Ei ihme, että miehet arvostavat naisia enemmän avioliittoa (voin antaa väitteelle lähteen jos joku kaipaa ).
"Avioliitto laiskistaa miehen
Jos tutkijoita on uskominen, papin aamenen jälkeen kotityöt jäävät naiselle.
Perinteiset sukupuoliroolit pääsevät avioliitossa valloilleen, vaikka avosuhteessa liitto olisikin sujunut auvoisasti, amerikkalaistutkijat väittävät.
Pohjois-Carolinan yliopiston tutkijaryhmä kysyi 17 000 naiselta ja mieheltä 28:sta eri maasta, vaikuttiko avoliiton muuttuminen avioliitoksi kotitöiden jakamiseen. Sekä miehet että naiset olivat yhtä mieltä siitä, että tasa-arvoinen kotitöiden jakaminen kärsi kolauksen vihkisormusten ilmestyttyä pariskunnan nimettömiin."
"Avioliitto laiskistaa miehen
Jos tutkijoita on uskominen, papin aamenen jälkeen kotityöt jäävät naiselle.
Perinteiset sukupuoliroolit pääsevät avioliitossa valloilleen, vaikka avosuhteessa liitto olisikin sujunut auvoisasti, amerikkalaistutkijat väittävät.
Pohjois-Carolinan yliopiston tutkijaryhmä kysyi 17 000 naiselta ja mieheltä 28:sta eri maasta, vaikuttiko avoliiton muuttuminen avioliitoksi kotitöiden jakamiseen. Sekä miehet että naiset olivat yhtä mieltä siitä, että tasa-arvoinen kotitöiden jakaminen kärsi kolauksen vihkisormusten ilmestyttyä pariskunnan nimettömiin."
Vastaukset 13
Vanhimmat
että tällaiset ei päde Suomessa laisinkaan. Femakot ovat joukolla täällä moneen kertaan todistaneet jenkkitutkimukset pätemättömiksi, joten jos viitsisit olla näitä tänne postaamatta.
Lisäksi kannattaisi olla paremmin lähdekriittinen.
Samainen yliopisto (joku ainakin jenkeistä) tutki taannoin, että lesbosuhteessa myös "mies" laiskistuu kototöissä ja antaa "akalle" turpiin säännöllisin väliajoin.
ei tosiaan mainittu, että kuuluiko Suomi mukaan tähän 28:aan maahan, jossa asiaa oli tutkittu. ;)
Teeskenteleekö miehet avosuhteessa? Luulevat, että hääkellojen jälkeen ovat saaneet naisen sidottua itseensä. Sitten itkevät, kun nainen ottaakin eron, tai sohvaperunat ihmettelevät miksei enää seksi luista.
pirttihirmuilu alkaa vasta hääkellojen jälkeen ja nainen pomottaa miestä ja lapsia oikein kunnolla - nainenhan haluaa naimisiin - ei sitä ennen voi näyttää mikä oikeasti on, jos vaikka ei pääsekään. Huonoin seurauksin kuitenkin - kuten linkissä todetaan ja usalainen tutkimuskin asiaa vahvistaa. Naisten pitäisi tuntea itsensä ja tarpeensa paremmin.
http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txt
ei kannata miehen ryhtyä sohvaperunaksi vaan vihdoin kantaa vastuunsa myös hääkellojen jälkeen. Vaimo ei ole = pikku oma kotiorja. Näin mies kantamalla oman vastuunsa väistää myös mahdollisen naisen pirttihirmuisuuden.
Jos luit, niin kerro, miten sen selättäminen onnistuu, kun se ei kykene ottamaan kritiikkiä lainkaan vastaa?
Törrösen teksti varmaan sattuu syvälle, mutta yritä lukea se silti. Se tukee tutkimusraamattuasi - ei ainakaan ole sen kanssa ristiriidassa.
:D
vaan nainen tuntee niin koska:
"Asuuko teilläkin pirttihirmu?
Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi.
Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa
joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes
huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.
Jos ei Usko usko niin...
Psykologi Hannele Törröstä on jo vuosien ajan kiusannut tapa, jolla nainen käyttää
valtaa. Vaimo, kolmen murrosikäisen pojan äiti on tutkinut omia vallankäytön
mekanismejaan ja huomannut, että usein ne ovat itsepetosta.
- Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona
ja parisuhteessa.
Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta
vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten
reviireille tunkeutuen.
Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan.
Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen,
koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu.
- Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei
näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään.
Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön
mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan,
toiset uhriutuvat loppuelämäksi.
- Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn
itsensä ulkopuolella.
"Teenkö minä mitään oikein?"
Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla
perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit.
Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi
noudattaa.
- Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän
perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta.
Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni,
olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa.
- Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on
suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai
lapset ovat.
Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen
katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli
ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono
mies oli.
- Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein.
Mies on naisen oma projekti
Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt. Naisella on tapana
ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan "tietää", että koska miehellä
ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla.
- "Tietäminen" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä,
vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee.
Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi.
Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: "Kyllä minä sen muutan"!
Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän
makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen.
Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin
tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä.
- On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten
keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten
omaa patologiaa.
Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja. Törrönen kertoo naisesta, joka
huvitteli lähettämällä miehensä lähikauppaan mutkikkaan ostoslistan kanssa. Nainen
oli vaihtanut tavaroiden nimet listassa niin, että esimerkiksi tomusokeri olikin
pölysokeri - testatakseen, selviytyykö mies koitoksesta. Kotona nainen odotteli,
milloin ensimmäinen avunpyyntöpuhelu mieheltä tulisi. Hän myös tarkisti tutulta
myyjältä, oliko mies joutunut pyytämään apua. Lopuksi miehen avuttomuudelle naurettiin
kaveriporukassa.
