Musiikissa nuotit eivät ole sinänsä oleellista, vaan se mitä nuotit viestii esiin--> tietoisuuteen.
Voisi ajatella että olevaisuus on kuin nuotit, se ei ole sinänsä oleellista, vaan se mitä olevaisuus viestii olemuksellaan jostain oleellisemmasta.
J.Sibelius kirjoitti musiikkiinsa nuotein muutakin kuin teemoja, sävel'kulkuja ja nerokkaita melodioita, hän nuotitti sävellyksiensä sisään esimerkiksi nimensä ja sinfonioidensa [mm. 7:nen loppuun valmiutensa lähtöön tästä elämästä] kätköön viestejä nuotein etc.
Näen tässä yhtymäkohtia esimerkiksi takaperin soitetun musiikin kaksois'merkityksiin sanoitusten osalta etc.
Voidaan ajatella kvantti-fysiikan kautta hiukkasten--> joilla on vasta hiukkanen maailman äärissä ‘värähtävän’ suurista etäisyyksistä huolimatta niin--> että se reagoi aina vasta-hiukkaseensa/pariinsa.
Voi olla siis niin että täällä sävelletyllä musiikilla nuotituksen muodossa on ‘vasta hiukkanen’ toisessa todellisuudessa, jota tuo nuotitus tässä olevaisuudessa mukailee nuottien esille tuoman musiikin esiin'luoman ajatuksen ja tunnelman kautta, tuo musiikin esiin 'taikoma' maisema ei voisikaan ilmetä kuin musiikin esiin luomana 'fiiliksenä' tässä todellisuudessa.
Mielestäni olevaisuus tässä muodossa viestittää jostain---> vasta'hiukkasten muodossa.
Olevaisuus siis viestittää ominaisuudellaan[sisältö] ja muodollaan ['nuotti' kuten nuotit musiikissa tuovat esille--> sisällön jostain syvemmästä] ' jotain', tuoden esille olevaisuuden ideaa [sisältö] esille.
Miten tuon idean käsittää [itse musiikki/sisältö/pääteltävissä olevaisuuden muodosta -> nuotti/musiikissa] ‘nuottien’ [olevaisuus] kautta tarkasteltaessa riippuu kuulijan tietoisuudesta ['musikaalisuudesta'].
Toisille tuo idea [olevaisuuden viesti/'musiikki'] on maailman-kaikkeuden kauneus ja aisti-maailman kiehtovuus ja todiste rakkaudesta.
Jotkut käsittävät pelkästään olevaisuuden [materia/'nuotti']--> sen riittävyyden ja kiehtovuuden [heille]--> ajattelematta sen sisältämästä ja viestimästä sisällöstä [idea/‘musiikki‘--> ’nuottien’(materia) takaa] mitään oleellista.
Itselleni tämä ‘kappale’ [olevaisuus ideana/’nuotteineen’] ei edusta kauneutta vaan ’riita-sointua’, joka osoittaa ’säveltäjän’ luomien ’nuottien’ [olevaisuuden rakenne], että niillä esille soivan idean [ musiikki(idea) nuottien esiin'tuoma(aistein tajuttava olevaisuus)] olevan lopulta amatöörimäinen teos, jonka lähtö-kohdat ovat kaikki itsekkäitä.
Minusta näyttää siltä että--> ‘lavalle’ oli päästävä [’säveltäjä’] tempuilla millä tahansa[ajatus muuntui-->'lihaksi'].
Vaikuttaa siltä että olennaisinta tässä olevaisuuden ideassa on 'Olla' [Minä Olen/Moninaisuus].
Jos 'jokin' *ON*, sen täytyy olla irti 'jostain' joka 'ei ole juuri kuin' vasta-hiukkasensa *ON*.
Jos tuo 'jostain' ilmentää itsessään 'jokin' määressä jotain, ilmeisesti se mikä siitä irtaantui[*ON*] on 'jotain toista'.
Kvantti systeemin kautta ajatellen--> vasta-hiukkasen tapaan sen täytyy olla pystymätön--> eli suoraan ilmenemätön vasta-värähtely-parissaan.
