Heippa!
Haluaisin kertoa teille minun tarinani, koska tämä painaa mieltäni aika paljon.
Olin viidennellä luokalla, kun huomasin rintojeni olevan eri kokoiset. Luin tyttöjen/naisten lehtiä ja siellä sanottiin että se on täysin normaalia rintojen kasvuvaiheessa.
Joten annoin asian olla.
Yläasteelle mennessäni rintani olivat yhä enemmän ja enemmän erikokoiset. Häpesin asiaa todella paljon, enkä kehdannut käydä uimassa tai liikuntatuntien jälkeen suihkussa.
En kuitenkaan uskaltanut tehdä asialle mitään. Luulin, että olen ikuisesti vanki kantamaan erikokoisia rintoja, jotka siis tuottivat niska-hartia- ja selkäkipuja, ja jotka säteilivät pääkivuksi myös.
Nyt sitten vuonna 2006 syksyllä otin asian puheeksi terveydenhoitajan kanssa ja hän laittoi minut koululääkärille, joka taas laittoin lähetteen plastiikkakirugille.
Sain ajan parin kuukauden sisään.
Plastiikkakirurgi tutki rintani ja sanoi, että leikkaus olisi mahdollinen julkisella puolella, koska rintojen erikoikoisuus oli huomattava ja siitä oli terveydellisiä haittoja.
Menin kotiin odottamaan aikaa ja noin puolen vuoden päästä tuli aika.
Olin aivan innoissani! En voinut uskoa tätä todeksi. Vihdoin saisin samankokoiset rinnat, eikä tarvitsisi häpeillä ollenkaan.
Viikon päästä makasin leikkaus pöydällä mukavien hoitajien ympäröimänä ja jännityksen vapisuttamana. Olin kuitenkin todella onnellinen.
Pian leikkaus oli tehty, se oli kestänyt vajaan tunnin. Makasin heräämössä ja joidenkin tuntien kuluttua pääsin kotiin, aikuisen henkilön saattamana. Pääsin kotiin samana päivänä siksi, koska leikkaus oli tehty päiväkirurgian puolella. Olisin toki saanut jäädä yöksi, jos olisin sitä tahtonut ja vointi olisi ollut sellainen.
Noin 2-3 viikon päästä leikkauksesta tikit olivat sulaneet.
Mutta huomasin ikäväkseni, että pysty haava (siis leikkaushaavani oli ankkurin mallinen) repsotti auki.
Menin sitten päivystykseen, jonne tuli minut leikannut lääkäri ja sanoi, että ei ole mitään vakavaa ja käski käyttää siinä pehmeää silikoni vaahtosidosta, joka siis on toiselta puolelta liimainen. Tätä vaihdoin päivittäin, kunnes huomasin, että haava ei parane. Se oli jo noin 5cm leveä. Menin uudestaan lääkäriin ja siellä minulle määrättiin hopealevyä haavaan. Tämä siis muuttui kastuessaan hyytelömäiseksi ja harmaaksi. Näitä käytin muutaman viikon, kun taas oli aika lääkärille. Haavassa ei ollut tapahtunut muutosta. Vaihdettiin hoitokeinoa ja nyt sitten sain siihen jotain vihreää tiheää verkkomaista kangasta ja suojalaput siihen päälle. Hyvin ilkea hoito, kun piti joka päivä vaihtaa ja kun haava vuosi hiukan verta ja jotain keltaista (ei mätää)"mönjää", oli verkko tarttunut kiinni haavaan. Sitä sitten loteltiin puolesta tunnista puoleentoista tuntiin, jotta sen sai irti. Tällöin minulla oli myös antibiootti.
Muutaman viikon käytin tätä hoitokeinoa, kunnes se vaihdettiin jälleen hopealevyihin.
Käytin hopea levyjä noin pari viikkoa, kunnes haava alkoi umpeutua. Olin todella helpottunut.
Meni hetki, kun haavassa oli enää vain kaksi pientä pyöreää reikää.
Minulle haavahoitaja lupasi, että viikossa haava on jo umpeutunut, kun se noin hyvältä jo näyttää.
Mutta... pien tuli takapakkia. Haava alkoi taas aueta yhä enemmän ja enemmän. Käytin vielä hetken hopealevyjä (noin viikon) kunnes lääkäri sanoi minulle, että ei ole koskaa ennen moista nähnyt. Tämä tuntui minusta todella pahalta.
Hetken lääkäri ja haavahoitaja miettivät, että mitä haavan kanssa tekee ja sitten he päättivät kokeilla heille uutta hoitokeinoa.
Ensiksi haavan päälle laitettiin tulostuspaperimaista paperia, jonka päälle rasvalappuja ja vielä paksu suojasidos.
