Jokainen äänestämään. Bryssät äänestävät koko n. 31%:n voimallaan. Sen lisäksi olisi saatava myös kriittinen, järjen ääni kuuluville. Sokea usko ja tietämättömyys eivät ole demokraattisia voimia, eikä niihin voimiin kuulu myöskään liiallinen byrokratia yhdessä väestönkasvun kanssa. Demokratiavajetta eli totalitarismikehitystä vastaan olisi myös europarlamentinvaalit tehtävä demokraattisemmiksi yhä useamman ottaessa niihin osaa. EU-kriittisen kovan ytimen puolueet todennäköisesti boikotoivat vaaleja Suomen jäsenyyden ollessa perustuslainvastainen maan petos.
Kuitenkin jopa erään bryssän-punikin toivomus, jonka mukaan EU:n vastaiset voimat eivät ottaisi osaa europarlamentin vaaleihin, on riittävä syy heidän lähtemiselleen ehdokkaiksi ja äänestämään.
Kovertamaan EU:ta sisältäpäin...
Kuitenkin jopa erään bryssän-punikin toivomus, jonka mukaan EU:n vastaiset voimat eivät ottaisi osaa europarlamentin vaaleihin, on riittävä syy heidän lähtemiselleen ehdokkaiksi ja äänestämään.
Kovertamaan EU:ta sisältäpäin...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mielestäni ei eurovaaleihin kannata osallisua edes äänestämällä. Kyllä kansa tietää, milloin vaikutusmahdollisuuksia ei ole.
Mitä sinä tiedät kansasta?
mutta on pakko yrittää. On vähintäänkin uskottavan kuuloinen väite, että ei voida/mahdeta mitään demokratian vastaisille voimille. Yrittää täytyy. Onhan sodassakin pakko yrittää, vaikka vastassa olisi Stalinin kammottava puna-armeija. Onni suosii rohkeaa ja Suomella olikin aikoinaan tuuria - myös taitoa, tahtoa ja uskoa. Suomi on nyt vieraiden pistimien alaisuudessa. Bryssän santarmit kiertävät maaseutua. Tilanne ei ole niin paha kuin sota, mutta sotakin on totalitarismia parempi niin että kaikki vain äänestämään. "Eivoidamitään" - asenne on nykyiseen komissaari-troikka -järjestelmään johtanut ja niin kauan kuin luullaan ettei mitään voida - nykymeno jatkuu kohti Uutta uljasta maailmaa, taikka kohti vuotta 1984. Euroopan Neuvosto(liitto) on täynnä kansanvallan vastaisia voimia.
Kansalaisilla ei todellakaan ole vaalien jälkeen sanan sijaa. Sanotaan, että politiikkojen ei pidä tehdä päätöksiä kansan tahdon mukaisesti, ja onkin siten "hyvä asia" ettei komissaareja ja politrukkeja EU:ssa ole valittu demokraattisissa vaaleissa. EU-armeijan ja sotilaspolitiikan kehittäminen edustavat demokratian vastaisia voimia, samoin kuin liian pitkälle menevä organisointi ja yhdenmukaistaminen. Väestön kasvu, erilaiset todelliset ja sepitetyt uhkakuvat esitetään EU:ssakin totalitarismikehityksen syinä ja aiheina. Demokratiavaje on EU:n oma uussana. Demokratiaa puuttuu siltä osin, missä kohden on totalitarismikehitystä. Kansanvallan voimien olisi aika hermostua markkinavoimille!
Kolmas itsenäisyystaistelu jatkuu - se jatkuu kunnes se on voitettu.
Luuletko tosissasi sen onnistuvan? Suomi on kuin hyttynen suuren EU:n laitamilla. Tiedätkö Sinä mistä puhut?
Pienet maat ovat kimpassa koettaneet lyödä kapuloita EU:n rattaisiin sen huu-haa kehityksen kulussa, mutta turhaan. Eivät ole mitään voittaneet. Turhiksi on sellaiset yritykset jääneet ja niin jää myös Suomen kannalta hyvää tarkoittava esityksesikin.
