Seuraava kysymys ei ole tarkoitettu mitenkään ivaavaksi, vaan
tuli vain mieleen kun näitä juttuja lueskelin. Itse en ole paneutunut
Raamattuun ym. uskonasioihin paljoa, joten teillä palstan
aktiiveilla on varmasti asiasta enemmän tietoa.
Kuvataanko Raamatussa tms. Jumalan ulkoista olomuotoa tai sitä,
millaisissa muodoissa hän ihmisille esiintyy? Eihän hän varsinaisesti
ihmisille ilmesty vaan ottaa ilmeisesti kontaktia muuten, mutta onko
minkäänlaista kuvausta?
Kyseinen juttu tuli mieleen sen takia, että mietin miksi eri uskontokuntien
edustajat ovat niin ehdottomia tuomitakseen muut kuin oman uskontonsa vääriksi.
Voisiko olla niin, että on tosiaan olemassa vain yksi Jumala, joka
esiintyy eri ihmisille erilaisena ihan ihmisestä itsestään riippuen?
Siis jollekin hän voi tuntua siltä että esim. Islamin opit tuntuvat oikeilta,
kun taas toinen tuntee kristinuskon tai budhalaisuuden omakseen.
Ainakin valtauskonnoissahan on paljon samankaltaisia piirteitä,
vaikka erojakin on.
Mihin siis perustuu se, että pystyt sanomaan niin varmasti, että
oma uskontosi on ainoa oikea ja kaikki muut ovat väärässä, eivätkä
edes pääse taivaaseen? Pelkkä uskon asiako? Eli kun minä uskon tasan
tarkkaan näin, niin jokaisen täytyisi uskoa juuri samalla tavalla?
tuli vain mieleen kun näitä juttuja lueskelin. Itse en ole paneutunut
Raamattuun ym. uskonasioihin paljoa, joten teillä palstan
aktiiveilla on varmasti asiasta enemmän tietoa.
Kuvataanko Raamatussa tms. Jumalan ulkoista olomuotoa tai sitä,
millaisissa muodoissa hän ihmisille esiintyy? Eihän hän varsinaisesti
ihmisille ilmesty vaan ottaa ilmeisesti kontaktia muuten, mutta onko
minkäänlaista kuvausta?
Kyseinen juttu tuli mieleen sen takia, että mietin miksi eri uskontokuntien
edustajat ovat niin ehdottomia tuomitakseen muut kuin oman uskontonsa vääriksi.
Voisiko olla niin, että on tosiaan olemassa vain yksi Jumala, joka
esiintyy eri ihmisille erilaisena ihan ihmisestä itsestään riippuen?
Siis jollekin hän voi tuntua siltä että esim. Islamin opit tuntuvat oikeilta,
kun taas toinen tuntee kristinuskon tai budhalaisuuden omakseen.
Ainakin valtauskonnoissahan on paljon samankaltaisia piirteitä,
vaikka erojakin on.
Mihin siis perustuu se, että pystyt sanomaan niin varmasti, että
oma uskontosi on ainoa oikea ja kaikki muut ovat väärässä, eivätkä
edes pääse taivaaseen? Pelkkä uskon asiako? Eli kun minä uskon tasan
tarkkaan näin, niin jokaisen täytyisi uskoa juuri samalla tavalla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä osasitkin nätisti kysyä tätä asiaa, joka minuakin on mietityttänyt, varsinkin nyt, kun oma kultani ei ole kristitty, mutta kovin kovin harras uskovainen.
Olen miettinyt sitä, että olisiko Jumala ilmoittanut itsestään muullakin tavoin, kuin israelin kansan historian kautta ja sittemmin Jeesuksen elämän ja kuoleman kautta?
Tällä hetkellä maailmassa on aika paljon ihmisiä, joita Jumala ei kutsu kristinuskon välityksellä! Tuhansien vuosien ajan kristinusko ja sitä ennen juutalaisuus on ollut maapallon mittasuhteissa vain pienellä alueella asuvien ihmisten elämän piirissä.
Viime satojen vuosien ajan kristinusko on ollut vain euroopan ja lähi-idän alueella asuvien koettavissa.
Ja nytkin, kaikesta lähetystyöstä huolimatta ei kaikki juuri nyt elävät ihmisyksilöt ole edes kuulleet Jeesuksesta, saati heillä olisi hänen kauttaan mahdollisuus pelastua. Täytyy olla muutakin.
Eräs lestadiolaisessa kodissa kasvanut nuori tyttö ihmetteli kerran tv:ssä jossain heidän juhlatilaisuudessaan toimittajalle, että miten hänellä on voinut käydä näin suuri onni, että on syntynyt siihen uskovaisten yhteisöön, josta vain voi pelastua.
Näin hänen oli annettu ymmärtää!
Anteeksi, että toin tämän vuodatukseni tähän kohtaan! Pyydän mahdollisia asiasta kiinnostuneita ottamaan kantaa ensisijaisesti aloittajan pohdintaan!
Minä ajattelen Jumaalaa luontoa. Silloin on olemassa vain yksi Jumala, mutta häntä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta.
Onhan se jotenkin hassua, että ihmisten pitää jumaliaan puolustella, ja sotia toisiaan vastaan jumaliensa puolesta.
Kyllä jättäisin jumalat sotimaan keskenään, sillä ihan turhaan jumalien nimissä on vuodatettu verta, aiheutettu kärsimystä, tuhottu maapalloa.
Itse usko hyvään Jumalaan, ja etsin häntä, ja toivon tapaavani hänet. En usko löytäni häntä jonkun uskonnon tai rituaalien avulla, vaan sillä että etsin häntä sellaisena kuin olen, vilpittömin mielin, vaikka en niin sanotusti synnitön olekaan, sillä kuinka voisin olla, kun minua ei edes luotu täydelliseksi siinä mielessä.
Minusta Raamattu kertoo Jumalasta itsestään itsenään aika vähän. Meille annetaan mielikuvia milloin kostajana,sotaisana,eriarvoisuuden hyväksyjänä, milloin armollisena,pelastajana,rakastavana isänä - kuin olentona, jolla on monta kovin häilyvää puolta. Kaikki tämä kuitataan sillä, etä Jumala ei ole kuten me, ja että kukaan ei Jumalaa tunne.
Mielestäni pitäisi. Pitäisi etsiä. Olla utelias, uskalias. Etsiä Raamatusta, etsiä Jeesuksen kautta, eikä antaa periksi millekään.
Itse jaksan välillä etsiä.