Mihin tällä pyrin--> kerro sinä se omin sanoin.
Voisi ajatella että olevaisuus on kuin nuotit, se ei ole sinänsä oleellista, vaan se mitä olevaisuus viestii olemuksellaan jostain oleellisemmasta.
J.Sibelius kirjoitti musiikkiinsa nuotein muutakin kuin teemoja, sävel'kulkuja ja nerokkaita melodioita, hän nuotitti sävellyksiensä sisään esimerkiksi nimensä ja sinfonioidensa [mm. 7:nen loppuun valmiutensa lähtöön tästä elämästä] kätköön viestejä nuotein etc.
Näen tässä yhtymäkohtia esimerkiksi takaperin soitetun musiikin kaksois'merkityksiin sanoitusten osalta etc.
Voidaan ajatella kvantti-fysiikan kautta hiukkasten--> joilla on vasta hiukkanen maailman äärissä ‘värähtävän’ suurista etäisyyksistä huolimatta niin--> että se reagoi aina vasta-hiukkaseensa/pariinsa.
Voi olla siis niin että täällä sävelletyllä musiikilla nuotituksen muodossa on ‘vasta hiukkanen’ toisessa todellisuudessa, jota tuo nuotitus tässä olevaisuudessa mukailee nuottien esille tuoman musiikin esiin'luoman ajatuksen ja tunnelman kautta, tuo musiikin esiin 'taikoma' maisema ei voisikaan ilmetä kuin musiikin esiin luomana 'fiiliksenä' tässä todellisuudessa.
Mielestäni olevaisuus tässä muodossa viestittää jostain---> vasta'hiukkasten muodossa.
Olevaisuus siis viestittää ominaisuudellaan[sisältö] ja muodollaan ['nuotti' kuten nuotit musiikissa tuovat esille--> sisällön jostain syvemmästä] ' jotain', tuoden esille olevaisuuden ideaa [sisältö] esille.
Miten tuon idean käsittää [itse musiikki/sisältö/pääteltävissä olevaisuuden muodosta -> nuotti/musiikissa] ‘nuottien’ [olevaisuus] kautta tarkasteltaessa riippuu kuulijan tietoisuudesta ['musikaalisuudesta'].
Toisille tuo idea [olevaisuuden viesti/'musiikki'] on maailman-kaikkeuden kauneus ja aisti-maailman kiehtovuus ja todiste rakkaudesta.
Jotkut käsittävät pelkästään olevaisuuden [materia/'nuotti']--> sen riittävyyden ja kiehtovuuden [heille]--> ajattelematta sen sisältämästä ja viestimästä sisällöstä [idea/‘musiikki‘--> ’nuottien’(materia) takaa] mitään oleellista.
Itselleni tämä ‘kappale’ [olevaisuus ideana/’nuotteineen’] ei edusta kauneutta vaan ’riita-sointua’, joka osoittaa ’säveltäjän’ luomien ’nuottien’ [olevaisuuden rakenne], että niillä esille soivan idean [ musiikki(idea) nuottien esiin'tuoma(aistein tajuttava olevaisuus)] olevan lopulta amatöörimäinen teos, jonka lähtö-kohdat ovat kaikki itsekkäitä.
Minusta näyttää siltä että--> ‘lavalle’ oli päästävä [’säveltäjä’] tempuilla millä tahansa[ajatus muuntui-->'lihaksi'].
Vaikuttaa siltä että olennaisinta tässä olevaisuuden ideassa on 'Olla' [Minä Olen/Moninaisuus].
Jos 'jokin' *ON*, sen täytyy olla irti 'jostain' joka 'ei ole juuri kuin' vasta-hiukkasensa *ON*.
Jos tuo 'jostain' ilmentää itsessään 'jokin' määressä jotain, ilmeisesti se mikä siitä irtaantui[*ON*] on 'jotain toista'.
Kvantti systeemin kautta ajatellen--> vasta-hiukkasen tapaan sen täytyy olla pystymätön--> eli suoraan ilmenemätön vasta-värähtely-parissaan.
