Tämä sattui minulle joskus ollessani about 16-vuotias... Äippä lähti kauppaan ja sovimme pikkuveljeni kanssa tekevämme mokkapaloja sillä aikaa. Huomio: en ole kovinkaan hyvä leipuri ja ruoanlaittotaidoissanikin on parantamisen varaa! Yleensä keittiössä jotain puuhaillessani seuraankin hyvin tarkkaan rivi riviltä, mitä ohjeessa sanotaan.
Noniin, palataksemme mokkapalojen tekemiseemme... Siinä vaiheessa kun ryhdyimme, tai minä ryhdyin, valmistamaan mokkapaloille sitä kuorrutusta, johon tulee laittaa kahvia joku vajaa desilitra, taisi minulle tulla todellinen "blackout" tai jotain... Kaivoin kaapista juhlamokkapaketin ja eikun desimitallinen poroja suoraan seokseen. Hieman kyllä ihmettelin, että eikös sen kuorrutuksen pitäisi olla vähän löysempää... Eikä vielä siinäkään vaiheessa päässä mikään sytyttänyt!
Saimmepa kuitenkin mokkapalat valmistettua ja äippäkin palasi kaupasta. Oli pikkuveli pihalla kävellyt häntä vastaan ja äippä kysynyt onnistuiko mokkapalat, johon velipoika oli vastannut, että olihan nuo muuten ihan hyviä, mutta vähän vaan inhottavalta tuntuu nämä kahvinpurut hampaiden välissä!
Ja ajatelkaa, vasta siinä vaiheessa minäkin tajusin mokanneeni. Arvatkaapa jäikö mokkapalat sillä kertaa syömättä?
Pistäkäähän kommenttia onko muille sattunut vastaavaa, vai olenko kenties ihan ainutkertainen tapaus, mutta ei kiitos ivaviestejä, saan kuulla ihan tarpeeksi muistutuksia aiheesta...Ja kehtasinhan tämän jopa tänne kirjoittaa! :)
Noniin, palataksemme mokkapalojen tekemiseemme... Siinä vaiheessa kun ryhdyimme, tai minä ryhdyin, valmistamaan mokkapaloille sitä kuorrutusta, johon tulee laittaa kahvia joku vajaa desilitra, taisi minulle tulla todellinen "blackout" tai jotain... Kaivoin kaapista juhlamokkapaketin ja eikun desimitallinen poroja suoraan seokseen. Hieman kyllä ihmettelin, että eikös sen kuorrutuksen pitäisi olla vähän löysempää... Eikä vielä siinäkään vaiheessa päässä mikään sytyttänyt!
Saimmepa kuitenkin mokkapalat valmistettua ja äippäkin palasi kaupasta. Oli pikkuveli pihalla kävellyt häntä vastaan ja äippä kysynyt onnistuiko mokkapalat, johon velipoika oli vastannut, että olihan nuo muuten ihan hyviä, mutta vähän vaan inhottavalta tuntuu nämä kahvinpurut hampaiden välissä!
Ja ajatelkaa, vasta siinä vaiheessa minäkin tajusin mokanneeni. Arvatkaapa jäikö mokkapalat sillä kertaa syömättä?
Pistäkäähän kommenttia onko muille sattunut vastaavaa, vai olenko kenties ihan ainutkertainen tapaus, mutta ei kiitos ivaviestejä, saan kuulla ihan tarpeeksi muistutuksia aiheesta...Ja kehtasinhan tämän jopa tänne kirjoittaa! :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
serkku teki aivan saman tempun. Onneksi siinä reseptissä kahvia tarvittiin vain pari lusikallista, joten jotenkin söimme ne mokkapalat. Samasta henkilöstä ei kuitenkaan voi olla kyse, kyseisellä serkulla ei ole veljeä :)
mulle on käyny sama homma ja saan kuulla siitä aina kun on sukulaisten kesken tapaamisia..!! Onneksi, onneksi jollekin toisellekin on käyny sama moka...
Olen tässä silmäillyt äitini mokkapalareseptiä ja miettinyt tarkoitetaanko siinä keitettyä kahvia vai puruja... Onneksi en ole ehtinyt ruveta tuumasta toimeen =)
Eipä nyt ihan mokkapaloja tehty, mutta pikkuveljen kanssa päätimme tehdä lettuja joskus aikoinaan.
Pikkuveli lateli ohjeita ja minä tein. Sieltä tuli aine ja sen määrä ja minä kaadoin kulhoon. Kaikki meni niinkuin piti mutta suolan kohdalla tuli enemmän tai vähemmän lipsahdus. Meni teelusikalliset ja desit pikkuveljellä sekaisin ja minä reteesti kaadoin n. paridesiä teelusikallisten sijaan suolaa sekaan (en muista tarkkoja määriä).
Aineet vaan sekasin ja pannulle paistumaan. Innolla sitä ootti että itse tehdyt letut oli valmiita ja sitten maistamaan sitä ensimmäistä...
Voit vain arvat ilmeet!
kyllä sen nyt järkikin sanoo miten paljon suolaa vois laittaa!!!! keksitty juttu
Minä poika se taas onnistuin keittämään potut ilman vettä. Ei ajatus raksuta potut vaan kattilaan ja virta kutoselle. Rupes haju tulemaan aika reippaanlaiseksi ja silloin välähti että jokin nyt kusee ja pahasti. Jäi potaatit meilläkin syömättä.
Aika paha toi perunat "kiehumaan" ilman vettä!
Mä onnistuin kerran mokaan koulussa köksän tunnilla perunoitten kanssa..