Näitä käytin kolme viikkoa, aina päivittäin vaihtane päälimmäisen suojasidoksen.
Nyt eilen minulla oli uusi kontrolliaika lääkärille. Lääkäri vain tuumasi, että se on uusi leikkaus edessä, on tehtävä ihon siirto, kun haavassa ei näy merkkejäkään uuden ihon syntymisestä.
Tämä koko hoitoprosessi on ollut minulle todella raskas ja rahaa vievä. Tiedän, että näin olisi voinut käydä kenelle tahansa, oli henkilö leikkauttanut rintansa sitten yksityisellä tai julkisella puolella. Ehkä minulla asiaan vaikuttaa myös se, että minulla on atooppinen iho. Mutta kun olen vielä kuitenkin suht nuori (juuri 19 täyttänyt) luulisi haavojen parantuvan nopeasti.
Nyt minulla on koulut ja kaikki kesken ja uusi leikkaus tulossa, jota pelkään todella paljon.
Kaiken kruuna "ihana" piikkikammoni.
Nyt olen miettinyt monesti, että miks meninkään leikkauttamaan toista rintaani pienemmäksi. Kaduttaa.
Koulut ja kaikki jäävät kesken, kun joudun olemaan pois.
Siispä haluan vain sanoa kaikille, jotka harkitsevat leikkaukseen menoa, että kysykää lääkäriltä mahdollisuuksianne. Ja pyytäkää kertomaan riskien mahdollisuuksista. Ja onko mahdollisuus että haava ei umpeudu ja mitä sitten tehdään.
Tällä hetkellä minusta tuntuu, että elämäni on palapeli, jonka palaset eivät ole paikaillaan.
Masentaa tämä asia todella paljon.
Olisin kiitollinen, jos joku, jolla on ollut myös samanlaista ongelmaa tai saman tyylistä ongelmaa haavojen kanssa, Mitä hoitokeinoja on käytetty?
Hyvää Syksyä!
Haluaisin kertoa teille minun tarinani, koska tämä painaa mieltäni aika paljon.
Olin viidennellä luokalla, kun huomasin rintojeni olevan eri kokoiset. Luin tyttöjen/naisten lehtiä ja siellä sanottiin että se on täysin normaalia rintojen kasvuvaiheessa.
Joten annoin asian olla.
Yläasteelle mennessäni rintani olivat yhä enemmän ja enemmän erikokoiset. Häpesin asiaa todella paljon, enkä kehdannut käydä uimassa tai liikuntatuntien jälkeen suihkussa.
En kuitenkaan uskaltanut tehdä asialle mitään. Luulin, että olen ikuisesti vanki kantamaan erikokoisia rintoja, jotka siis tuottivat niska-hartia- ja selkäkipuja, ja jotka säteilivät pääkivuksi myös.
Nyt sitten vuonna 2006 syksyllä otin asian puheeksi terveydenhoitajan kanssa ja hän laittoi minut koululääkärille, joka taas laittoin lähetteen plastiikkakirugille.
Sain ajan parin kuukauden sisään.
Plastiikkakirurgi tutki rintani ja sanoi, että leikkaus olisi mahdollinen julkisella puolella, koska rintojen erikoikoisuus oli huomattava ja siitä oli terveydellisiä haittoja.
Menin kotiin odottamaan aikaa ja noin puolen vuoden päästä tuli aika.
Olin aivan innoissani! En voinut uskoa tätä todeksi. Vihdoin saisin samankokoiset rinnat, eikä tarvitsisi häpeillä ollenkaan.
Viikon päästä makasin leikkaus pöydällä mukavien hoitajien ympäröimänä ja jännityksen vapisuttamana. Olin kuitenkin todella onnellinen.
Pian leikkaus oli tehty, se oli kestänyt vajaan tunnin. Makasin heräämössä ja joidenkin tuntien kuluttua pääsin kotiin, aikuisen henkilön saattamana. Pääsin kotiin samana päivänä siksi, koska leikkaus oli tehty päiväkirurgian puolella. Olisin toki saanut jäädä yöksi, jos olisin sitä tahtonut ja vointi olisi ollut sellainen.
Noin 2-3 viikon päästä leikkauksesta tikit olivat sulaneet.
Mutta huomasin ikäväkseni, että pysty haava (siis leikkaushaavani oli ankkurin mallinen) repsotti auki.
