lääkkeistäkö

käytin opamoxeja kun mummoni kuoli kesäkuussa.. Isäni antoi niitä minulle, koska pyysin.. Ne ovat unilääkkeitä ja ne olivat muistaakseni 30 milligrammasia mitä söin.. Isäni sanoi minulle, että ottaisin ensin neljäsosan siintä tabletista, mutta ei siintä ollut apua joten söin puolikkaan, mutta sekään ei tepsinyt, mutta kun otti kokonaisen niin sai hyvin nukuttua.. Otin tabletin varmaankin noin puoli tuntia ennen nukkumaan menoa.. Söin näitä sellasen parisen kuukautta ja pääsin niistä kuitenkin ihan helpolla irti.. mutta suosittelen, että jos on vähänkin riippuvaisuuteen taipuvainen ja jos pärjää ilmankin niin parempi niin.. yhtäjaksoisesti niitä ei saisi popsia kuin kuukauden.. Opamoxista lisä tietoja tästä linkistä.. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=opamox&p_artikkeli=far00726 ja diapamista lisätietoja löytyy täältä.. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=diapam&p_artikkeli=far00253 Diapamista minulle itselleni ei oikeastaan ollut kauheasti hyötyä kun se oli vain 5 milligramman tabletti.. Otin niitä hautajaispäivänä kaksi eikä tuntunut oikein missään, mutta rauhoittavat vain rauhoittavat, mutta ne ei estä tunteita itkua tai naurua..

Liittyykö uupumus läheisen menetykseen,sen verran kysyn alkuun?

vain surua eteenpäin.auttoivat toki pysymään sen verran järjissään että sai kunnialla hoidettua hautajaiset ja muut.söin kuukauden opamoxeja ja lopetin kun tuntui että ei niistä apua sitten saanut kuitenkaan.tajusin itse että suru on surtava ilman lääkkeitäkin ja lääkkeet vaan turruttivat olon siedettäväksi ja toiminta oli robottimaista tekemistä.en suosittele käytettävän pitkäaikaisesti koska surun täytyy antaa tulla ulos ihan normaalisti ei lääkkeiden vaikutuksen alaisesti.

ja toisaalta sitten taas voihan olla että esim.mielialalääkkeet toisivat avun.

puhumaan tilanteestasi omalääkärisi kanssa!Joskus ahdistuneisuus saa ylivallan ja lääkitys on tarpeen,että selviäisi kaikista käytännön asioista.Ei lääkkeet ole mikään häpeä-itsekkin niitä tarvitsin saadakseni arkipäivän asiat selvitettyä.Se suunnaton väsymys-toivottomuus voi saada ylisuuret mittasuhteet surun keskellä-hae vaan rohkeasti apua-usein lääkkeet tuovat sen helpotuksen,että pääsee taas arkielämään kiinni.Tsemppiä sulle!!!

En suosittele niitä rauhoittavia, ne vaan väsyttävät enemmän. En tiedä kaikkia kauppanimiä, mutta eivätkö ne ole Tenox ja Diapam ja Opamox. Ja ne ovat kaikki RAUHOITTAVIA (ei auta uupumukseen), uni kyllä pitäisi tulla, mutta kaikki tuntuu yhdentekevältä.
Itse vetelin Opamoxeja pahimpaan ahdistukseen heti mieheni kuoleman jälkeen, mutta enää en ottaisi ikinä. Uupumukseen ne eivät ainakaan auta.
Shokkivaiheen ja stressihäiriön ja ahdistuksen jälkeen tuli masennus (=vähän sama kuin uupumus, mutta ei kuitenkaan). Siihen olen syönyt Mirtazapinia toukokuusta lähtien. Nyt vasta alkaa tuntua vähän siltä kuin löytäisin vanhan ihanan itseni takaisin.
Eihän mitään lääkkeitä saa ilman lääkärissä ja terapiassa käyntiä, eihän? Itse käyn vielä viikoittain terapiasssa. 16. päivä tulee 8 kk.

Jos koet ainoastaan uupumusta, en suosittele diapameja, masennuslääkkeet ovat monille parempi vaihtoehto. Diapamit vievät kyllä tunteet tehokkaasti, mutta lisäävät uupumuksen tunnetta huomattavasti. Suosittelisin puhumaan asiasta lääkärin kanssa. Väärä lääkitys voi saada vaan aikaan pahempia seuraksia.