Minulla on päässyt tapahtumaan se, joka monille on kauheinta elämässä. Neljäkymmentävuotiaana huomaan olevani työtön, puilla paljailla ja kouluttamaton. Olen täysin samassa asemassa kuin kevään ylioppilas, paitsi että olen 40 vee ja näköalaton. Joudun ottamaan vastaan, oikeammin, joudun taistelemaan saadakseni edes niitä työpaikkoja, jotka ovat yhteiskunnan kaikkein alimpia, osapäiväsiivoamista ym. Työpaikat ovat tunnin matkan päässä kotoani. Ja tämä on vielä spekulaatiota, sillä en ole saanut toistaiseksi yhtäkään työpaikkaa. Olen tavallaan ylikoulutettu, mutta koulutuksellani ei ole minkäänlaista arvoat työmarkkinoilla. Itsemurhaa on aio tehdä, vaikka tilanteeni on täysin toivoton, sillä pelkään kuolemaa.
40-vee ja puilla paljailla
40-vuee
31351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nelikymmenvuotias ja puilla paljailla. Ei kai. Et todellakaan ole samassa asemassa, kuin ylioppilas. Sinulla on otain, mitä häenltä puuttuu, elämänkokemus. Onko siivoaminen sinusta "joutumista"?
usko itseesi ja kokemukseesi, niin uskot nousuusikin.
Annatko ikäkausikriisin johdattaa sinua? Älä anna. Sinulla on kyllä annettavaa elämälle.
Satuin tähän kirjoitukseen törmäävään ja taidan kulkea polkujasi. Ikää 39 ja tuntuu jo aika toivottomalta. On ruvennut paikat hiljalleen hajoomaan ja sairaslomalla tässä kirjoittelenkin. Kohta varmaan potkut ja kukaan ei ota töihin enää sairasta. Saa nähdä miten tästä eteenpäin jaksaa. Hullua miten nuorempana sitä kuvittelee olevansa kuolematon ja painaa kuin viimeistä päivää terveytensä kustannuksella. Kun on kaikkensa antanut työnantajalleen ja kun ei enää jaksa heittää työnantaja sinut pois kuin rikkinäisen nuken.
hei.ei hyvin mee .