokemuksia? Oletteko löytäneet jotain säännönmukaisuutta siinä milloin mielestänne rukoilu onnistuu parhaiten ja minkälaisia asioia pyytäessä? Itse olen huomannut ainakin sen, että omaan itseen ja omaan mieleen voi vaikuttaa rukoilemalla paljon tehokkaammin kuin johonkin täysin ulkoiseen asiaan. Tämä nyt ei liene mikään ihmekään.
:Agwé:
Vastaukset 10
Vanhimmat
Luulenpa että rukoilu onnistuu vain itsesuggestion kautta.
Ensiksi joitakin ajatuksia siitä, mitä rukous on :
http://www.nic.fi/~jlindell/rukouksesta.htm
Rukousvastauksista on paljon esimerkkejä. Tässä on muutamia :
http://www.nic.fi/~jlindell/voima.htm
Miksei kukaan vastaa tähän viestiin mitään? Osuiko kysymykseni niin arkaan paikkaan vai mikä nyt mättää? Eivätkö porukat rukoile ollenkaan kun ei ole kerrottavaa? Itse kerroin jo omista kokemuksistani. Jos ette ole mitään rukoilulla saaneet niin vastatkaa sitten että "en ikävä kyllä ole onnistunut siinä" tai jos olette niin kertokaan nyt ihmeessä kokemuksistanne.
Ja ATEISTIT huomio: Kertokaa kokemuksistanne itsesuggestion parissa. Oletteko onnistuneet itsesuggestiossa? Mitä olette saavuttaneet sillä? Oletteko onnistuneet tekemään sillä jotain?
:Agwé:
Siis eikö tosiaankaan kukaan muu kuin minä ole koskaan onnistunut rukoilussa? Ei voi olla mahdollista. Kertokaa nyt!
:Agwé:
Kyllä rukoiluun ja rukouksiin vastataan! Itse olen rukoillut viime aikona paljon. Olen seurakunnan kanssa rukoillut eri asioiden puolesta. Ystävien sekä omiin rukouspyyntöihin on vastattu. Herra vastaa eri tavoin, ajan kanssa, ihmisten kautta ja ihan suoraan välillä. Tuntuu hienolta ja välillä niin uskomattomalta, miten meistä pidetään huolta! Kiitos Herralle!
Kun on antanut sydämensä Herralle ja tunnustanut uskonsa Häneen, on varma, että saa vastauksia ja lämmintä huolenpitoa.
Itse olen keväällä tullut uskoon. On vielä paljon opittavaa hengellisistä asioista. Päivä päivältä olen varmempi omasta ja muiden uskosta Herraan. Usko vahvistuu kokoajan. Pyhähenki on läsnä, kun useampi henkilö kokoontuu ja rukoilee erilaisten asioiden puolesta. Niinhän luvataan jo raamatussa.
Ennen rukoilin aina iltaisin. Nyt välillä pitkin päivää esim. lenkkeillessä, autoa ajellessa jne. sellaista keskustelua Herran kanssa.
Rukoilemisessa on voimaa, mutta emme aina saa heti vastuksia. Juuri ihmisten kautta tapahtuvia asioita on alkanut tapahtua eli vastauksia olen saanut aivan uudenlaisilla tavoilla.
Käytkö hengellisissä tilaisuuksissa?
Lapsena rukoilin Jumalalta milloin mitäkin. Vahvasti muistuu mieleen eräs ilta kun oli poikkeuksellisen masentunut ja ahdistunut. Rukoilin apua. Seuraavaksi huomasin olevani suorastaan hysteerisen iloinen. Sittemmin, vanhempana, lakkasin uskomasta Jumalaan ja kiinnostuin buddhalaisuudesta, enkä siksi rukoillut enää vuosiin, enpä edes tiedä mitä tai ketä rukoilisin. Tarvetta olisi! En taida osata suggeroida itseäni ilman tietynlaista voimahahmoa tai vastaavaa "ulkopuolista" apua... tai sitten minulla ei vain ole uskoa rukouksen voimaan enää.
""Ystävien sekä omiin rukouspyyntöihin on vastattu. Herra vastaa eri tavoin, ajan kanssa, ihmisten kautta ja ihan suoraan välillä. Tuntuu hienolta ja välillä niin uskomattomalta, miten meistä pidetään huolta! Kiitos Herralle!""
Oletko koskaan saanut rukoukseen vastausta ikäänkuin silmänräpäyksessä? Tarkoitan sitä, että olet esittänyt jonkin pyynnon, ja BÄNG!, se toteutuu saman tien. Kuten ensimmäisessä viestissäni kerroin, minulle on kerran käynyt tällä tavalla. Olin erittäin sairas ja kovassa kuumeessa enkä saanut mitenkään nukuttua. Lausuin mielessäni toivomuksen saada nukkua, ja sitten yhtäkkiä BÄNG! kehoni nukahti silmänräpäyksessä ja näin unta jossa kelluin tyhjyydessä. Harmi kyllä pelästyin tätä äkillistä täytäntöönpanoa niin pahasti että pakotin itseni heräämään, mutta toiveeni todellakin toteutui heti.