Tajusin kyllä laittaa kattilaan vettä, mutta unohdin koko perunat kun tein muuta ruokaa ja perunakattilasta kiehui vesi pois ja ne paloi pohjaan! Ei ollut noloo.. Sitten vaan vai vihkaan kattila likoomaan että sain sen puhtaaksi ettei opettaja huomannut...
minä tyttöpä kerran , hyvin väsyneenä,
päätin lämmittää tee-vettä mikrossa.
pistin 2 minuuttia aikaa.
hieman outoa hajua alkoi levitä keittiöön...
olin sitten unohtanut laittaa vettä mukiin..
teepussi ja sokeri siellä oli, no sokerit paloi mukin pohjalle...
ripotteli päälle vahingossa kunnolla suolaa.. ja maistettuaan päätti kompensoida jutun laittamalla tuplasti sokeria..
oli ilmeet paljonpuhuvat hänen sitä maistaessaan
Tekevälle sattuu... Muistat varmaan seuraavalla kerralla leipoessasi käyttää valmiksi keitettyä kahvia, (kylmänä) tai vaikkapa pikakahvia. Ei tarvitse keittää "ämpärillistä" vaan pikku tilkka riittää, muistathan jäähdyttää kahvin.
Leipominen on kivaa, kaikista kommelluksista huolimatta..
Mukavaa kevättä
Kokki41(m)
Enköhän minä ens kerralla tajua ekaks keittää sitä kahvia...toivottavasti. No olipahan ainakin opetus :)
Onhan noita noloja tilanteita tosiaan mulle sattunut. Suunnilleen samanikäsenä sain hajotettua kotoamme sellasen pienen kopiointikoneenkin, kun piti kouluun tehdä esitelmä. Esitelmä oli siis tarkoitus tehdä sellaselle piirtoheittimellä esitettävälle muoviliuskalle ja minähän fiksuna tyttönä ajattelin kopioida esitelmäni sille muoville. No sellaistapa ei tullut sitten mieleeni ollenkaan, että se meidän kotikone olikin tarkoitettu ainoastaan paperille! Joten sinne sisäänhän se muovi sitten suli, ja sen jälkeen ei ole se kone sitten toiminutkaan...
Mutta enpä kehtaa tässä enempää töppäyksistäni höpöttääkään... Hauskaa kevättä, tai oikemmin kesää, myös sinulle ja kaikille muillekin!! Oli helpottavaa kuulla että muutkin osaavat töppäillä keittiössä! :))
olin abaut 12 vee ja äiti pisti mut kesälomalla maalle sukulaisten luo. kerran mentiin syömään ja jälkiruoaksi oli vispipuuroa ja päälle sokeria ja maitoa. mä pistin vahingossa suolaa ja maitoa... yäk. ja kun mä olin sillon aivan kamalan ujo, en uskaltanu sanoa mitään, vaan söin lautasellisen sitä suolattua vispipuuroa....
meni kauan, ennenkuin seu´raavan kerran suostuin syömään vispipuuroa ;-)
Taitaa aika moni mennä sekaisin suolan ja sokerin kans.
Onhan tuota kipattu silloin tällöin teelusikallinen suolaa sokerin sijaan kahviin. Eikä maistu hyvältä.
Isi teki joskus ammoisina aikoina kotikaljaa. Äiti oli laittanu sokerin ja suolan samanlaisiin astioihin, mutta merkinny ne selvästi. Isi ei lukenu mitä purkin kyljessä luki. Sit ku se alko laittaa sitä kaljaa pulloihin, pikkuveli meni maistelee ja totes, et se maistuu suolalle. Isi oli eka sitä mieltä ettei se oo mahdollista, mutta ku iteki maisto ni huomas... Ja äiti hommas erilaisen astian sokerille.
Toi perunoitten keittäminen on joskus yllättävän vaikeaa. Nimittäin kävi niin että samana päivänä poltin kolmesti perunat pohjaan, ennen ku annoin periks ja keitin makaronia...
Että sattuuhan sitä..
Sulla menee loistavasti...Tietty kaikilla sattuu töppäyksiä ja on ihan ymmärrettävää, kun ei ajattele sitä. =) Hyvää Kesää!
Anoppi tarjoili hyvännäköisiä korvapuusteja, joissa olikin paprikajauhetta kanelin sijaan.
Vahingossa laittanut.....vai olikohan miniälle jotain hampaankolossa..-;))
Onhan sitä itelläki menny tosiaan tuo suola ja sokeri sekasin. Tehtiin poikakaverin kanssa munkkeja vappuna. Työnjako oli seuraava Minä paistoin ja poikakaveri sokeeras. Minä lykkäsin pöydälle poikakaveria varten sokeriastian, joka oli kuitenkin suola-astia, jota me ei tietystikään tietty. Sitä se sit pisti lautaselle, ensimmäiset munkit meni tietty pilalle. Poikakaverini pyöritteli vielä oikein kunnolla munkkeja oletetussa sokerissa ja sitten haukkasi palasen... Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen! Korjattiinpa sitten virhe ja saatiin "oikeanmakuisia" munkkeja =)
Keitin mannapuuron lapsille korppujauhoista ja vielä raivosin perään, kun ei perhana puuro maistu. Ensin ruinataan mannapuuroa, ja sitten kun sitä on lautasella, niin ei maistu.
Kun itse maistoin, niin aika sotkua se oli. Nolotti.
Mä leivoin koulun myyjäisiin kakkua joskus ylä asteella. Kun tuli aika laittaa vuokaan korppujauhoja ni käteeni sattu pussi joka näytti kyseisiltä jauhoilta. Paistoin kakun ja aloin haistelee että onpa kumma haju. Pistin kakut kamun mukana kouluun ja siivotessa jälkiä huomasin "korppujauhojen" olleen jauhelihajatketta!!