Kapina se oli, sisällissota

Sirola oli Suomen sosialidemokraattisen puolueen kansanedustaja 1907–1909 ja 1917. Hän oli puolueen radikaalin siiven edustaja. Sirola toimi kansanvaltuuskunnan ulkoasiainvaltuutettuna Suomen sisällisodan aikana vuonna 1918. Punaisten puolustuksen romahdettua hän pakeni Neuvosto-Venäjälle. Sirola oli mukana perustamassa Suomen kommunistista puoluetta Moskovassa. Hän toimi Kominternissa ja kansanvalistuskomissaarina Karjalan autonomisessa sosialistisessa neuvostotasavallassa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrjö_Sirola

Tässä aikalaiskuvaus missä mentiin ja kenen kanssa 1917 kapinassa.

Komitern oli Venäjällä perustettu kommunistiseen maailmanvalloitukseen tähtäävä orgainisaatio jonka johodossa oli Venäjän kommunistinen puolue.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Komintern


YRJÖ SIROLAN PUHE SUOMEN VALLANKUMOUKSESTA
KOMITERNIN PERUSTAVASSA KOKOUKSESSA 3.2.-1919

Toverit!
Vuosi on kulunut siitä, kun Suonien työväenluokka taisteli elämästä ja kuolemasta porvariston lahtarijoukkoja vastaan. Suomen työläiset nousivat rohkeasti puolustamaan vapauttaan ja elämäänsä sekä torjumaan taantumuksellisten valkokaartilaisten hyökkäystä. Työläiset eivät olleet poliittisesti tai sotilaallisesti valmistautuneet sellaiseen taisteluun riittävästi, mutta he pitivät rintamalla puoliaan kolme kuukautta. Samaan aikaan he järjestivät rintaman takana yhteiskunta- ja talouselämää.

Suomen työläisten ensimmäinen vallankumous lyötiin. Punakaartissa taistelleiden miesten ja naisten rohkeus ja valmius uhrautua sekä venäläisten toverien arvokas apu eivät riittäneet torjumaan suomalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten ja venäläisten upseerien johtamien valkokaartien kansainvälisten joukkojen hyökkäystä. Huhtikuun lopussa Saksan imperialismi lähetti vakinaisia joukkoja taisteluun. Silloin valkoiset pystyivät estämään pyrkimyksen evakuoida vallankumouksen parhaat elossa olevat voimat Venäjälle.

Valkoisten verikoirien barbaarinen kostonjano tunnetaan kaikkialla maailmassa. Kuukausia "lahtarit" riehuivat työläismiehiä, -naisia ja -lapsia vastaan. Suomalaisten työläisten lisäksi satoja venäläisiä tovereita ja punakaartien kouluttajia ammuttiin. Suomen sanomalehdissä vastikään julkaistujen raporttien mukaan murhattuja on yli 13 000 henkeä, mutta yhä ilmestyy kertomuksia 100-300 tai useamman työläisen teloittamisesta jollakin paikkakunnalla. Lisäksi keskitysleireillä on kuollut 15 500 ihmistä nälkään, tauteihin ja puutteeseen.

Nämä veriset tosiasiat eivät ole lainkaan liioiteltuja. Niiden pitäisi myös varottaa kaikkia työläisiä, jotka kuvittelevat rauhanomaisen rin-nakkainolon porvarien kanssa olevan demokraattisella pohjalla mahdollista. Me toivomme, että Kolmannen internationaalin toverit iskostavat Suomen kokemukset omien maidensa työläisten mieliin.
Nämä kokemukset voi ilmaista lyhyesti. Työväenluokan on määriteltävä periaatteellinen asemansa huolellisesti ja mahdollisimman nopeasti. Se ei saa viivytellä tehdessään pesäeron aineksiin ja ryhmiin, jotka ovat jo osoittautuneet työläisten pettäjiksi tai jotka saattavat hylätä heidät ratkaisevalla hetkellä. Kysymystä demokratian ja diktatuurin suhteesta ei pidä pimittää - vallankumouksellisen tilanteen syntyminen on selitettävä juurta jaksain. Työväenluokka ei saa antaa aloitetta viholliselle, sen on pikemminkin käytävä hyökkäykseen mahdollisuuksien mukaan itse valitsemallaan hetkellä ja murskattava porvariston valtaelin, valtiokoneisto.

Meitäkin innoitti liian kauan ideologia "yhteisestä" työväenliikkeestä. Vasta vallankumouksen jälkeen hajaannuksesta tuli väistämätön, ja linjat erottautuivat selvästi. Porvarillinen diktatuuri antoi vanhan sosiaalidemokratian oikeistolaisimmalle siivelle järjestymis-ja lehdistö-"vapauden", jotta se tyynnyttäisi työläisiä. Nämä petturit ovat tehneet parhaansa mitätöidäkseen Suomen proletariaatin viimevuotisen vallankumouksen ja propagoidakseen työväenliikettä, joka toimii rauhanomaisesti eduskunnassa, ammattiyhdistyksissä ja osuuskunnissa.
Jotkut pikkuporvarilliset piirit ovat kuunnelleet heitä, ja he saavat aika lailla ääniä vaaleissa nyt ja tulevaisuudessa. Mutta näiden porvariston lakeijoiden kehotukset ovat vieraita joukoille, joita kiusaa vankeus, nälkä ja köyhyys. Työläisten muistot valkoisesta terrorista ovat yhä tuoreet, ja he voivat nähdä elävän esimerkin proletariaatin diktatuurista Venäjällä. Suomen vallankumouksellisella työväenluokalla ei ole mitään yhteistä näiden Scheidemannien ja Brantingin tovereiden kanssa, jotka veljeilevät Bernissä maailman kaikkien sosiaalipetturien kanssa. Se työväenluokka on nyt vallankumouksellisempi kuin koskaan. Jopa porvarillinen lehdistö todistaa, että se tervehtii kommunistipuolueen perustamista. Siitä on riittävästi todisteita.