Mihin tällä pyrin--> kerro sinä se omin sanoin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mielestäni pyrit ilmaisemaan että pidät filosofiasta.
"Mihin tällä pyrin--> kerro sinä se omin sanoin."
Sekavaan ja turhanpäiväiseen jaaritteluun. Sieltä tekstistäsi myös mukavasti pilkistää ennakkoluulojasi. Lisäksi onnistuit luomaan oman merkintätapasi, joka tekee tekstisi vielä sekavammaksi. Onko tarkoituksenasi luoda tekstiä, johon tartuttaessa voit aina puolustautua selittelemällä tekstisi tulkinnoilla?
tuo nuotteihin enkryptaus.
mozart kryptasi herjoja kriitikoilleen
joihinkin sävellyyksinsä :>
Esitystapasi on aika hankala. Vein tekstin Wordiin, jossa jäsentelin asiat lihavoinnilla ja etsin oleelliset asiat merkkien seasta.
Sitten vertasin musiikkivertaustasi kuvalliseen taiteeseen, luomiseen/tekniikkojen hallintaan ja itsensä ilmaisuun ja persoonallisuuden vaateiden häiritsevään vaikutukseen.
Se hiukkasvertaus tuntui aluksi aika kaukaa haetulta, mutta herätti kuitenkin ajattelemaan taiteellisen luomisen olemusta.
Päätelmäni:
Jos uskontoa tarkastelee sielun ja mielen taiteena, niin persoonaallisuutensa korostaminen, palkkoion toivo ja pelkkien ympäristön vaateiden tavoittelu ja hyväksynnän ja arvostuksen hakeminen tekevät siitä halvan. Halu päästä kontaktiin jonkun syvemmän olemuksen kanssa edellyttää egoistisista tarpeista vapautumista ja eräänlaiseen persoonattomaan eli 'lihattomaan' tilaan pääsemistä. Näen tässä yhteyksiä buddhalaiseen näkemykseen valaistumisesta sekä olevaisuuden ja persoonallisuuden harhaluonteesta.
Kyky vastaanottaa ja ilmentää uskontoa ja sen erilaisia sisältöjä ikäänkuin taiteena tai taiteellisina elämyksinä on varmaankin ominaisuus, jonka suhteen ihmisillä on erilaiset synnynnäiset ja elämän varrella opitut valmiudet.
Tässä oli tulkintani aloituksestasi. Ajatukseni aukeaa kokonaan varmaankin vasta parin päivän päästä, kuten edelliselläkin kerralla, kun kommentoin ajatuksiasi.
Olen toivoton :), pyrin välttämään tietoisesti sanaa--> 'olen' tai 'olet', mutta nyt on todettava että--> tajuat.
Ehkä täältä 'kuilun pohjalta' ei vielä, tai ainakaan aina hoksaa kiinnittää ajatuksiaan tai varsinkaan itseään uskontojen kirjoon, siksi muiden vastukset minulle monesti kummastuttavat, kun ne kiinittävät valmiiksi juttuni tunnettuihin ismeihin.
Kirjoitin vain tähän jotain, mietin mitä sanoit ja vastaan [jos jymmärrän] tarkemmin myöhemmin [nyt muutenkin muuta säpinää].
tajuta.
Esittäisitkö lihavoidun version aloituksesta?
Ei kannatakaan kiinnittää, ja ismisidonnaisuus vähentää mielen liikkumavaraa. Jotkut taas haluavat, että kaikkilla veneillä pitää olla pysyvä laituripaikka ja sallittu liikkumaalue niin, että kaikki on kontrollissa.
Uskonnollinen kokemus tai lähestymistapa ei välttämättä ole mitään tiettyä uskontoa, tai ei ehkä liity uskontoon lainkaan.
