Kristinuskon syntyaikoina oli Rooman ylhäisön keskuudessa pakanauskonnoista erityisesti stoalaisuus eli oikeammin stoalais-epikuurolainen henki yleisesti levinnyttä. Kuten Isossa Tietosanakirjassammekin (art. »Stoalaisuus») mainitaan, stoalaisten suhtautuminen lähimmäisiinsä oli lempeämielistä ja ihmisystävällistä. Kaikki ihmiset olivat samanarvoisia ja veljiä; ihmisrakkaus oli lain perustus. Stoalaiset paheksuivat vihaa ja kostoa; he eivät varsinaisesti vastustaneet kansanuskontoa, mutta paheksuivat sen ihmiskeskeisiä käsityksiä ja taruja jumalista. He myös ensimmäisinä julkisesti opettivat, että »kaikki ihmiset olivat syntyneet vapaina».
Stoalaisten Senecan (kuoli v. 65 jKr.) ja Epiktetoksen (vaikutti Roomassa v. 75 jKr.) opetuksista raamattuun verrattuna antavat mm. seuraavat esimerkit mielenkiintoista valaistusta.
Seneca sanoo: kaikilla on yhtäläinen sielu, pitää vain tehdä hyvää ja silloin sekä orjia että rikkaita odottaa samanlainen kohtalo. — Paavali sanoo: »... Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus».
Seneca sanoo: jos tahdot olla jumalien kaltainen, niin anna kiittämättömillekin, mitä on tuleva, sillä aurinko nousee jumalattomillekin ja tyranneille, meri on avoin ja tuuli on myötäinen muillekin kuin hyville, sade lankeaa jumalattomienkin pelloille. — Epiktetos sanoo: Miksi kostaa viholliselleen? Koeta tehdä hänelle niin paljon hyvää kuin mahdollista. — Jeesus sanoo: »Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä vainoavat; jotta olisitte taivaallisen isänne lapsia, sillä hän antaa auringonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärillekin. »
Epiktetos sanoo: Kulje tietäsi ja täytä sekä suuret että pienet velvollisuutesi. — Paavali sanoo: »... Ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niin kuin olemme teitä käskeneet. »
Mainittakoon tässä yhteydessä vielä seuraavatkin pakanallisten kirjoittajien (ja Koraanin) eettiset opetukset.
Publius Syrus: »Kohtele vihamiestäsi kuin ystävää ja hänestä tulee ystäväsi». — »Anna anteeksi muiden rikkomukset, mutta ei koskaan omiasi». — »Voitat lempeydellä mitä et voi saavuttaa väkivallalla.» — »Ota vastaan vääryys mieluummin kuin teet sellaista». Sokrates: »Älä vastaa pahaan pahalla».
Koraani: »Hillitse vihasi ja anna anteeksi vihamiehillesi; anna hänelle, joka ottaa sinulta».
Pittaeus: »Ole lempeä ystävillesi, jotta hekin jatkuvasti olisivat sellaisia, ja vihamiehillesi, jotta he tulisivat sellaisiksi.» — »Estä vääryydet ennakolta, mikäli mahdollista; ellei se ole mahdollista, älä kosta niitä». — »Älä puhuu pahaa kenestäkään, ei vihamiehistäsikään».
Edellä esitetyt viittaukset kristinuskon pakanalliseen ainekseen osoittavat, etteivät rakkaus ja lempeys kaikkia ihmisiä — niin ystäviä kuin vihamiehiä — kohtaan sisälly vain Jeesuksen opetuksiin ja kristinuskoon. Ne ovat ihmishengen moraalisen vaiston ja moraalisten tunteiden luonnollisia ilmauksia, eivätkä ne siten ole mikään todiste siitä, että ne olisivat jonkin jumalan opettamia tai jumalallisesti ilmoitettuja.
Kristinuskon ja pakanauskontojen välillä yleensä on niin monia yhtymäkohtia, että voi sanoa kristinuskon olennaisimman sisällyksensä puolesta olleen olemassa jo ennen Kristusta.