On vain yksi järkevä vaihtoehto: Ulos EU:sta!
On vain yksi järkevä vaihtoehto: Ulos EU:sta!
Olemmehan samalla puolella rintamaa. Jos ylipäänsä on mahdollista päästä eroon EU:sta ja demokratian vastaisista voimista, on siihen käytettävä kaikki foorumit ja osa-alueet. Eurovaaleja kannattaa EU-kriittisten käyttää - ellei muuhun, niin asian esille tuomiseen: EU on muserrettava kerralla ja lopullisesti. Ihmisvihamielinen pakkojärjestelmä kokee loppunsa samoin kuin kaikki aikaisemmat liian pitkälle menevät organisaatiot liian suuren väestön kanssa.
Tietenkin tärkeintä on vaihtaa "kansanedustajat" Arkadianmäeltä oman maansa asioista vastaaviin päättäjiin ja aloittamaan prosessi maamme perustuslaillisen ja historiallisen sekä valtio-opillisen itsenäisyyden palauttamiseksi.
Ei vain saa jättää edes laittoman EU-jäsenyyden tuomia europarlamenttivaaleja käyttämättä tavoitteen eteenpäin pääsyn hyödyksi.
Lakien ja hyvien tapojen puitteissa: ne aseet ovat siunauksellisia, joiden varassa on menestys.
EU-vastustajat menestyivätkin "loistavasti"
äskeisissä eduskuntavaaleissa...
Niin että se näiden eroamispuheiden katteesta!
Eroamispuheiden arvosta ja totuudesta ei riipu mistään poliittisesta menestyksestä ja pikavoitoista.
Totuus voittaa, jos sillä on yksikin puolustaja.
Lasketaan hieman... Onhan teillä EU-vastustajilla tosiaan hassuja ehdokkaita omasta takaa, kuten Ilkka Hakalehto jne.
Uusnatsitkin vastustavat unionia joten sieltä löytynee rintaman vahvistamiseksi muutama nahkapää ehdokkaaksi.
Lisäksi SKP:n ja KTP:n "massat" rientävät varmaan riemumielin yhteisen EU-vastaisen ehdokkaan tueksi.
Hoh hoijaa... Missäs se kansa sitten luuraa?
Olkinukke.
>hassuja ehdokkaita omasta takaa, kuten Ilkka Hakalehto jne.
Et selviä asiasta koettamalla hyökätä sen esittäneitä henkilöitä vastaan. Tämä on myös massatiedotusvälineiden ongelmana: he eivät pysty kumoamaan väitteitä, niin on hyökättävä niiden esittäjien henkilöä vastaan.
Toinen argumentoinnin virhe:
>Uusnatsitkin vastustavat unionia joten sieltä >löytynee rintaman vahvistamiseksi muutama >nahkapää ehdokkaaksi.
Kolmas:
>Lisäksi SKP:n ja KTP:n "massat" rientävät
>varmaan riemumielin yhteisen EU-vastaisen
>ehdokkaan tueksi.
Puh huh! Näinkö lopussa ovat EU:n kannattajien eväät.
Ei vaan EU-jäsenyyden vastustajien eväät. Uusnatsien ja kommarien kanssa kelpaa riehua.
Tosin muutama viljelijäkin voi lähteä messiin tukiaisten nousun toivossa.
KTP:n ja SKP:n kommunistit voidaan jättää heti pois EU-vastustajien luettelosta. He vastustavat EU:ta sen vuoksi, että se on kapitalistinen liittovaltio. Jos Suomi oltaisiin liitetty sosialistiseen tai kommunistiseen liittovaltioon, niin he olisivat soittaneet torvea.
Natsitkin voidaan heti jättää listasta pois. He korostavat rodun puhtautta ja kiihkoisänmaallisuutta ja EU:n näennäinen vastustaminen on ainoastaan sivujuonne.