Menin sitten päivystykseen, jonne tuli minut leikannut lääkäri ja sanoi, että ei ole mitään vakavaa ja käski käyttää siinä pehmeää silikoni vaahtosidosta, joka siis on toiselta puolelta liimainen. Tätä vaihdoin päivittäin, kunnes huomasin, että haava ei parane. Se oli jo noin 5cm leveä. Menin uudestaan lääkäriin ja siellä minulle määrättiin hopealevyä haavaan. Tämä siis muuttui kastuessaan hyytelömäiseksi ja harmaaksi. Näitä käytin muutaman viikon, kun taas oli aika lääkärille. Haavassa ei ollut tapahtunut muutosta. Vaihdettiin hoitokeinoa ja nyt sitten sain siihen jotain vihreää tiheää verkkomaista kangasta ja suojalaput siihen päälle. Hyvin ilkea hoito, kun piti joka päivä vaihtaa ja kun haava vuosi hiukan verta ja jotain keltaista (ei mätää)"mönjää", oli verkko tarttunut kiinni haavaan. Sitä sitten loteltiin puolesta tunnista puoleentoista tuntiin, jotta sen sai irti. Tällöin minulla oli myös antibiootti.
Muutaman viikon käytin tätä hoitokeinoa, kunnes se vaihdettiin jälleen hopealevyihin.
Käytin hopea levyjä noin pari viikkoa, kunnes haava alkoi umpeutua. Olin todella helpottunut.
Meni hetki, kun haavassa oli enää vain kaksi pientä pyöreää reikää.
Minulle haavahoitaja lupasi, että viikossa haava on jo umpeutunut, kun se noin hyvältä jo näyttää.
Mutta... pien tuli takapakkia. Haava alkoi taas aueta yhä enemmän ja enemmän. Käytin vielä hetken hopealevyjä (noin viikon) kunnes lääkäri sanoi minulle, että ei ole koskaa ennen moista nähnyt. Tämä tuntui minusta todella pahalta.
Hetken lääkäri ja haavahoitaja miettivät, että mitä haavan kanssa tekee ja sitten he päättivät kokeilla heille uutta hoitokeinoa.
Ensiksi haavan päälle laitettiin tulostuspaperimaista paperia, jonka päälle rasvalappuja ja vielä paksu suojasidos.
Näitä käytin kolme viikkoa, aina päivittäin vaihtane päälimmäisen suojasidoksen.
Nyt eilen minulla oli uusi kontrolliaika lääkärille. Lääkäri vain tuumasi, että se on uusi leikkaus edessä, on tehtävä ihon siirto, kun haavassa ei näy merkkejäkään uuden ihon syntymisestä.
Tämä koko hoitoprosessi on ollut minulle todella raskas ja rahaa vievä. Tiedän, että näin olisi voinut käydä kenelle tahansa, oli henkilö leikkauttanut rintansa sitten yksityisellä tai julkisella puolella. Ehkä minulla asiaan vaikuttaa myös se, että minulla on atooppinen iho. Mutta kun olen vielä kuitenkin suht nuori (juuri 19 täyttänyt) luulisi haavojen parantuvan nopeasti.
Nyt minulla on koulut ja kaikki kesken ja uusi leikkaus tulossa, jota pelkään todella paljon.
Kaiken kruuna "ihana" piikkikammoni.
Nyt olen miettinyt monesti, että miks meninkään leikkauttamaan toista rintaani pienemmäksi. Kaduttaa.
Koulut ja kaikki jäävät kesken, kun joudun olemaan pois.
Siispä haluan vain sanoa kaikille, jotka harkitsevat leikkaukseen menoa, että kysykää lääkäriltä mahdollisuuksianne. Ja pyytäkää kertomaan riskien mahdollisuuksista. Ja onko mahdollisuus että haava ei umpeudu ja mitä sitten tehdään.
Tällä hetkellä minusta tuntuu, että elämäni on palapeli, jonka palaset eivät ole paikaillaan.
Masentaa tämä asia todella paljon.
Olisin kiitollinen, jos joku, jolla on ollut myös samanlaista ongelmaa tai saman tyylistä ongelmaa haavojen kanssa, Mitä hoitokeinoja on käytetty?
Hyvää Syksyä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suosittelen, että otat yhteyttä potilasvahinko -mkä se nyt on? Mutta joka tapauksessa vlaitat mahdollisimman monelle taholle, että saat ainakin rahojasi takaisin.
En ole tullut ajatelleeksikaan tuota.
Mitenköhän voin ottaa kyseiseen paikkaan yhteyttä ja millainen "prosessi" se on?
Mietin myös, että joudunkohan kustantamaan tulevan ihonsiirto leikkauksen itse?
Potilasvahingosta otetaan ensin yhteyttä sen sairaalan potilasasiamieheen, jossa olit leikkauksessa. Hän käynnistää valitusprosessin ja antaa tarvittavat neuvot. Vaikka kyseessä on sairaalan henkilökuntaa, hänen pitää hoitaa asiaasi. Yhteystiedot pitää löytyä sairaalasta.
