Viime aikoina julkisuudessa on pyörinyt turvapaikanhakijoiden tapauksia joissa kirkko on alkanut suojelemaan turvapaikanhakijaa vaikka tämä on saanut käännytyspäätöksen viranomaisilta.
Ymmärrän kyllä että on eettisesti oikein suojella todellisessa vaarassa olevia mutta joukossa on ollut myös Ugandan joukkomurhaaja jota kirkko suojeli ja piilotteli eli ei enää ihan puhdas pulmunen vaan todellinen rikollinen joka pitäisi tuoda oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.
Mikä oikeus kirkoilla on väittää ketä tahansa ulkomaalaista avun tarpeessa olevaksi pelkästään tämän kertomuksen perusteella? Jos näin sinisilmäisiä ollaan niin joukossa on varmasti useampikin joiden menneisyys pitäisi tutkia paremmin ennen kuin aletaan puolustelemaan (kuten rajaviranomaiset tutkivat).
Eli jos viranomaiset katsovat että kyseinen henkilö ei ansaitse turvapaikkaa tai on vaaraksi yhteiskunnalle, kirkon olisi varmaankin parempi uskoa.
Ymmärrän kyllä että on eettisesti oikein suojella todellisessa vaarassa olevia mutta joukossa on ollut myös Ugandan joukkomurhaaja jota kirkko suojeli ja piilotteli eli ei enää ihan puhdas pulmunen vaan todellinen rikollinen joka pitäisi tuoda oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.
Mikä oikeus kirkoilla on väittää ketä tahansa ulkomaalaista avun tarpeessa olevaksi pelkästään tämän kertomuksen perusteella? Jos näin sinisilmäisiä ollaan niin joukossa on varmasti useampikin joiden menneisyys pitäisi tutkia paremmin ennen kuin aletaan puolustelemaan (kuten rajaviranomaiset tutkivat).
Eli jos viranomaiset katsovat että kyseinen henkilö ei ansaitse turvapaikkaa tai on vaaraksi yhteiskunnalle, kirkon olisi varmaankin parempi uskoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ugandalaisen tapauksessa se ei ollut evankelisluterilainen kirkko. Taisi olla babtistikirkko sikäli kuin muistan.
Kirkkojen perinteinen tehtävä on ollut toimia turvapaikkoin. Jopa ennen kristinuskoa temppelit antoivat turvaa, jos niihin asti pääsi.
Kysymys on ennen kaikkea lain tulkinnasta. Itse lakia seurakunnat eivät vastusta, päinvastoin. Kirkossa on läpi historian oltu solidaarisia yhteiskunnan lainsäädäntöä kohtaan ("ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta"). Tänä päivänä korostetaan yhteistyötä yhteiskunnan eri viranomaisten kesken. Näin on saavutettu hyviä tuloksia lapsi- ja nuorisotyössä, diakoniatyössä ja esim. ylivelkaantuneiden tukemisessa. Jos sitten yksittäistapauksissa (Lado, Naze) näyttää siltä, että yhteiskunta selkeästi tulkitsee ihmisten tilannetta liian kapeasti tai väärin, on kirkolla sekä mahdollisuus että velvollisuus toimia yksittäisten ihmisten tukena ja vallankäyttäjien omatuntona. Tätä mahdollisuutta kirkossa on käytetty liian harvoin, eivät karkoituspäätösten saajat ole ainoita, joiden oikeuksista olisi pidettävä parempaa huolta. Mutta turvapaikkahakijoiden kohdalla kirkko on viime aikoina toiminut eettisesti oikein ja tyylikkäästi.
Juudas Iskariot !