Mieheni joutui s-eläkkeelle jokin aika sitten 25 vuotta ennen eläkeikää ja itseleni tuli myönteinen päätös syyskuun alusta, joten meillä on vielä vuosia aikaa matkailuun, jos vain terveyttä riittää sen verran. Ostimme uuden asuntoauton ja nyt olemme miettimässä puolen vuoden retkeä autollamme euroopan halki mm. Turkkiin. Olemme liittynyt juuri sfc-asuntoautoilijoihin ja selvittäneet, mitä etuja ulkomaanmatkailijoille liitolla on tarjolla. Nyt meille on tullut ongelma miten selviämme maailmalla kielitaidottomana. uskallammeko lähteä vai olisi joku valmis ottamaan meidät "siipiensä suojaan"? Pitääkö Suomessa olla joku asunto tai osoite? Meillä olisi mahdollista olla vaikka vuosikin reisussa, jos se on viranomaisten puitteissa mahdollista.
Odottelemme asiallisia vastauksia.
Odottelemme asiallisia vastauksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eiku vain turha pelko pois, kyllä maailmalla pärjää. Usein jää hienot asiat toteumatta, jos pelkää roistoja, kielivaikeuksia yms. kannattaa ottaa yhteyttä VOP-in ja Rutu-perukan jäseniin, heiltä saa jotain tietoa. Eivät kuitenkaan ota mielellään uusia noviiseja mukaan sillä ainakaan Hartolan Rutu-kokouksessa ei ollut yhtäkään vanhaa konkaria halukkaita ottamaan uusia "vaivoikseen". Tämä oli vuosi sitten tilanne. Toivottavasti on tullu muutos asiaan.
vaivoikseen.Harvemmin sitä selviää ilman riitaa perille ,olen kuullut niin paljon näitä tapauksia.Rutuilla on omat tavat niitä on syytä noudattaa marisematta kun kerran mukaan haluaa.Viime talveltakin tiedän ainakin kaksi tapausta haukkuivat piru vie vielä vetäjänkin.
Minä en ole ottanut koskaan ketään perääni kun ei siitä tule mitään.Parempi liikkua yksin.Kyllä siellä selviää kielitaidottomanakin ,itse on minunkin on ollut kaikki aikanaan.
neuvoja kyllä voin antaa kun vaan kysytään .
terveisin vilkki
En usko, että he ovat niin sisäsiittoista porukkaa. Jostain syystä tilanne silti on edellämainitus tyylinen. Tuskin se kateuttakaan lienee? Mikä siinä voisi olla kateuden syy? Ei mitään esineellistä/aineellista? Vaan ehkä se, etä "ota itse selvää - niin minäkin olen joutunut tekemään"?
Eikös nää saitit palvele täälläkin sitä, että voitais luoda kontakteja näiden kanavien kautta. Ainakin pitäs palvella.
Ymmärrän senkin, että pidemmän ulkomaanretken seurauksena ollaan niin itseään täynnä ja koppavia ja koko mielen valtaa yksinomaan ajatus ´äitin pikkupoika lähtee vaikka ulkomaille´ja sitä pidetään ainutlaatuisena temppuna?
Tänään eletään nykyaikaa ja jokainen voi lähteä maailmalle, mikäli vain halukkuutta löytyy. Ei tarvitse enää laittaa ansioluetteloonsa mainintaa `käynyt Ameriikassa v. 1954`. Noin kirjattiin vielä asioita hakemuslistaan 60-70-luvulla. Nyt eletään 2010 lukua. Ei ole enää "hienoa" ja "arvovaltaista" päästä käymään ulkomailla.
Itsekuin, toivottavasti mahdumme olemaan fiksuja ottamalla muitakin matkailijoita huomioon.