Itsekään en ehkä tiedä ihan tarkkaan, mistä kirjoitin, koska kokosin vain nopeasti vanhoista hajanaisista ajatuksistani tulkintaa aloitukseesi. Poistun maisemista ja palaan asiaan perjantaina.
esittää versioita toisen tekstistä. Jos sitten syssymmällä, poistun maisemista.
häneltä luvan kysymymme, niin hän voisi tämän sallia? Olisihan siinä mahdollisuus että muutama muukin tekstin paremmin kykenisi sisäistämään.
mutta jos teksti oli tarkoitettu vain harvoille, niin ymmärrän kyllä senkin...
//Päätelmäni:
Jos uskontoa tarkastelee sielun ja mielen taiteena, niin persoonaallisuutensa korostaminen, palkkoion toivo ja pelkkien ympäristön vaateiden tavoittelu ja hyväksynnän ja arvostuksen hakeminen tekevät siitä halvan. Halu päästä kontaktiin jonkun syvemmän olemuksen kanssa edellyttää egoistisista tarpeista vapautumista ja eräänlaiseen persoonattomaan eli 'lihattomaan' tilaan pääsemistä. Näen tässä yhteyksiä buddhalaiseen näkemykseen valaistumisesta sekä olevaisuuden ja persoonallisuuden harhaluonteesta.//
- Samat lain-alaisuudet pätevät musiikin improvisaation tai sanotaan siitä vielä hieman alku-kantaisemmassa muodossa--> flow-kokemuksen yhteydessä.
Aidommillaan kiinnittymätön ja suora yhteys luovaan osaan Itseä ohittaa kiinnikkeiden sarjoituksen, [vastus/joka voisi johtaa kokemuksen vääristymiseen ja siten tässä tapauksessa musiikin olennaisesti ‘ei oma-ehtoiseen’ ja 'ei-neitseelliseen' muotoonsa]
,tuo ideaali-tila, jossa instrumentti/ vastaanottaja/olevaisuudessa/tässä värähtelevä 'hiukkanen' toimii vastuksitta vaatii joitain ominaisuuksia.
Haittaa ei ole siitä että ’soittimella’ on kokemus musiikin alalta, siis tekniikka ja tietous siitä kuinka ‘värähdykset’ saadaan talteen/muistiin [liiallisuus tässä osastossa torbedoi myös hankkeen].
Oleellisinta lienee kaiketi jonkinlainen tutkimaton luonnollisuus, joka mahdollistaa ‘virtaamisen/värähtelyn’ auringon-alla-vapaimmalla-muodolla.
Edellä mainitussa ei voida vähätellä olosuhteiden ja tilanteiden sopivuutta.
Jos päivät täyttää muu puuha kuin hiljaisuuden vaaliminen--> jotta sisäinen maailma voisi antaa kiinnikkeittä ‘värähtelyn’ virrata tietoisuuteen, ei kai voida olettaa että flow asia liiallisesta muusta puuhasta helpottuisi.
Musiikissa kuuluu luonnollisesti aina aika-kausi ja kehollisuuden tuoma ‘vastus’, eli tuo flow [virtaus/luovuus] vääristyy/hidastuu kehollisuuden [vastuksen] kohdatessaan, mutta se vaatii myös kehollisuuden/'soittimen' -->koska flown ['värähdys'/intuitio] tarvitsee jonkin joka voi heijastaa edes jotain tähän todellisuuteen siitä ideasta josta se on saapunut/kummunnut [hiukkasen vasta-pari 'jossain'].
No, vastaavasti se musiikki joka perustaa itsensä kiinnikkeisiin--> eli yleisön vaateisiin, bisnekseen, ulkoiseen ei sisäiseen ideaan, on sen mukaista ja vaikuttaa sen mukaisesti [lähinnä lantioon]olentoihin.
Nuo [mm. lantio-fiilarit] fiilikset ja tunteet ovat tuttuja inhimillisyydestään vai pitäisikö sanoa eläimellisyydestään kaikille ja siksi tuo musiikki on niin laajasti suosittua, varsinkin lasten ja nuorten parissa.
---------------¤-------------------
Tämä kaikki on sovellettavissa henkiseen intuitioon/henkisyyteen/privaattiin jakamattomaan aitoon kokemukseen, tai vastaisesti--> yleiseen, sovellettuun ja vesitettyyn ‘yhteyteen’--> oikeasti yhteydettömyyteen--> verraten ensin mainittuun.