Seppänen ja Väyrynen eivät ole todellisia EU:n vastustajia, joten heidätkin voi sivuuttaa.
EVA:n tutkimuksen mukaan noin 30% kansasta kannattaa EU:sta eroamista. Katso EVAn nettisivuilta tutkimuksia.
Kyllä Suomessa on todellisia isänmaan ystäviä, joilla ei ole jotain epäilyttävää taka-ajatusta, miksi itsenäisyyttä pitäisi puolustaa.
Kyllä se EU ja EURO puree parhaillaan suomalaista kilpailukykyä eikä pienillä veronalennuksilla pystytä riittävästi nostamaan kansalaisten ostovoimaa. Kansa herää todellisuuteen ennemmin tai myöhemmin.
VSL, jonka puheenjohtaja Ilkka Hakalehto on, teki aikanaan päätöksen, että se ei osallistu eurovaaleihin, katsotaan pitääkö se.
Okei, hyvä kommentti sinulta. Mukava nähdä että unionin vastustajista löytyy myös asiallista ja ajattelevaa joukkoa.
Minua lähinnä epäilyttääkin naureskelemani uusnatsien ja kommarien hörhöosasto jolla on omat eriskummalliset syynsä vastustaa Suomen EU-jäsenyyttä. Ikävä kyllä tämä porukka vähentää jäsenyyden vastustajien uskottavuutta.
Hyvä on sitten.
Ne, jotka ensin kannattivat maamme liittämistä Neuvostoliittoon, tukevat nyt EU:ta ja NATO:a. Uusnatsien aatteen kanssa ei totuuden EU:sta kertomisen suhteen ole mitään tekemistä. Viljelijät kannattavat EU:ta. Valitettavasti.
on asiallista nimitellä henkilöitä itse käsiteltävään asiaa puuttumatta?
Alright: mene helvettiin vitun ymmärrysrajoitteinen ääliö, gotha.
Viime aikoina on tuntunut siltä että ainoat isänmaalliset suomalaiset ovat entisiä tai ehkä nykyisiäkin kommunisteja. Leif Salmen, Esko Seppänen, Hannu Taanila ym. jotka epätoivoisen sitkeästi vastustavat EU:n liittovaltioitumiskehitystä vastaan, koska se vie loputkin niistä itsenäisyyden rippeistä, mitkä Suomella vielä on EU:hun liittymisen jälkeen.
Tai sitten Leif Salmen, Esko Seppänen ja Hannu Taanila ovat taas väärässä kuten kommunismin suhteen kävi...
Miksei uusnatseja & kommareita vois nauraa? Niin normaali jengi tekee...
Muistini mukaan k.o. henkilöt eivät kritisoineet suomettumista, eivätkä pyrkimylsiä liittää Suomi entistä tiukemmin NL:n valtapiiriin. Esim. Keijo Korhonen vastusti jo NL:oon lähentymistä ja vastustaa myös tiukasti EU-jäsenyyttä.
Mainitsemillasi henkilöillä on joku muu lehmä ojassa, kuin varsinainen markkinatalous järjestelmällisen Suomen itsenäisyyden puolustaminen/takaisin vaatiminen.
Miksi ei ymmärrysrajoitteisia ulkomaalaisten paskaperseiden nuolijoita saa nauraa? Niinhän puolestaan se jengi tekee, joka tietää muistakin asioista kuin Iltiksestä, Salkkareista ja Linda Lampeniuksesta jotakin.
Tiedoksesi: EU:sta totuuden kertominen ei edellytä olemasta kommunisti tai fasisti.
mutta kyllä monet muut niistä, jotka ensin kritisoivat Neuvostoliittoa, nyt kritikoivat Euro-neuvostoliittoa. Eurooppa-Neuvosto(liitto). Neuvosto, komissaari, troikka ja Moscovici, you know...