""Ennen rukoilin aina iltaisin. Nyt välillä pitkin päivää esim. lenkkeillessä, autoa ajellessa jne. sellaista keskustelua Herran kanssa.""
Jutteletko ääneen vai äänettömästi? Ja saatko vastaukset ikäänkuin omina ajatuksinasi, vaiko saatko ikäänkuin tahdostasi riippumattomia ajatuksia, joissa Herran sana ilmenee? Vai kuuletko ne ikäänkuin ääneen? Vai tuleeko vain sellainen tunne jostakin ilman mitään ajatusta?
En itse usko Jumalaan, mutta uskon kyllä jonkinlaiseen yli-inhimilliseen tietoisuuteen, jolta kyllä saa hyviä neuvoja tarpeen tullen, tai en usko varsinaisesti siihenkään, vaan tiedän sen olevan olemassa, ilman mitään epäilystä. En ole vielä päässyt selvyyteen siitä onko se vain oman tietoisuuteni kirkkain (ja salaisin) huippu, vai onko se yhteydessä johonkin itsestäni täysin ulkopuoliseen voimaan.
Olet tuskin samaa mieltä siitä mitä nyt aion sanoa, mutta kerron sen kuitenkin, koska se on minun henkilökohtainen tuntemukseni asianlaidasta. Tämä korkeampi tietoisuus nimittäin ei itsessään sisällä minkäänlaista voimaa, eikä se voi tehdä mitään muuta kuin niitä asioita joita tietoisuus tekee, eli tiedostaa. Se vaatii toimiakseen voimaa eli jonkinlaista energiaa. Ja tämä energia, outoa kyllä, tuntuu tulevan täysin päinvastaisesta suunnasta kuin tuo tietoisuus. Pysytkö mukana? Mielestäni siis ns. Isä Jumala (joka olet taivaissa - siis korkealla) on jonkinlainen korkeampi tietoisuus, mutta voidakseen toimia se tarvitsee voimaa, joka taasen tulee alhaalta (helvetistä, Saatanalta). Vanhoissa alkemistisissa kirjoituksissa kerrotaan tulesta joka nousee maasta, sekä valosta joka nousee pimeydestä. Mielestäni ne viittaavat tähän asiaan. Toisinsanoen minusta Saatana edustaa Voimaa, kun taas Jumala edustaa Tietoisuutta, ja ne toimivat yhdessä jos ovat toimiakseen, jonkinlaisessa Taivaan ja Helvetin avioliitossa (kuten William Blake asian ilmaisi).
Kuulostaako tämä mielestäsi aivan typerältä, vai sanoisitko kristittynä, että tällainenkin pyhyyden hierarkia saattaisi olla mahdollinen?
Tämä kuvailemani teoria nimittäin vastaa (hyvin karkeasti) gnostilaista käsitystä (joka on monimutkaisempi kuin minun versioni). Ja tämä minun versioni siis perustuu *omiin* kokemuksiini eikä vain gnostilaisten tekstien opiskeluun (tutustuin niihin vasta jälkeenpäin kun olin jo muotoillut oman käsitykseni asiasta).
""Käytkö hengellisissä tilaisuuksissa?""
Olin minä kerran vierailemassa vapaaseurakunnan nuorten illassa, mutta vaikka ihmiset siellä olivat ihan mukavia, siitä jäi sellainen "tässäkö tämä kaikki nyt oli?" tunne. Koko illan aikana ei keskusteltu lainkaan hengellisistä asioista, vaan ainoastaan juotiin kahvia ja laulettiin ylistyslauluja. Se oli hauskaa, mutta hiukan hyödyttömän tuntuista, etenkin kun minulla on jo hyviä ystäviä niin paljon ettei tarvitse seurakunnasta lähteä ihmissuhteita etsimään. Se mitä tarvitsen on tehokkaita menetelmiä ja hyviä yhteistyökumppaneita (näitä olen toki löytänyt sittemmin aivan riittävästi).
Eikä muutenkaan. En odottaisi kovinkaan lämmintä vastaanottoa yhdessäkään seurakunnassa jos kertoisin mitä todella ajattelen. Minusta Nag Hammadin Kirjasto on mielenkiintoisempi kuin nykyinen Raamattu, ja siellä olevat Jeesuksen sanonnat ovat paljonpuhuvia ja tuntuvat minusta aidosti merkityksellisiltä.
