ole ystävä minulle.
Kukkia poimin
kukkia kannan.
Kauneimmat niistä
sinulle annan.
Nämä ainakin teidän lifeläisten muistokirjaan kirjoitan. Ja kiiltokuvan lisään.
Saankohan jotain takaisin?
Kukkia poimin
kukkia kannan.
Kauneimmat niistä
sinulle annan.
Nämä ainakin teidän lifeläisten muistokirjaan kirjoitan. Ja kiiltokuvan lisään.
Saankohan jotain takaisin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
et ehkä lapsuuden aikaisia kiiltokuvakirjan runoja vaan lempirunoistani yhden, jonka on kirjoittanut Edith Södergran:
KAIKKIIN NELJÄÄN TUULEEN
Ei mikään lintu eksy tähän lymypaikkaani,
ei mikään musta pääskynen kaipausta tuoden,
ei mikään valkea lokki myrskyä ennustaen.
Kallioiden varjossa on minun kesyttömyyteni varuillaan,
valmiina pakenemaan pienintäkin risahdusta, lähestyvää askelta.
Äänetön ja sinertävä on minun maailmani, autuas.
Minulla on portti kaikkiin neljään tuuleen.
Minulla on kultainen portti itään – rakkaudelle, joka ei tule koskaan,
minulla on portti päivälle ja toinen ikävälle,
minulla on portti kuolemalle – se on aina avoin.
tällainen Ikkyun tanka Anhavan suomennoksena:
Kirjoittaa jotain.
Jättää jälkeensä. Unta!
Ja herättyään
siitä tajuaa ettei
edes lukijaa ole.
niin tottakin joskus..
Laittaisinko vastasäkeet..?
Ajattelen siis olen.
Ajatuksistani, runoa taiten laitan
toivoni leiman siihen painan.
Sieluni herkkänä odottaen kuulin
että enimmäkseen luulin.
* * * * * * *
Sytytä tähdet niille,
jotka yötä käy,
joille ei viitat tiellä,
eikä määrä näy,
jotka kiviin lankee,
nousee uudestaan,
joit' on monta, monta
yli laajan maan.
* * * * * * *
-----
Jos mut hetkiseksi unhottaisit
ja myöhemmin taas muistaisit
älä sure,
sillä pimeyden ja pahuuden kaikotessa
ajatusten asuinsija, jossa kerran viivyin,
jo unohda ja hymyile.
Vaan älä muistele ja suruisana kulje.
liihottaa ja kaikille onnea toivottaa.
Liimattu satapäin kiiltokuvia.
Voi oispa ne vielä tallella:)
kiiltokuvia ja syvempää tietoa, laittaisin tähän jotain muuta, nyt lainaan Nietzscheä:
"Toiset tulevat paljosta kiitoksesta häveliäiksi, toiset röyhkeiksi."
Miltähän sinusta tuntuu?:)
itselläni meni joteskin tuo kiiltokuva- ja muistivärssyvaihe ohitse niin, etten sieltä mitään oikein muista.
Mutta tässäpä Oscar Wilden sanoja:
"We are all in the gutter,
but some of us are looking at the stars".
- ja itseasiassa laulusta. Kun kymppivuotiaat kirkossa lukuvuoden päättäjäisissä keväällä lauloivat tätä laulua, tuli väkisinkin tippa linssiin. Minusta tämä sopeisi ihan hyvin myös värssykirjaan.
Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.
*liimaa vihkoon vähän siipeensäsaaneen itseprässätyn orvokin*
Ja loppuloruksi:
Kun ruusu kuihtuu niin hoida liljaa.
Kun äiti suuttuu niin ole hiljaa.
*ruusukorikiltsuri*
Olen hiljaa nyt.