Euro ei ole Suomen virallinen rahayksikkö, vaan se on edelleen markka. On olemassa runsaasti aineistoa siitä tosiasiasta, että Suomi liittyi EU:hun sekä samalla Euroopan talous- ja rahaliittoon (Emu) lainvastaisesti. Päätöksiä ei tehty perustuslain säätämisjärjestyksessä. Ei voitu tehdä, koska niin se ei olisi onnistunut. Tarvittiin ison luokan petkutus ja tämän petoksen paljastamisesta on puhuttu.
Suomessa järjestettiin kansanäänestys EU-jäsenyydestä 16.10.1994. Jo siihen liittyi aikamoista ketunpeliä. Tosiasia nimittäin on, että tuossa vaiheessa eivät vielä olleet valmiina edes Suomen jäsenyysehdot. Ulkoministeriön arkistosta käy selville, että lopullinen ehdotus Suomen kansallisesta tukipaketista - tämä oli se avainkysymys - hyväksyttiin ministerivaliokunnan kokouksessa vasta viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen EU:n komissiolle lähetettäväksi.
Kansanäänestyksellä leikkiminen oli hyvin Suomen poliittisen elitin tiedossa, sillä ministerivaliokunnan kokouksessakin olivat paikalla ministerit Pertti Salolainen (puheenjohtaja), Heikki Haavisto, Ilkka Kanerva, Seppo Kääriäinen, Ole Norrback, Mikko Pesälä ja Sirpa Pietikäinen. Kokouksen sihteerinä toimi Veli Sundbäck ja muita mukana olleita virkamiehiä olivat mm. Antit, Kuosmanen ja Satuli.
Luonnollista oli, että sisäpiirin 21.10.1994 pitämästä kokouksesta tiesi myös pääministeri Esko Aho, vaikka ei itse paikalla ollutkaan. Tästä porukasta Kuosmanen tuli myöhemmin omantunnon tuskiin ja kirjoitti kirjan "Suomen tie EU:n jäseneksi". Niin paljastava kirja kuitenkin oli, että sitä ei päästetty myyntiin. Koko painos tuhottiin heti valmistuttuaan.
Kirja perustui Suomen jäsenyysneuvottelujen pöytäkirjoihin ja muistioihin. Koska tuhottua kirjaa on ollut vaikea saada, en ole sitä lukenut. Siitä saatua tietoa on kuitenkin nähty, ja kyllä kirjan tuhoamisen ymmärtää: Kuismanen todistaa kansanäänestyksessä tapahtuneen vaalipetoksen. Kiusallinen tilanne valtaeliitille, koska Kuosmanen ei ole mikään Asikkalan Nauriskoski, vaan toimi jo vuodesta 1984 alkaen Suomen EU:hun liittymistä valmistelevissa tehtävissä ja nimitettiin ulkoministeriön kauppapoliittisen osaston päälliköksi.
Kansanäänestykseen mentiin sammutetuin lyhdyin ja sama peli jatkui jopa eduskunnassa. Edes kansanedustajille ei liittymisasiakirjaa annettu suomenkielisenä, kun siitä pidettiin lähetekeskustelu. Tällä meiningillä jatkettiin, kunnes oltiin Korfulla kesäkuussa 1994, jolloin Suomen EU-jäsenyyden allekirjoittivat tasavallan presidentin Martti Ahtisaaren valtuuttamina pääministeri Aho, ulkoministeri Haavisto, ulkomaankauppaministeri Salolainen ja alivaltiosihteeri Sundbäck.
Emu-jäsenyys oli jos mahdollista vieläkin suuremman petoksen tulos. Suomi oli jo ennen kansanäänestystä sitoutunut Emuun - jos vain kansanäänestyksessä tulisi voitto jäsenyydelle. Ennen kansanäänestystä kerrottiin, että Emun suhteen on tehty Brysselin kanssa varauma, jossa todetaan Suomen myöhemmin itse päättävän Emun kolmannesta vaiheesta eli eurorahasta.
