Paha mieli tuli eilen kun nuori moottoripyöräpoika ajoi kolarin ja kuoli. Siellä se makasi tiellä. Toivon jaksamista hänen perheelleen ja läheisilleen.
Moottoripyöräpoika
suruisa1
31237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
pahalta tuntuu kun nuori otetaan täältä pois.luin tästä tapauksesta lehdestä,tapahtuihan se vain pienen matkan päästä omalta paikkakunnalta.inhottaa omaisten puolesta se että kuolemasta puhutaan niin rumasti paikkakunnan omalla palstalla.kylmiä tunteettomia ihmisiä on liian paljon.toivottavasti palstan ylläpito tekee asian suhteen jotain ja poistaa koko viestiketjun.
Uskon että edelleen siellä tunnet ajamisen kauneuden..
Lämpötilojen vaihtelut iholla..
Tien ja ympäristön tuoksut..
Yöllisen tien kauneuden..
Rakas serkkuni, kauniita kilometrejä sinulle. Katsohan joku hyvä pyörä valmiiksi minulle..
----------------------------------------------
Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
(kirjasta Lahja, Danielle Steel)
Tänään tasan 4 kk poikani liikenneonnettomuudesta. Hän kuoli aamunkoitteessa, ajoi alkavan kesän valoon.....
Kirjoittamasi lohdutti vaikka suru on yhä aivan iholla. Elämä on tunteiden vuoristorataa. Kiitos kuitenkin elämälle; sain kantaa häntä sisälläni, kokea syntymän ihmeen, hoitaa ja hoivata, olla tukena katsoa kun vauvasta kasvaa reipas koululainen, varttuu nuorukainen ja elämäniloa täynnä oleva mies - minulta meni paljon pois, mutta siitä huolimatta jaksan eteen päin, toiset päivät parempia välillä raskasta. Sitähän elämä on!