Suomalaisen kommunistisen puolueen perustivat Moskovassa elokuun lopulla maanpakolaiset. Mutta me elämme täysin uudenlaisessa pakolaisuudessa - olemme pakolaisia sosialistisessa maassa. Me, jotka olimme radikaaleja ja vasemmistoradikaaleja, saimme kommunistiset käsityksemme tutkimalla omaa vallankumoustamme, oppimalla tuntemaan venäläisten toverien teoreettisen työn ja tutustumalla kommunistisen järjestötyön elävään esimerkkiin täällä Venäjällä. Puolueemme avoimessa kirjeessä toveri Leninille me kerroimme tästä ja selitimme kokemuksiamme yksityiskohtaisemmin.

Keskuskomiteamme työskentelee Pietarissa, josta me olemme harjoittaneet agitaatiota Venäjällä asuvien suomalaisten työläisten ja talonpoikien parissa. Olemme perustaneet Venäjälle noin kaksikymmentäviisi kommunistista järjestöä, julkaisseet yli neljäkymmentä kirjasta ja perustaneet sanomalehden sekä suomen- että ruotsinkielisen aikakauslehden. Yhteistyö venäläisten toverien kanssa on järjestetty puolueessa, neuvosto-instituutioissa sekä talouden ja kulttuurin alueilla. Sotilaalliset valmistelut ovat tietenkin tärkeät. Sotilasjärj jestömme harjoittaa puna-armeijassa olevia suomalaisia sotilaita. Heitä varten on suomennettu noin viisitoista kirjaa.

Suomessa toimii monia salaisia kommunistisia järjestöjä. Ne levittävät kirjallisuutta ja aikakauslehtiä, harjoittavat propagandaa ja vankeudesta, kidutuksesta ja kuolemasta huolimatta valmistelevat kapinaan nousua. Tammikuun lopussa pidetty konferenssi, johon osallistui edustajia Suomesta, hyväksyi useita teesejä Suomen vallankumouksen lähitehtävistä.

Olemme hyvin varmoja, että taistelemme pian uskollisten toveriemme rinnalla Suomessa. Vakaumuksemme pohjaa kiihkeän halumme ohella Suomen tilanteen arvioimiseen. Jopa pienessä Suomessa näkyvät ylikypsän, lahoavan imperialistisen kapitalismin vaikutukset. Suomen porvaristo on muovannut pienen maailmansa omaksi kuvakseen.

Rappio ja moraalittomuus ovat yleistä. Spekulaatio ja petokset kukoistavat, nälkäkuolemat yleistyvät. Valtion budjetti on noussut 100 miljoonasta yli miljardiin, ja verot ja valtion velka kasvaneet vastaavasti. Lahjonta on laajaa ja kulttuuri on myynyt itsensä. Armeijassa on inhottavasti mahtaileva upseeristo, ja diktaattori elää kuninkaallisen loisteliaasti. Taantumus vallitsee kaikkialla.

Rappion yleistä tilaa osoittaa se, että kun isänmaalliset mässailevat valloitusunelmilla, Ahvenanmaan ja muiden paikkakuntien ruotsinkielinen väestö puuhaa eroa. Kaunista kuvaa täydentää tietenkin poliisin toiminta ja porvarikaartien väkivalta - vallankumouksellisten kiduttaminen, lukuisat kotietsinnät, pidätykset, kidutus Espanjan inkvisition tyyliin, pakenemisesta epäiltyjen vankien ampuminen, jne.

Tuollainen järjestelmä ei voi pysyä hengissä kauan. Vallankumouksellisen jännityksen räjähtämiseen tarvitaan vain kipinä. Se tulee kansainvälisen tilanteen kehittymisen myötä.

Saksa-seikkailun päätyttyä täyteen fiaskoon Suomen porvaristo on luonut ystävälliset suhteet Ententeen, joka odottaa uuden renkinsä palvelevan hyvin maailman imperialismin taistelua bolsevismia vastaan. Sitä osoittavat suomalaisten sotaretki Viroon ja vastavallankumouksellisten venäläisten joukkojen aseistaminen Suomessa, vaikka nämä joukot ovat valmiit taistelemaan jopa Suomen itsenäisyyttä vastaan.

On selvää, että tämä seikkailu päättyy romahdukseen. Se on merkki taisteluun. Tällä kertaa seuraamme uskollisten ja rohkeiden edeltäjiem-me, Venäjän työläisten käytännön esimerkkiä ja pystytämme rautaisen proletariaatin diktatuurin. Me uskomme maailman työläisten tukevan Venäjän kansainvälistä neuvostotasavaltaa. Suomen työläisetkin taistelevat Kommunistisen, kolmannen internationaalin lipun alla työläisten neuvostotasavaltojen maailmanlaajuisen liiton puolesta.

Yrjö Sirola