Ihan kuin tuossa sanonnassa, "Ne poistuvat ensimmäisenä, joita Jumala rakastaa" olisi jotain perää...?
Miksi niin monet, "enkelimäiset" nuoret kuolevat niin varhain...? Ne, jotka olivat kauniita ja lahjakkaita ja joilla piti olla vielä kaikki "edessä"...?
Ja jotkut paskapää-diktaattorit vain sinnittelevät hengissä ja jatkavat pahuuksiaan..?
Miksi niin monet, "enkelimäiset" nuoret kuolevat niin varhain...? Ne, jotka olivat kauniita ja lahjakkaita ja joilla piti olla vielä kaikki "edessä"...?
Ja jotkut paskapää-diktaattorit vain sinnittelevät hengissä ja jatkavat pahuuksiaan..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen miettinyt.
Jos maailma on niin paha, niin luulis "jumalan" jättävän ne hyvät tänne maan päälle parantamaan asioita hiukan. Ja kyynerpäätaktiikkaa käyttävät sais joutaa ylös oppimaan tavoille .
Tulee vaan olo et jos meinaa elää nii käyttäytyy vaan niin paskamaisen röyhkeästi kuin olla ja voi..nii hyvin menee..
kyl vxxxxaa
Joo, ja se, että parhaat lähtee ensimmäisenä on niin totta. Olen saanut dramaattisesti kokea sen tänä kesänä. Vaikka niitähän ihmisiä täällä juuri tarvittaisiin, ainakin minä olisin tarvinnut.
Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
(kirjasta Lahja, Danielle Steel)