Kristinuskon mukaan kuolleet on haudattava itä-länsisuunnassa, sillä viimeisenä päivänä Kristus tulee idästä (ex oriente lux) ja herättää kuolleet, jotka noustessaan istumaan ovat kasvokkain kristuksen kanssa. Toinen esimerkki on terävistä kirkontorneista. Ne ovat teräviä siksi, ettei piru voi istua siinä.
Kristinusko on taikauskoa
ap.paavali
8365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kumpikaan noista esimerkeistä enää pitää paikkaansa, mutta siitä huolimatta kristinusko on taikauskoa siinä missä kaikki muutkin uskonnot.
Kirkko on vain täälläkin kautta aikojen saanut aivopestyä jengin leimaamaan kaiken muun taikauskoksi, ja omat uskomukset ainoiksi "puhtaiksi" ja hyväksyttäviksi.
No... kuuluu tietysti miltei jokaisen lahkon taktiikkaan.
Ja siitäkös uskova riemastuu, jos joku julkeaa kutsua rakasta kristinuskoa sillä nimellä....
Ihmisen on vaikea uskoa sitä mitä ei näe.
Moni saattaa pilkata ja naureskella uskon löytäneitä. Moni menee vieläpä niin pitkälle että alkaa uskomaan saatanaan.
Meihin joka ainoaan on kuitenkin istutettu Jumalan kaipuu. Ilman sitä olisimme todella hukassa.
Moni sekoittaa eri uskonnot ja kaikenlaiset hihhulit keskenään. Jumalan sanan ymmärtänyt ei sorru moiseen vaan on mieleltään rauhallinen, mukava, rehellinen ihminen joka ei yritä "aivopestä" jokaista vastaantulevaa ihmistä vaan antaa toisen olla sellainen kuin on. Uskon on lähdettävä ihmisestä omasta itsestään. Sitä ei voi kukaan toisen puolesta tehdä.
Jumalan kaipuu on meihin jokaiseen istutettu. Moni luulee menettävänsä jotakin jos uskoo Jumalaan. Moni ennemmin pilkkaa uskovaisia kuin on heidän ystävänsä. Jumalan kaipuu ihmisessä on niin merkittävä että ihminen joutuu taistelemaan sen kanssa ja tuloksena on joko hyväksyminen, kieltäminen tai asia koetetaan unohtaa. Ne jotka kieltävät käyvät näilläkin palstoilla pilkkaamassa.
Voin todistaa, että näin on.
Ajatelkaa jos sydämiimme olisi istutettu askartelun ja käsityön kaipuu. Se tunne olisi niin merkittävä, että jos sitä ei hyväksy niin sitä pilkkaa tai sen koettaa unohtaa.
Näin ei kuitenkaan ole. Meidän jokaisen sydämessä on Jumalan kaipuu. Kun ihmisen eteen tulee äärimmäisen hädän hetki niin kummalta hän pyytää apua, Jumalalta vai saatanalta?
Linkki johtaa askartelu ja käsityö keskusteluun. Laskekaa kuinka monta pilkkaa he ovat saaneet.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=98&conference=1500000000000072&subcat=126
se että kaipaa jumalaa saa ihmisen luomaan sellaisen.
Ei se kuitenkaan tee sitä jumalaa todellisuudessa olemassaolevaksi, ainkaan hihhulin kuupan ulkopuolella.
Millä te spedet tuon tajuaisitte? Kuoltuanne on jo myöhäistä.
Elämä on helppoa, kun ei tarvitse rukoilla, kiittää, ylistää eikä pelätä jumalaa. Ei tarvitse ajatella kuoleman jälkeistä elämää, kun sitä ei ole. Ei taivasta, ei helvettiä. Paratiisin voi, jos pystyy, rakentaa maan päälle, muualla sitä ei ole. Rukoiluun käytetyn ajan voi käyttää trkrmällä jotakin hyödyllistä. Usko voi auttaa toisia, mutta toisilta se vie järjen valon ja ahneeet uskovaiset ottavat omaisuudenkin.
rangaistus, jos on kaipuu ei tuota tulosta?
"Millä te spedet tuon tajuaisitte? Kuoltuanne on jo myöhäistä. "
Vai millä tavalla tuo on myöhäistä? Ainakin saa elää täysipainoista ja onnellista elämää, johon liittyy Jumalan kaipuu.
Enkö ole ihminen, koska minulla ei ole Jumalan kaipuuta?
"Jumalan kaipuu on meihin jokaiseen istutettu."
Mistä tiedät? Oman ajattelusi peilaus ei todellisuudessa kerro mitään toisten ajattelusta.
"Voin todistaa, että näin on."
Missä se todistus on?
nimittäin kuvitelma, että kykenee rakentamaan paratiisin maanpäälle. Todellinen onni mahdollista saada maanpäälle ja sen voi saada Jumalalta armosta.
Mutta teissä noita uhreja on esimerkilliset 14 tusinassa vähintään