Tuhat vuotta - niin missä?

Kun Kristus saapuu toisen kerran (ensimmäisen kerran seimenlapsena)kirkkaudessaan tuhannen tuhansine pyhine enkeleineen, loppuu vanha aikakausi ja uusi alkaa. Kun kaikki keinot ihmiskunnan pelastamiseksi ovat tulleet käytetyiksi ja synnin valtakunta on täyttänyt pahuutensa mitan, on aika tullut korjata maailman sato.

Kristuksen takaisin tulon ja ennalleen saatettavan maailman välille on asetettu tuhat vuotta kestävä Kristuksen väliaikainen aikakausi. Johannes sovittaa pyhien ylösnousemuksen ja jumalattomien kuolleista herättämisen välille tuhannen vuotta. Kristus tullessaan kukistaa kaikki vihollisensa ja sen jälkeen antaa valtakunnan Isän haltuun (1.Kor.15:23-28).

Tuhannen vuoden jaksosta Raamatussa puhutaan vain Ilm. 20:1-6. Mitään muuta emme voi tietää tuon jakson oloista maan päällä kuin jakeissa 1-6 mainittua. Uudella maalla tarkoitetaan ennalleen asetettua maailmaa tuhannen vuoden jälkeen, kun sen sijaan Ilmestyskirjassa ei ole pienintäkään viittausta luomakunnan uudistamisesta tuhannen vuoden aikana. On uskallettua ja harhaanjohtavaa soveltaa ennalleen asetettua maata koskevia tekstejä tuhatvuotiskauteen.

Vanhan Testamentin juutalaisia ja messiasvaltakuntaa koskevia ennustuksia ei voida enää ottaa kirjaimellisesti, koska Messias on jo tullut ja koska juutalaiset hylkäsivät Hänet ja messiasvaltakunta jäi perustamatta. Kun Jumalan valtakunta otettiin juutalaisilta pois, menettivät he myös lupaukset valtakunnasta. Jeesus siirsi lupaukset uskoville (Matt.5:3,5,10).

Ilmestyskirja on Vanhan Testamentin uusintaa. Jumalan sana ei raukea tyhjiin. Ennustukset annettiin ehdollisina. Jeremian mukaan Jumala peruuttaa lupauksensa rakentaa ja siunata kansaa, jos he tekevät syntiä (Jer.18:8-10).

Paavali ja Uusi Testamentti hengellistävät Jumalan lupaukset Ne kuuluvat hengelliselle Israelille (Gal.6:16), jotka ovat Aabrahamin todellista siementä (Gal.3:7). Ilmestyskirjan mukaan Jumala on tehnyt kristityt kuningaskunnakseen ja papeikseen (Ilm.1:6) eli antanut heille lihallisen Israelin paikan. Lupaukset syödä elämän puusta, nauttia salattua mannaa, hallita pakanoita, olla pylväitä Jumalan temppelissä ja istua valtaistuimella on kaikki siirretty kristityille (Ilm.2:7,17,26,27; 3:12,21)!

Maanpäällistä tuhatvuotiskautta puolustavien erehdys on siinä, että he soveltavat jes.2:4 ;65:25 ja muita samankaltaisia kohtia tuhatvuotiskauteen. Jumalalla on Israelista rauhan ajatukset, sillä armolahjojaan ja kutsumistaan Hän ei kadu. Jumala olisi halunnut käyttää juutalaisia välikappaleinaan. Mutta mitä korkeampia etuoikeuksia juutalaisille voisi enää tulla, kuin pakanakristityille on Uudessa Testamentissa luvattu? Pelastuksen ja siunauksen tie on sekä pakanoille että juutalaisille uuden liiton aikana sama.

On unohdettu myös, että armonaika on ratkaiseva. Nyt opetetaan, että Kristuksen tulon jälkeen on vielä kääntymisen mahdollisuus. Kristuksen tulo, maailman tuomio ja armonajan päättyminen tulevat heikennetyiksi ja vesitetyksi. Osa jumalatonta maailmaa selviäisi sen mukaan uuteen koetusaikaan Kristuksen tulon jälkeen. Eikö näin heikennetä ajatusta tämän elämän ratkaisevasta merkityksestä? Ei voida ottaa vakavasti kehoitusta rukoilemiseen ja valvomiseen. Jos maailmaa ei kohtaakaan tuomio Kristuksen tullessa, joudumme pyyhkimään pois Raamatusta suuren joukon sen vaikuttavampia ja juhlallisempia tekstejä, jotka puhuvat Kristuksen paluusta.

jatkuu: Mitä Raamattu sanoo tuhatvuotiskaudesta?