Ei siis ole ihme että tarinat siitä mitä muut ovat ehkä aidosti kokeneet ja yrittäneet tuoda sanoiksi [sanojen tuolta puolen]--> yleensä vääristyy irvokkaaksi ihmismäiseksi, pelkojen, utopististen toiveiden ja helvetillisten tulevaisuuden kuvien sarjoiksi.
Pitäisikö sanoa kuten eräs viiksekäs peto; “Mitä suurempi valhe sen varmemmin se menee läpi”.
Tälläisiä vääristyneitä ideoita/ huhuja ‘värähtelyistä’ joita ei itse koskaan olla koettu--> väritetään [kuten musiikissa bisnes-miehet ja helppoja kikkoja käyttävät ‘muusikot’ tekevät oman edun vuoksi musiikille] kiinnikkeillä [lupaukset, toiveet, pelot ja niiden voittaminen vain heidän keinoillaan]--> jotta suosio olisi taattu ja itsekkäät halut, pyyteet vallasta, mammonasta ja masokistisesta alistamisen tunteesta heille toteutuisivat.
Kirjoittaessa, taiteissa, tieteissä, kaikissa näissä alku'sysäyksen on antanut oivallus/intuitio-->joka saa ideat kumpuamaan.
Ehkä [varmaankin] alunperin henkinen kokemus on merkinnyt samanlaisen intuitiomaisen flow-fiiliksen 'värähdystä' yksilössä, se että siitä kehkeytyi lopulta huhujen ja tulkintojen kautta uskontojen eri muodoissa tapahtuvaa irvokastakin tulkintaa--> ei vähennä alkuperäisen tapahtuman ainutkertaisuutta.
Kannattaa 'riisua' maailma aseistaan-->eli kuoria se aivan alku-tekijöihinsä, se voi auttaa ainakin hieman näkemään kuinka valtavien kulissien keskellä me joudumme elämään, kulissien takaa voi täten paljastua pelkistettyä staffia-->asiasta kuin asiasta.
Minäkin kirjoitin tämän 20.9. about klo 8.30
Taiteen eri muodoilla ihminen yrittää ilmentää olevaisuuden syvintä olemusta. Ne arkikokemukset ylittävät haltioitumisen tilat ovat ehkä kohtaamisia olevaisuuden syvimmän olemuksen kanssa. Ajattelen olevaisuuden todellisen luonteen abstraktina ja elämyksellisenä kokonaisuutena, jonka maailmanselitykset, uskontojen ehdottomat totuudet, omaan staattiseen minäkuvan rajoitteet ja järkevät analyysit vain latistavat ja tukahduttavat. Verbaalinen kieli ei ehkä sovellu lainkaan sen tulkitsemiseen, vaan esimerkiksi musiikin kieli ilman sen kummempia selittelyjä on parempi kerronnan välikappale.
Kaikissa taiteen muodoissa voidaan tyytyä hyvin kaupaksi käyviin helppoihin ratkaisuihin rikastamatta kuvattavaan kohteeseen liittyviä stereotyyppisiä mielikuvia millään lailla. Kuten aiemmissa kommenteissa tuli otettua esille, kyky ja tapa tuottaa ja vastaanottaa eri taiteen muotoja varmaankin vaihtelee eri yksilöiden välillä. Esimerkiksi lapselle suurisilmäinen piirretty koira postikortissa voi olla elämys. Kevennetty versio buddhalaisuudesta, mahajana, jossa valaistunut Buddha jeesaa perässä tulevia, puree suuriin joukkoihin paremmin, kuin itsetutkiskeluun ja henkilökohtaiseen kokemukseen kannustava alkuperäisempi versio. Kristitytkin ottavat usein mielummin valmiiksi pureskellut totuudet sen sijaan, että lähtisivät henkilökohtaiselle tutkimusmatkalle ja rikastamaan omaa sisäistä näkemystään ja kokemustaan. Pelkkä turvallisuuden tunteen tavoittelu ja vanhojen omituistenkin rituaalien ja hokemien toistaminen ovat monelle sielun taiteen keskeinen sisältö. Nykyiseen tehokkuutta korostavaan kiireiseen elämänrytmiin ei oikein mahdu ajatus vetäytyä kokemaan olevaisuuden syvintä olemusta esimerkiksi pariksi vuodeksi ilman, että siitä syntyy jokin konkreettinen ja rahassa mitattava tuotos.
