Pyhän Hengen pilkka lahkolaiskasteessa?

Teuvo, vaikka Pyhän Hengen pilkan tekisimme ei se meitä kadotustuomioon syöksisi.

että Jumalakin on ollut lapsi:
" Sillä silloin on tapahtunut Jumalan, lapsena antaman pyhän kasteen julkihäpäisy"

Porttokirkon lapsikasterituaalia ei voi katsoa siksi "yhdeksi" kasteeksi mistä Uusi Testamentti puhuu. Uskovien kaste on ainoa oikea yksi kaste. Siinä uskovaksi tunnustautuva ihminen antaa itse itsensä ja omin jaloin kulkien (jos pystyy kävelemään) kastettavaksi. Miksi siis et tottele Sanaa uskon kuuliaisuudessa vaan palvelet täällä perkelettä mitä porttokirkkokin palvelee ja syytät todellisia uskovia synnistä johon itse olet tulemassa vikapääksi, jos et luovu pian haureudestasi.


18) Suuren Babylon-porton mysteerio Ilm. 17:1-6, 15-18. Tätä mysteeriota apostoli Johannes ihmetteli suuresti. Miten suhteellisen puhdas alkuseurakunta-morsian oli saattanut muuttua sellaiseksi porttokirkoksi, minkä Johannes näki, siinä on ”sakramenttia” kerrakseen. Maallistuvan alkukirkon kilpailu sieluista mysteeriuskontojen kanssa 100-200 -l. johti sen itsensä muuttumiseen sakramenttikirkon suuntaan. Kasteelle ja ehtoolliselle ruvettiin antamaan sakramentaalista armonväline -sisältöä. Kun kirkko vielä 300-l. ”korotettiin” (=lankesi) kansan- ja valtiokirkoksi, johon siitä lähtien tulivat kuulumaan sekä uskovat että uskosta osattomat (kastetut pakanat, Laestadius), lopputulos oli sakramentteihin nojaava katolinen kirkko. Portto istuu 7 vuoren päällä, Ilm. 17:9. Rooma on tunnetusti 7 kukkulalle rakennettu ja samoin Konstantinopoli, Rooman vallan uusi pääkaupunki. Katolisuuden hengellinen rakennelma taas on suurelta osin 7 sakramentin sekä paaviuden varassa. Niinpä naisen otsassa eli ideologisena johtotähtenä on nimi, joka on salaisuus (sacramentum) ja mysteeriuskontojen alkulähde taas oli Babylonin kaupunki, Ilm. 17:5.
Tällä Babylon-portolla on myös tyttäriä, siitä 1500- l. irtautuneita kirkkoja, jotka ovat jääneet kiinni osaan äitikirkkonsa harhoista, Ilm.17:5. Luther jätti uskonpuhdistuksen kesken. Hän ei palannut puhdistuksessaan apostoliseen aikaan asti, vaan juuttui kiinni 300-400 –lukuihin, jättäen voimaan kirkkoon silloin tulleet harhat: sidonnaisuuden esivaltoihin (valtiokirkko), kansankirkko- laitoksen, jossa uskovien lisäksi uskosta osattomat säilytetään kirkon jäseninä sekä lapsikasteen, jota tarvitaan ainoastaan kansankirkon säilyttämiseen kansankirkkona. Lisäksi Luther jäi kiinni kirkon juutalaisvastaisuuteen ja sakramentalismiin: hän poisti vain 5 sakramenttia, kun olisi pitänyt poistaa kaikki 7, sillä kaste ja ehtoollinen eivät ole UT: n mukaan sakramentteja.
19) Ilmestyskirjan peto on myös mysteerio Ilm. 17:7, Ilm. 13 ja 17, Dan. 7. Ilm. 13: n peto on Dan. 7: n petojen yhdistelmä. Niiden kirjaimellinen yhdistelmä olisi Babylonian (leijona), Persian (karhu), Kreikan (pantteri) ja Rooman yhdistelmä eli peto nousisi Euroopan, Turkin, Syyrian, Irakin, Iranin ja ehkä Pohjois-Afrikan alueilta. Mutta kun peto on mysteerio, niin se ei ehkä olekaan kirjaimellinen yhdistelmä esikuvistaan, niin kuin on laita Babylon-porton mysteerionkin suhteen: se ei ole kirjaimellinen Babylon, koska sen mysteerikultit siirrettiin 500 -l. eKr. Pergamoon, Baabelin pappien paettua sinne Kyyroksen sotajoukkoja. Pergamo testamentattiin 100 –l. eKr. Roomalle ja kirkon kehiteltyä mysteerikultteja matkien oman sakramenttiuskontonsa, koko tuo Baabelin perintö jäi kirkolle, kun Pergamon mysteerikultti sammui Rooman tultua kristityksi.