Tuollaiset korjausleikkaukset kuuluvat periaatteessa takuuseen, mutta julkinen puoli voi hyvinkin laskuttaa sen muutaman sairaalapäivän mitä joudut olemaan siellä.
...siitähän ei ole mitään hyötyä ellei ongelmasi haavan kans johdu juuri lääkärin tai hoitajan virheestä!!
Ikävähän tuollainen toki on. Mutta jos se vain on sinulle ominaista, ettei haavat ota parantuakseen niin eihän sitä potilasvahinkokeskus korvaa...
Eikä se kasvata ihoasi takaisin.
Ei ole tarkoitus kuulostaa tylyltä, mutta näinhän se menee.
johonkin vahinko yhteyteen,tai mikä nyt on.. oon tosi pahoillani sun puolesta!
Elimistössä on jotain pielessä jos nuorella ihmisellä ei haavat parane.
Kärsitkö sinkin puutteesta? Alkoholisteilla on hyvin yleistä huono haavojen parantuminen koska viina on imenyt sinkin elimistöstä.
Tällä en todellakaan tarkoita että olisit alkkis, mutta sinun kannattaa keskittyä syömään hyvin vitamiinirikkaita ruokia. Jätä kaikki moskaruoka, lisäaineiset ja keinomakeutetut ja sokeriset tuotteet pois. Syö vitamiinikiasta, mieluiten luomuruokaa. Luomuvalkosipuli auttaisi luonnonmukaisesti torjumaan pöpöjä ( mutta nimenomaan LUOMU ei mikään Kiinasta tuotu myrkkyvalkosipuli.
Ethän tupakoine? Tupakoimattomuus on ratkaisevaa haavojen parantumisen suhteen!!!
En tupakoi ja alkoholiakaan en ole juonut ties milloin viimeksi. Taitaa olla joku puolisen vuotta viime kerrasta.
MIllaista vitamiinipitoista ruokaa olisi hyvä syödä. Juon aamuisin sellaisen poretabletin, jossa on aloe veraa ja c-vitamiinia. Juon paljon maitoa, mutta täytyy tunnustaa, että suklaata on tullut kyllä nyt syötyä enemmän kuin olisi ehkä saanut, suurun sitä menee.
Tuorekurkkua myös tulee popsittua tumman leivän päällä.
vitamiineja saat erityisesti tuoreesta, käsittelemättömästä ruoasta. Kasvikset ovat tärkeitä vitamiinilähteitä - syöthän päivittäin sen puoli kiloa? Perunaa ei lasketa! Vitamiinit säilyvät parhaiten, kun kasviksia ei kypsennä tai jos on pakko kypsentää, niin sitten se kannattaa tehdä höyryttämällä (jos ei ole höyrytyskattilaa, niin sellaisen tavalliseen kattilaan menevän höyrytyssiivilän saa muutamalla eurolla).
Viljatuotteista ravintorikkaimpia ovat täysjyvävalmisteet, joten vaalea leipä, riisi ja pasta ovat käytännössä turhia elintarvikkeita. Jos siis käytät viljavalmisteita, valitse täysjyvä! Älä syö valmisruokia ja eineksiä, vaan tee ruoka itse tuoreista raaka-aineista. Muista syödä tarpeeksi rasvaa (varsinkin öljyjä), se voi auttaa atooppiseen ihoonkin.
Hyviä lisäravinteita voisi olla esim. jokin monivitamiinivalmiste ja kalaöljykapselit. Pelkkä C-vitamiinivalmiste ei juuri auta, jos ravinnossasi ei ole tarpeeksi vitamiinilähteitä.
Olen todella pahoillani, tuo on varmaan todella harvinaista.
Miten sinun verensokeriarvosi ovat ? Ethän ole diabeetikko.?
Mielestäni kannattaisi ottaa ihan perusverinäytteet jos ei vielä ole tutkittu. Taustalta voi joskus löytyä jotain yllättävää, asiaa selittävää .
Tsemppiä sinulle.
Haavan paranemattomuus ei selvästikkään ole lääkäreiden tai hoitajien vika, vaan kiinni omasta kropastasi. Sama ongelma olisi voinut tulla eteen minkä tahansa haavan kanssa. Lääkärit ilmeisesti suunnittelevat leikkaavansa kiukuttelevan kudoksen pois ja toivovat uusien terveiden solupintojen alkavan kasvaa yhteen.
Sinuna toimisin kuten muut ehdottelivat ja selvittäisin mikä on vialla.