Onko olevaisuuden syvin olemus prosessi, joka riippuukin kokijasta ja hänen elämäntilanteestaan, vai absoluuttinen ja staattinen ja kaikille samanlainen vai jotain siltä väliltä tai ihan muuta.
jatkoa 21.9
Aika aidosti ja elävästi kuvailit ympäröivän maailman. Vaikka esitänkin näkemykseni varovaisemmin, niin todellisuudessa samanlaiselta se minustakin vaikuttaa, ja aina vaan se jaksaa kummastuttaa,
asiasta kuin asiasta. >>
Kuorimisen ja kuoriutumisen myötä oma kosketuspinta arkitodellisuuden kanssa vähenee. Jos ei osaa suunnistaa kulissiviidakossa, eikä jaksa puhua vakavasti epäoleellisista asioista, ei ole kompetentti pala yhteiskuntaan ja työelämään. Se on vähän huolestuttava asia.
on tämän planeetan ihmisten kielellä kirjoitettu, eikä härdellimerkkejä ole käytetty viestin 'salaamiseen'. Uudesta kommentista pääsee ideaan kiinni paremmin, kuin ekasta. Niin, että siitä vaan kommentoimaan sen pohjalta.
/Kuorimisen ja kuoriutumisen myötä oma kosketuspinta arkitodellisuuden kanssa vähenee. Jos ei osaa suunnistaa kulissiviidakossa, eikä jaksa puhua vakavasti epäoleellisista asioista, ei ole kompetentti pala yhteiskuntaan ja työelämään. Se on vähän huolestuttava asia. //
- Otetaan muutama lähestymis-tapa tähänkin aiheeseen.
Käytännössä yhteiskunnassa kulisseihin eli mm. sääntö-viidakoiden taakse piiloutuvat ja perustelujaan sieltä takaa jakelevat tahot --> eli pyrokraatit, lakien laatijat ja ’demokratian’ puolustajat, että varsinkin näiden toteuttajat ovat ’hyvä’ esimerkki siitä kuinka säännöt ja pykälät menevät inhimillisyyden edelle.
Minkäänlaista harkintaa ei yleensä tunneta, vaikka inhimillisyys sitä heiltä huutaen vaatisi.
Samankaltaisuus dogmaattisten uskontojen kanssa siis on enemmän kuin olemassa, oman turvallisuuden ja järjestelmän hyväksynnän ajamina ei inhimilliset arvot merkitse mitään.
Tästä syystä brutaalit tilanteet, ylilyönnit ja kaaosmainen tila yhteiskunnan näennäisen ’rauhan’ alla vallitsee.
Siis jos tämän ja muiden älyttömyyksien summa lasketaan yhteen, ei ole ihme että ei järjestelmän tukeminen millään lailla innosta.
Toinen oleellinen asia yhteiskuntien kulissien taakse paneutumisessa on se henkinen oivallus, että herää tajuamaan mihin orjuuttaminen ja hyväksi-käyttö yhteiskunnissa perustuu.
Olem siis harvinaisen samalla aalto ja pituudella kanssasi.
jäisi loistava näytös subjektiivisesta-idealismista (koskee myös meikku-matelijaa), niin;
"Käytännössä yhteiskunnassa kulisseihin eli mm. sääntö-viidakoiden taakse piiloutuvat ja perustelujaan sieltä takaa jakelevat tahot --> eli pyrokraatit, lakien laatijat ja ’demokratian’ puolustajat, että varsinkin näiden toteuttajat ovat ’hyvä’ esimerkki siitä kuinka säännöt ja pykälät menevät inhimillisyyden edelle.