Niinpä pedon ydinalue ei ole kirjaimellinen Kreikan – Syyrian toisinto (Dan. 8), vaan pikemminkin Rooman osittainen toisinto. Eurooppa on kauan ollut maailman henkinen ja taloudellispoliittinen johtaja (nykyään tosin USA on sitä), ei kehittymätön Lähi - Itä. Niinpä Lähi - Idän maiden asema tulee olemaan pedon valtakunnassakin alisteinen Euroopalle, niin kuin se oli Rooman aikanakin. Syyrian, Irakin, Turkin ja Iranin mahdollisuudet Pedon valtakunnan ytimeksi näyttävät teknologisen osaamisen, talouden ja väestöpohjankin kannalta olemattomilta. Lisäksi Antikristus - Peto tulee olemaan lähtöisin ”meistä”, siis luopiokristikunnan piiristä, eikä ”heistä”, islamin alueelta, 1 Joh. 2:18-19 ja porttokirkko ratsastaa katolisen EU: n eikä jonkin islamilaisvallan selässä.
Tässä on esitelty UT: n 19 sakramenttia. Kuten jokainen voi huomata, yksikään niistä ei liity kasteeseen, ehtoolliseen tai mihinkään niistä 7 ns. sakramentista (kaste, konfirmaatio, rippi, ehtoollinen, avioliittoon vihkiminen, papiksi vihkiminen, öljyllä voitelu), joita Rooman ym. kirkot ovat pitäneet oppinsa perustana ja opettaneet vuosisatoja. Rooman kirkko vahvisti sakramenttien luvun 7:ksi 1100-l. ja dogmiksi tämä oppi julistettiin v. 1439.
Ihmisiä on siis harhautettu. Herran Sana, UT: n ”mysteerion” on väännetty kieroon tarkoittamaan aivan muuta kuin mitä se UT: ssa merkitsee. Se on hengellinen petos. Paavali ei julistanut Sanan ja ”sakramenttien”, vaan Sanan ja Pyhän Hengen kautta vaikuttavaa evankeliumia 1Tess. 1:5. UT: n sakramentit eivät selvästikään ole sellaisia armonvälineitä tai pyhiä toimituksia kuin kirkot ovat sakramenteistaan opettaneet. Itse asiassa UT: n sakramentit eivät ole lainkaan ns. ”toimituksia”. Katolinen kirkko on siis kehittänyt todellisten UT: n mysteerioiden sijaan kokonaan omat ”toimitukselliset sakramenttinsa” ja tehnyt niistä ns. armonvälineitä. Kenelläkään ei ole lupa sillä tavoin muuttaa apostolista Sanaa, on protestantismin pääperiaate ja silti tämä on jäänyt vaille huomiota (Lutherin sakramentteja koskevan virhearvioinnin takia, kun hänet on nostettu kaiken arvostelun yläpuolelle) myös monissa protestanttikirkoissa.
UT: ssa todellisia ”armonvälineitä” ovat Sanan saarna ja usko Room. 4:2-5, 5:1-2, 10:4-10. Uskosta olemme vanhurskaiksi tulleet (eikä kasteessa) ja uskossa eikä kasteessa olemme saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, Room. 5:1-2. Uskossa kuulemisen kautta olemme saaneet myös Pyhän Hengen, emme tekojen tai toimitusten kautta, olkoon sitten kyse lain teoista tai UT: n säädöksistä (kuten kasteesta), Gal. 3:2-14. Usko taas tulee (syntyy) Sanan kuulemisesta, eikä jonkin toimituksen (kaste) kautta ja uskoontulo on sama kuin uudestisyntyminen, joka myös tapahtuu Sanan (kuulon) ja Pyhän Hengen kautta, kun Jeesus otetaan vastaan, Room. 10:14-17, Joh. 1:12-13, 1 Piet. 1:23, Jaak. 1:18, Joh. 3:3-16 (tämä kohta sanoo Hengestä syntymisen ja uskon Jeesukseen olevan uudestisyntymisen sisältö, ei suinkaan että kaste vaikuttaisi tämän kaiken). Niinpä uskovien kasteella käyvien syyllistäminen sillä, että se olisi joku sakramenttirikos, osoittautuu pohjaa vailla olevaksi muiden perusteluiden ohella myös siksi, että kaste ei ole sakramentti.
Eri kirkoissa ja uskonsuunnissa olevien uskovien yhteys paranisi huomattavasti jos lakattaisiin pönkittämästä kastetta, ehtoollista ja muita opinkohtia sellaisilla väittämillä ja ”merkityksillä”, joita ei Sanassa niiden merkitykseen sisälly. ”Lapsen uudestisyntyminen kasteessa” ei sovi mitenkään edellä lueteltuihin sanankohtiin. Jeesus ei kastanut lapsia, vaan siunasi heitä sanoen ”sen kaltaisten on Jumalan valtakunta”, eikä lisännyt: ”jos heidät vain kastetaan”. Kun Jeesus kuitenkin kastoi opetuslastensa kautta Hänen seuraajikseen tulleita varttuneita (Joh. 3:22-23, Joh. 4:1-2), niin tämä Hänen esimerkkinsä riittäköön meillekin suhtautumisessa lapsiin. Kyllä Hän tiesi, tarvitseeko lapsia kastaa ”perisynnin poistamiseksi” ja että lihan turmelus ei poistu kasteessakaan. Olisi siis palattava takaisin pelkästään Sanaan ja jätettävä kirkkohistoriassa mukaan tulleet opilliset lisät ja selittelyt pois. Se olisi puhdasta uskoa, jota Luther ym. uskonpuhdistajat peräänkuuluttivat, mutta johon he itse eivät näytä täysin päässeen.