Ei ilkeyttä, vaan sokeutta
Mikseivät miehet sitten ryhdy vastarintaan?
- Koska naiset eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä, Törrönen sanoo.
- Kun naista arvostellaan, raivo on hirveä. Asiasta tehdään välittömästi
tasa-arvopoliittinen, ja mies leimataan sovinistiksi.
Kymmenen vuotta sitten Törrönen kirjoitti aiheesta kolumnin. Naiset suhtautuivat siihen
jäätävällä hiljaisuudella ja tuijotuksella, mutta miehet ottivat yhteyttä ja kertoivat
ajattelevansa juuri niin kuin Törrönen oli kirjoittanut. He sanoivat, etteivät olisi
voineet ottaa asiaa puheeksi, koska ovat miehiä.
- Ihmissuhteessa nainen tuntuu miehestä ylivoimaiselta. Nainen on nopea ja nokkela
keskustelija, eikä mies välttämättä saa edes suutaan auki.
Törrönen painottaa, ettei nainen ole vallankäytössään tahallaan ilkeä. Vallan
osoittaminen on tiedostamatonta, ja siihen johtavat monet eri syyt.
Ensinnäkin, ihmissuhteet ovat aina vaikeita, ja reviirien rajoja etsitään jatkuvasti.
Monesti suhteen alussa nainen hoivaa miestä, kokkaa, silittää paidat - ja tekee sen
rakastuneena mielellään. Kun ensihuuma on ohi ja riitojakin ilmenee, selviää, että
tavaksi tullut työnjako on inhottanut naista jo pitkän aikaa.
Toiseksi syyksi Törrönen nimeää naiselle tyypillisen ajattelun, että hyvä pitää
ansaita. Esimerkiksi rentoutua saa vasta, kun on koti on siivottu. Tai omasta ruumiista
saa nauttia vasta, kun on laihtunut.
- Kuormitamme itseämme kovilla tavoitteilla. Jos ne eivät toteudu, tunnemme itsemme
riittämättömiksi ja uhriudumme.
Myös kiire on hyvän parisuhteen vihollinen. Ihminen alkaa suorittaa elämää, eikä aikaa
jää omien toimintatapojen tarkasteluun.
Lepää, hullu, lepää!
Mitä me naiset sitten voimme tehdä parantaaksemme tapojamme? Miten tiedostamattoman
vallankäytön voi havaita?
- Voi kysyä mieheltä, millaisissa tilanteissa minun kanssani on vaikea olla, Törrönen
neuvoo.
- Olen hyötynyt hirveästi kritiikistä, jota miestuttavat ovat minulle antaneet. Sen
kuuleminen ei ole ollut kivaa, mutta olen huomannut heidän olevan oikeassa.
Törrönen kehottaa myös tarkastelemaan asioita, jotka arjessa ottavat aivoon, sillä
juuri niihin nainen valtaansa kohdistaa.
- Ennen raivostuin siitä, että meidän pojat löhösivät paljon sohvalla. Pohdin, mikä
siinä on niin ärsyttävää, kunnes huomasin, etten itse osannut loikoilla. Olinkin
kateellinen.
Kun raivon syy selvisi, ei tarvinnut enää motkottaa löhöäjille. Ei se heidän syynsä
ollut, ettei äiti osannut rentoutua. Nykyään Törrösen työtietokoneen näytönsäästäjässä
lukeekin: Lepää, hullu, lepää!
Samaa psykologi suosittelee muillekin.
- Elämä on paljon helpompaa, kun opimme suhtautumaan kodin hulluuksiin huumorilla
ja joustamaan suunnitelmissa ja säännöissä.
Törrösen tarkoitus ei ole julistaa miehiä pulmusiksi ja naisia pirttihirmuiksi. Jos
mies ei ole lainkaan oma-aloitteinen, nainen joutuu tahtomattaankin potkimaan häntä
yhteistyöhön. Mutta ratkaisu ei ole määräileminen vaan keskusteleminen. Törrönen
kehottaa luomaan kotiin säännöt - yhdessä.
- On tehtävä sopimus siitä, miten kotona ollaan, sekä tarkasteltava, millaisia
sopimuksia tehdään ja miksi. Voi tehdä erilaisia kokeiluja ja katsoa, mikä parhaiten
sopii.
- Paljastetaan korttimme ja käytetään valtaa avoimesti, keskustellen.
(Julkaistu iltalehdessä ilmeisesti vuonna 2000)
jatkaa vastuun ottamista ihan samaan tapaan kuin ennen hääkellojen soimista, ei siis heittäytyä sohvalle makaamaan ja kritisoimaan. Näin vältyttäisiin monelta ristiriidalta, eikä kaikki vastuu kertyisi vain naisen osaksi.
ymmärrä lukemaasi?
arkaan paikkaan.
Vaatikaa oikeuksianne tiskaamiseen ja siivoomiseen myös hääkellojen jälkeen ;)
ota käsi pois sieltä arasta paikastasi ja haista sitä. Haju kertoo mikä paikka oli kyseessä, ehkä myös eritteen väri.
Näin saat selvitettyä mikä se arka paikka oli, jottet osuisi siihen enää uutta kertaa.
Lue linkki ja edes yritä ymmärtää kokonaisuus. Se on kyllä sinun laisillesi äärimmäisen työlästä, mutta yritä silti.
"Sekä miehet että naiset olivat yhtä mieltä siitä, että tasa-arvoinen kotitöiden jakaminen kärsi kolauksen vihkisormusten ilmestyttyä pariskunnan nimettömiin."
Siis myös miehet? Mitä ne naiset mahtoivatkaan teeskennellä avoliiton aikana?
....