..niin sinä nyt suljit sydämeni yksinäisyyteen, siihen yksinäisyyteen jonka ansaitsen. Minun sydämeni oli tyhmä,ja itsekäs, se oli tyhmä kuin miehen sydän vain voi olla. Mutta niinhän mies kai aina on kun rakastaa naista, ja jos mies muuta väittää hän valehtelee, valehtelee vaikka polvillaan sen vannoisi. Ja ne sanat, ne nyt tukehduttavat ilman ympärilläni, ja ne teot, ne nyt sammuttavat elämän valon. Ja siksi en enää voi valehdella, en edes itselleni.
Tiedän, sen tiedän että tämä tie on nyt täynnä lasinsirpaleita, ja nuo kaikki sirpaleet , ne olen itse itselleni kylvänyt. Niiden jokaisen pistävän haavan olen itse itselleni tehnyt, ja sitä kuinka monta kertaa kauneutesi muisto minua viiltää, sitä en tiedä. Ne sadat suudelmat, ne jotka annoit silloinkin kun olin vahva, niin luja ja kova kuin on vain pyramiidien sydän. Mutta niin minä vain luulin, vaikka oikeasti olin vain Niilin pohjan upottavaa mutaa, eikä muta kanna ihmisen jalkojen alla, saati sitten rakkauden. Ja ei rakkauden kuulu kulkea suossa, sen kuuluu hipoa taivaita haukan lailla, lentää kuin Horemhebin linkoama keihäs, sen takana kuuluu olla voimaa, se läpäisee sitä uhmaavan. Niin rakkauden kuuluu lentää. Sen minä nyt näen, näen selvemmin kuin koskaan ennen. Sinun suudelmat mursivat sen kovan itsekkyyden kiven, ja niin minun pyramidini luhistui. Niin olit kuin pehmeä vesi, sinä. Sinä olit se vesi joka porasi reiän graniittiin, niin sinä minut nyt sulatit. Ja sinun mukanasi virtasi elämä pimeään, koska kaikki mikä on vihreää, se tarvitsee vettä elääkseen. Nyt näen, minä olin harmaa.
Ehkä sinä jatkat elämääsi onnellisena, ja siitä minä iloitsen, iloitsen vaikka samaan aikaan sydämeni huutaa nimeäsi, ja jokainen kyynel joka poskelleni vierii, se on kuin happo joka kaivertaa kaiken vain selvemmin näkyviin. Sinä olit rakkaus, olit suurempi kuin kaikki yhteensä. Ja minä olen vain villiaasin poika, joessa orjien kaislaveneellä virtaa kulkenut. En ole suuri, en nyt , en koskaan.
Rakkaudella
Sinuhe Egyptiläinen.
Tiedän, sen tiedän että tämä tie on nyt täynnä lasinsirpaleita, ja nuo kaikki sirpaleet , ne olen itse itselleni kylvänyt. Niiden jokaisen pistävän haavan olen itse itselleni tehnyt, ja sitä kuinka monta kertaa kauneutesi muisto minua viiltää, sitä en tiedä. Ne sadat suudelmat, ne jotka annoit silloinkin kun olin vahva, niin luja ja kova kuin on vain pyramiidien sydän. Mutta niin minä vain luulin, vaikka oikeasti olin vain Niilin pohjan upottavaa mutaa, eikä muta kanna ihmisen jalkojen alla, saati sitten rakkauden. Ja ei rakkauden kuulu kulkea suossa, sen kuuluu hipoa taivaita haukan lailla, lentää kuin Horemhebin linkoama keihäs, sen takana kuuluu olla voimaa, se läpäisee sitä uhmaavan. Niin rakkauden kuuluu lentää. Sen minä nyt näen, näen selvemmin kuin koskaan ennen. Sinun suudelmat mursivat sen kovan itsekkyyden kiven, ja niin minun pyramidini luhistui. Niin olit kuin pehmeä vesi, sinä. Sinä olit se vesi joka porasi reiän graniittiin, niin sinä minut nyt sulatit. Ja sinun mukanasi virtasi elämä pimeään, koska kaikki mikä on vihreää, se tarvitsee vettä elääkseen. Nyt näen, minä olin harmaa.
Ehkä sinä jatkat elämääsi onnellisena, ja siitä minä iloitsen, iloitsen vaikka samaan aikaan sydämeni huutaa nimeäsi, ja jokainen kyynel joka poskelleni vierii, se on kuin happo joka kaivertaa kaiken vain selvemmin näkyviin. Sinä olit rakkaus, olit suurempi kuin kaikki yhteensä. Ja minä olen vain villiaasin poika, joessa orjien kaislaveneellä virtaa kulkenut. En ole suuri, en nyt , en koskaan.
Rakkaudella
Sinuhe Egyptiläinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
koskaan ollut edes olemassa. Fantasia hahmo. Kuvitteletkos olevasi hän?
Tää on etsintäkuuluus palsta entäpä jos meet huuhaa osastolle kirjoittelemaan..
kaveri kuka tuon kirjuutti puhelee nyt vertauskuvakielellä, kirjassa on vaan joku yhdistävä tekijä tjn
Ihmiset voivat kehittyä parempaan suuntaan. Ihminen voi kehittyä parempaan, jos tahtoo. Onneksi.
Minulle muutama aika sitten tuommosia värssyjä lirutteli vanha ukko-mies OULUSTA. Olikohan sen nimi MIKKO ja jo´ku laki-luki mieskin vielä.