Näin oli pakko upuloida, sillä jos totuus eli markan hävittäminen olisi tiedetty kansanäänestykseen mentäessä, vaalien tulos olisi ollut toisenlainen. Vaikka tuskin sekään olisi mitään muuttanut, koska kansanäänestys oli vain neuvoa-antava. Herrat olisivat sanoneet, että kiitos neuvosta, mutta te ette nyt ole oikein ymmärtäneet omaa parastanne, kyllä me liitymme EU:hun.
Mitään Emu-varaumaa ei siis ollut. Jopa Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen tunnusti myöhemmin, ettei hänkään tiennyt, että markka menee, jos liitytään EU:hun (Suomen Kuvalehti 15/1997). Liittymislaki merkitsi myös markan kumoamista Suomen perustuslaista. Tämä oli herrojen virittämä ansa myös eduskunnalle, joka marraskuussa 1994 EU-liittymispäätöksen tehdessään totesi: "Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella".
Vasta paljon myöhemmin hallitus kertoi eduskunnalle, että antaa pojat ja tytöt olla, eurohomma on jo hyväksytty isommissa instansseissa. Niinhän se oli: Paavo Lipposen hallitus toi Emu-asian eduskuntaan pelkkänä tiedonantona 1998, eikä siitä edes äänestetty.
Kuosmasen tuhotun kirjan jälkeen näitä asioita on nyt esitetty Suomen Akatemian tutkijan ja Helsingin yliopiston dosentin Thomas Wallgrenin toimittamassa kirjassa "EU vaakalaudalla" (Like 2002). Siinä korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos Niilo Jääskinen kirjoittaa, että Emu oli jo 1994 oikeudellisesti sitova suunnitelma, mihin Suomi sitoutui oikeudellisesti liittyessään EU:n jäseneksi.
Tästä huolimatta Jääskinen ei vapauta vastuusta meitä kansalaisiaankaan, äänestäjiä: olisitte valinneet 1995 sellaisen eduskunnan, joka ei olisi ottanut SUomen Emu-kelpoisuutta talouspolitiikan päämääräksi.
Tämä olisi ollut ratkaisu, koska Emun kolmanteen vaiheeseen ei kaikista sopimuksista huolimatta olisi päästy, jos Suomi ei olisi täyttänyt EU:n asettamia kansantaloudellisia kriteereitä. Mutta Suomi halusi. Kriteereiden täyttymistä seurattiin lehdissä ja televisiossa viikoittain, ja kun kriteereiden täyttäminen vaati ns. vahvan markan politiikkaa, siitä pidettiin kiinni.
Suomi oli mallioppilas. Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg oli jo 1991 sanonut, että Suomi menee Eurooppaan "pää pystyssä". Brysselissä ja Korfulla Suomen herrat olivatkin päät pystyssä ja yhtä hymyä, vaikka työttömyys huiteli ennätyskorkealla. Työttömyys ei kuitenkaan ollut murhe - se ei ollut agendalla - koska työttömyysprosentti ei kuulunut Emun lähentymiskriteereihin. Tampereen ja Turun yliopistojen kansantalousrieteen dosentti toteaa, että "valtiovarainministeri Iiro Viinasen tekemät menojen leikkaukset, jotka kohdistuivat erityisesti sosiaaliturvaan ja kuntien valtionapuihin, syvensivät ja pitkittivät talouslamaa". Mutta hällä väliä, EU:n silmissä oltiin rinta rottingilla.
Mitä seuraavaksi? EU:n yhteinen puolustuspolitiikka? Nato-jäsenyys? Maastrichtin sopimuksessa sanotaan, että "Pitkällä aikavälillä määriteltävä yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen". (Sopimus EU:sta J.4.1).
Itse äänestin EU-jäsenyyden puolesta ja olisin äänestänyt, vaikka olisin tiennytkin markan kohtalosta. Tästä huolimatta: näin meitä kusetetaan.