Minkäänlaista harkintaa ei yleensä tunneta, vaikka inhimillisyys sitä heiltä huutaen vaatisi"
Mitä tarjoat lääkkeeksi inhimillisyyden paremmin toteutumiselle?
Nousee mieleeni kuva fudis-matsista, jossa selvät säännöstöt ohjaavat tuomaria---> tuomari kuitenkin harkinnan ja tilanteen mukaan voi arvioida asioita tilanteen kokonaiskuvan kautta siten--> ettei kohtuuttomuus ja räikeä epäoikeudenmukaisuus toteudu.
Yhteiskunnassa tuo harkinnan'varaisuus yhdistettynä kulloisenkin harkitsijan viisauteen ja empatia kykyyn [ voisi olla valitsemis'peruste ] johtaisi inhimillisempään yhteiskuntaan ja käytäntöihin.
Muistuu mieleeni mediasta se tapaus---> jossa vanhukset ajatettiin omasta talostaan ja maksetulta omalta tontiltaan brutaalisti rakennus'firman painostuksesta käyttäen poliisia apuna, eikö tässä inhimillisesti katsoen olisi voinut neuvotella, antaa heidän elää muttamat vuotensa asunnossaan, tai antaa reilut korvaukset, eli tähän malliin. :)
tuo toteudu jo ----> "Yhteiskunnassa tuo harkinnan'varaisuus yhdistettynä kulloisenkin harkitsijan viisauteen ja empatia kykyyn"...päätöksentekijä tekee päätöksen, muut odottavat tätä kielipitkänä.
Sääntöjä (yhteisiä) tarvitaan. Olisihan se kiva jos kaikki voisivat aina voittaa.
nämä vanhukset ajettiin pois kodistaan?
Uuden kerros-talon tieltä.
Muistaakseni heille oli luvattu asema-kaavan ollessa tiedossa[joskus 30 vuotta sitten?], ettei tuollaista tilannetta heidän aikanaan tapahdu, mutta sattuipa sittenkin.
tottunut viranomaisten kanssa asioidessa hoitamaan 'vakuuttelut' paperilla. On mielekkäämpää kävellä 'viisaan ja empaattisen' päätöksentekijän eteen 'tuomio' kuulemaan, kun erimielisyydestä johtuvasta asiasta on muutakin näyttöä kuin pelkkää leukojen loksutusta.
Sääntöjä toki kaivataan, mutta säännöt pitäisi olla ihmisiä varten, ei ihmiset sääntöjä varten.
Tämä periaate, eli inhimillisyys--> pitäisi mennä säännöstöjen laadinnassa edelle, siis edelle--> yhtiöiden, valtaa pitävien ja muiden markinaali-ryhmien etujen edelle.
Nyt on niin että--> enemmistä pelaa vähemmistöjen etujen ja tarpeiden mukaan. Esimerkiksi väestö orjuutetaan markkina'talouden nimissä jatkuvasti kiristyvään työ-tahtiin, kiristäminen on helppoa--> sillä menneiden sukupolvien pois annettun omavaraisen elämän'tavan häviäminen mahdollistaa orjuutuksen.
Raha on ainut mahdollistaja yhteiskunnassa, jos sitä ei ole --> ei mahdollisuuksia ole, jos ei ole töitä--> ei ole rahaa---> eli orjuuttaminen ja kiristäminen rahan-vallalla on helppoa jutska.
En jaksa, viitsi itse enempää jauhaa politiikkaa tai sen semmoista :).
Minusta koko yhtälö on mahdoton--> eli ihmisen systeemit eivät toimi niin että muutos ilman väkivaltaa olisi mahdollinen, ja koska itse en hyväksy väkivaltaa missään muodossa--> olen vetäytynyt koko asiasta ja hieman systeemeistäkin. ;)
ovat ihmisiä varten, eikä ihmiset sääntöjä varten.
Tekstistäsi tulee 'pakosti' mieleen eräs aate, jossa yksilön itsensä toteuttaminen tehtäisiin mahdottomaksi. Tappiin asti vedettänynä hänen (yksilön) tulisi kysyä joltain 'inhimilliseltä ja erittäin viisaalta' lupa, saako hän maalata kuvan vapaudesta.