Useimmat uskossa olevat tuntuvat kuitenkin suhtautuvat gnostilaisuuteen jotakuinkin yhtä kylmästi kuin saatananpalvontaan, joka on minusta melko outoa. Minusta Saatana vain edustaa Voimaa niin hyvässä kuin pahassakin, ja kaikkeen tekemiseen tarvitaan yhtälailla energiaa, olipa se jokin hyvä teko tai jokin paha teko. Liikettä ohjaa Tietoisuus.
Ilman Voimaa Tietoisuus on kuin kuollut, ja ilman Tietoisuutta Voima on vain päämäärätöntä kaaosta. Tässä valossa minusta nähdään hyvin selkeästi se, minkä takia Saatana edustaa kaaosta, kun taas Jumala edustaa järjestystä.
:Agwé:
Minusta rukouksen voimaa ei kannata missään nimessä heittää hukkaan sen vuoksi, ettei usko mihinkään jumalaan/jumaliin.
Samoin on hyödytöntä pohdiskella sitä, onko se itsesuggestiota vai ei. On tai ei, mitä sillä on väliä. Kysymyshän rukoilussa on pohjimmiltaan siitä, että muodostat tietoisuudessasi mahdollisimman selkeän kuvan tai lauseen siitä mitä haluat tapahtuvan, ja sitten keskityt siihen.
En ole huomannut mitään eroa onnistumisprosentissa suhteessa siihen onko kristitty, new ageri vai pakana. No, kenties ateisteille rukoileminen on kaikkein vaikeinta, koska he ovat usein niin kyynisiä, etteivät usko lainkaan rukoilulla voitavan saavuttaa mitään, ja joku itsesuggestio kuulostaa monen korvaan lähinnä itsensähuijaamiselta, eli sanalla on haitallinen negatiivinen kaiku.
Koska minä olen ainakin toistaiseksi ateisti, lähetän rukoukseni yleensä itselleni, mutta en omalle *persoonalleni* taikka millekään mikä määrittää minua inhimillisenä sosiaalisena henkilönä, vaan ilmaisen tahtoni sille syvimmälle osalle itseäni, joka on *pyhä* ja joka pystyy sen ansiosta vaikuttamaan asioihin epätavallisia reittejä myöten.
Jos ei muuta, niin ainakin rukoilulla pystyy joskus vaikuttamaan itsen sisäisiin asioihin. Eli jos nyt ei tipu rahaa taivaasta, niin ainakin rukoilulla pystyy hallitsemaan omaa terveydentilaa ja henkistä tasapainoa, ja lisäksi kannattaa kokeilla saisiko yhteyttä omaan "yliminään", joka monissa piireissä nähdään samana asiana kuin Jumala.
:Agwé:
Sairastuin 19-vuotiaana syvään masennukseen huumeiden käytön seurauksena. 20-vuotiaana yritin itsemurhaa, jonka seurauksena olen ollut 10kk laitoshoidossa Mikkelin Moision sairaalassa.
Rukouksen voimalla parannuin masennuksestani. Rukoilin usein, pyysin Jumalalta ihmettä. Halusin muuttua ja parantua koko sydämmestäni.
Lopulta vastaus tuli Jack Mott nimisen tyypin tilaisuudessa, jonka järjesti Mikkelin City (?) seurakunta.. Jack rukoili puolestani ja ihme tapahtui. Siitä päivästä lähtien kaikki meni kohti parempaa. Nykyisin ei ahdista / ole muita henkisiä tuskia, ei myöskäään masenna. Itsemurha-ajatuksetkin ovat historiaa - itsemurhallahan ei pääse taivaaseen.
Suhtauduin ennen Jackin tilaisuuksia todella kriittisesti uskon asioihin, koska en ollut aikasemmin kokenut mitään yliluonnollista. Oli vain epävarma usko ja toivo, että jotain parempaa voisi tapahtua, kenties...
Kiitos Jeesus!
pyysit vastausta, että onko rukouksiin vastattu "tässä ja nyt" -periaatteella.
Oma kokemukseni:
Vuokraisäntä halusi kämpän omaan käyttöönsä ja en saannut millään uutta asuntoa. Olin yön töissä ja rukoilin, että edes jotain ilmaantuisi. Ja kas kummaa, aamulla kun kävin kysymässä asuntoja, niin olikin vapautunut juuri kämppä, johon aloin muuttamaan heti samana päivänä.
Toinen kokemukseni:
minulla oli auto korjautettavana (suurempi remppa n. 300 euroo) ja tiesin, ettei tililläni ole sellaista summaa ennenkuin palkka tulee. Rukoilin, että voi kun palkka olisi maksettu hieman aikaisemmin kuin varsinainen tilipäivä ja niin oli tapahtunut!
Sattumaa vai mitä? en tiedä!