Stoalaisten Senecan (kuoli v. 65 jKr.) ja Epiktetoksen (vaikutti Roomassa v. 75 jKr.) opetuksista raamattuun verrattuna antavat mm. seuraavat esimerkit mielenkiintoista valaistusta.
Seneca sanoo: kaikilla on yhtäläinen sielu, pitää vain tehdä hyvää ja silloin sekä orjia että rikkaita odottaa samanlainen kohtalo. — Paavali sanoo: »... Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus».
Seneca sanoo: jos tahdot olla jumalien kaltainen, niin anna kiittämättömillekin, mitä on tuleva, sillä aurinko nousee jumalattomillekin ja tyranneille, meri on avoin ja tuuli on myötäinen muillekin kuin hyville, sade lankeaa jumalattomienkin pelloille. — Epiktetos sanoo: Miksi kostaa viholliselleen? Koeta tehdä hänelle niin paljon hyvää kuin mahdollista. — Jeesus sanoo: »Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä vainoavat; jotta olisitte taivaallisen isänne lapsia, sillä hän antaa auringonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärillekin. »
Epiktetos sanoo: Kulje tietäsi ja täytä sekä suuret että pienet velvollisuutesi. — Paavali sanoo: »... Ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niin kuin olemme teitä käskeneet. »
Mainittakoon tässä yhteydessä vielä seuraavatkin pakanallisten kirjoittajien (ja Koraanin) eettiset opetukset.
Publius Syrus: »Kohtele vihamiestäsi kuin ystävää ja hänestä tulee ystäväsi». — »Anna anteeksi muiden rikkomukset, mutta ei koskaan omiasi». — »Voitat lempeydellä mitä et voi saavuttaa väkivallalla.» — »Ota vastaan vääryys mieluummin kuin teet sellaista». Sokrates: »Älä vastaa pahaan pahalla».
Koraani: »Hillitse vihasi ja anna anteeksi vihamiehillesi; anna hänelle, joka ottaa sinulta».
Pittaeus: »Ole lempeä ystävillesi, jotta hekin jatkuvasti olisivat sellaisia, ja vihamiehillesi, jotta he tulisivat sellaisiksi.» — »Estä vääryydet ennakolta, mikäli mahdollista; ellei se ole mahdollista, älä kosta niitä». — »Älä puhuu pahaa kenestäkään, ei vihamiehistäsikään».
Edellä esitetyt viittaukset kristinuskon pakanalliseen ainekseen osoittavat, etteivät rakkaus ja lempeys kaikkia ihmisiä — niin ystäviä kuin vihamiehiä — kohtaan sisälly vain Jeesuksen opetuksiin ja kristinuskoon. Ne ovat ihmishengen moraalisen vaiston ja moraalisten tunteiden luonnollisia ilmauksia, eivätkä ne siten ole mikään todiste siitä, että ne olisivat jonkin jumalan opettamia tai jumalallisesti ilmoitettuja.
Kristinuskon ja pakanauskontojen välillä yleensä on niin monia yhtymäkohtia, että voi sanoa kristinuskon olennaisimman sisällyksensä puolesta olleen olemassa jo ennen Kristusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jo ennen Jeesusta oikeamieliset olivat Jumalan mielen mukaisia. Paavalikin puhuu noista ilmiöistä joihin viittaat.ROOM.2:11. Sillä Jumala ei katso henkilöön.
12. Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
13. sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
14. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
15. ja osoittavat, että LAIN TEOT OVAT KIRJOITETUT heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -
16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. _________- Paavali puhuu noin niistä ihmisistä, jotka eivät olleet tulleet Raamatunopetukseen osallisiksi. Kyllä Jumala on omalla tavallaan ilmoittanut muillekin oikan ja väärän kuin vain ISRAELILLE. Onhan kaikki kansat yhtälailla tarkoitetut Jumalan lapseuteen.