Orjuutus 'sivistys-yhteiskunnassa' tuntuu hiukan kärjistetyltä. toki työvauhti saattaa kovalta tuntua. Lääkärisetä/täti on silloin hyvä ystävä. Hyvinvointi ilmenee tätä kautta.
'kun suorittava porras voi huonosti, ei firmakaan voi hyvin'
Väkivalta on ihmisille, joilta loppuvat sanat (sivistys yhteiskunnassa)
//Väkivalta on ihmisille, joilta loppuvat sanat (sivistys yhteiskunnassa)//
- Minulla ne eivät lopu kesken, silti en voi sanoa olevani yhtään 'oikeassa' tai vahvemmilla yhteiskunnan koneiston edessä.
Kun koneisto on suunniteltu palvelemaan jotain muuta kuin yksilöä, siis yleensä raha'valtaa ja omistavaa luokkaa-->tästä seuraa se että ensinnäkin valta'osa jää noiden lakien ja säännösten todellisten hyötyjen ulkopuolelle-->kansa eli työtä tekevä enemmistö saa vain 'murusia' rikkaiden-->eli omistavan luokan ja heidän kanssaan hengailevien päättäjien 'pöydältä'.
Toiseksi valta-koneisto on tietysti valjastettu toimimaan niin, ettei ilman rahaa ja siten valtaa pääse vaikuttamaan mihinkään oikeasti, ja tätä kaikkea ovat turvaamassa itsekkin alistetut--> eli työtään tekevät polisiit ja armeija.
Lisäksi tähän kuuluvat pahimpina aivopestyt nousukkaat, se keski-luokka joka luulee olevansa porvallisen todellisuuden sisällä auto ja asunto velkoineen--> mutta joka ryhmä on todellisuudessa vain hurjimmin orjuutettu velkojensa ja siitä johtuvan työ-pakon alla.
Kyllä kakkua yritetään kovasti tasan jakaa.
T: ay-liikkeet (huom. vahvat ja munalliset sellaiset, joista muutama 'inhimillinen ja älykäs yksilö löytyy) ;)
Ja nyt todennäköisesti joku älykäs porvari alkaa huutelee ay-liikkeiden YLEISESTÄ ahneudesta ;)
Minäkin olen puna-vihree värisokea. :D
Juu tämä aihe [kuten uskonto] on 'loputon suo' siirrytään 'kuivalle maalle' ja pannaa tälle pist.[e] :)
piste. Johan tässä alkaakin kurkkua kuivaamaan, tästä mahorottomasta tarpomisesta.
minulla tuo värisokeus ilmenee värien sekoittumisella, loppuenlopuksi hieman silmiäni hieroessa kaikki näyttää suhteellisen harmaalta kontrasteineen :)
Aika monella uskonasioista 'kiinnostuneella' on tuo puna-vihreä värisokeus?
En yleistä, mutta joskus sillointällöin on havaittavissa asiayhteyksien sekoittumista, ei niinkään värien ;)
Säännön'mukaisuus ;) on olemassa, ja muuten huomaatkos että monessa muussakin tuntuu olevan 'ryhmiä' joilla on muutakin yhteistä kuin asenne tai ajatus, monesti elämä tuntuu olevan johdonmukainen siinä--> mihin mikin johtaa--->lopulta.
mitä :) (insidea juteltuani yhden ystäväni kanssa) *yllätyin*
Säännönmukaisuus on mielestäni olemassa suhteellisena. Johtunee 'kyvyistämme' tulkita sääntöjä mukaisuuksineen ;)
Johdonmukaisena käsittääkseni voidaan pitää toimintaa, joka johtaa 'loppuun'...
Asiayhteyksien sekaannukset eivät ole huolestuttavia, ne ovat osa yksilön ilmentämää suhdetta ympäristöön. Yksilön suhde ympäristöön on uniikki.
Tosin, 'tahallinen' hämmenys oman suhteen ilmetämisen pönkittämiseksi on huvittavaa :)