Hei!
rakas kissani joudutaan todennäköisesti lopettamaan vaikean maksasairauden takia. Onko kellään tietoa kissan tuhkaamisesta? Tekeekö sen kunnallinen eläinlääkäri, jossa olemme kissaani käyttäneet ja mitkä ovat kustannukset noin suunnilleen.
Toivon asiallisia vastauksia, olen aika rikki.
Kissan tuhkaus?
Minä
17
8659
Vastaukset
- Toni
Tuhkauksen tekee pieneläinkrematorio. Kysy eläinlääkäriltäsi lisätietoja. Eläinlääkäreillä usein on sopimus jonkin pieneläinkrematorion kanssa, jotta tuhkaus sujuu mahdollisimman vaivattomasti lemmikin omistajalle.
Hyvin usein tuhkauksen tekee Verna Oy. Hinnoista en tarkemmin muista mutta ei se hirveän kalliiksi tule. Hinta riippuu paljolti siitä milliasen uurnan haluatte.
http://www.sci.fi/~vernaoy/
Otan osaa, lemmikin sairaus/menetys on aina rankka kokemus.- Minä
Hei! Kiitoksia oikein paljon nopeista vastauksista. Verna Oy vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta ja on sijainniltaankin hyvä, asun itse Tampereella.
Onneksi kauniit muistot jäävät, mutta todella vaikeaa tämä on...
- Vetteman
saat ainakin paikalliselta eläinlääkäriltä.
Hinta määrittyy yleensä lemmikin koosta.
Koirani tuhkaaminen jokunen vuosi takaperin maksoi
600mk,johon kuului uurna. - *Kissafani*
Ikävä kuulla - mutta tämän eteenhän sitä jokainen joutuu, jokainen kissanomistaja, syystä tai toisesta. Kysypä eläinlääkäriltäsi, voiko hän lähettää kissasi tuhkattavaksi johonkin pieneläinkrematorioon (hän osaa varmasti kertoa tarkemmin!) - joillakin eläinlääkäreillä on tällainen palvelumuoto, johon kuuluu sekin, että saat noutaa kissasi tuhkan uurnassa (jonka mahd. voit itse valita) lääkäriltäsi. Kustannukset kaikkiaan ovat jossain 800 "vanhan" markan kieppeillä - puhun nyt kokemuksesta, kustannukset voivat toki heittää hieman suuntaan tai toiseen. En osaa muuta sanoa kuin: jaksamista ikävän asian kanssa. Myötäelämme kanssasi, t. *Kissafani* ja omat karvanaamat.
- Misse
Ikävä kyllä eläinlääkärille nukutettavaksi viedyt ja sinne hävitettäväksi jätetyt eläimet kovinkaan usein joudu tuhkattavaksi vaan haudattavaksi kaatopaikkojen reunamille. Tämä johtuu siitä, että kovinkaan monen eläinlääkärin vastaanoton lähistöllä ei ole lemmikkieläinten tai eläinten tuhkaamiseen yleensä erikoituneita krematorioita. Suomessa eläimiä tuhkaa ainakin yksi yritys: Suomen Eläintuhkaus Oy. Puhelinnumero on 019-6770344. Tuhkauksen hinta riippuu kai yleensä eläimen painosta. Itse vein koirani tuhkattavaksi, painoi n.50 kiloa, maksoi muistaakseni 300 mk.
- Toni
Tuhkaaminen kyllä onnistuu vaivattomasti koska hyvin monella eläinlääkäreillä on sopimus jonkin pieneläinkrematorion kanssa lemmikkien tuhkaamisesta. Vaikka sopimusta ei olisikaan eläinlääkäri osaa neuvoa tässäkin asiassa. Aina omistaja ei halua tuhkausta vaan jättää lemmikin haudattavaksi muiden yhdessä muiden lemmikkien kanssa.
- Kisu
Vein kissani Keski-Suomessa sijaitsevaan Usva yritykseen. Löysin paikan keltaisilta sivuilta varmaan numerotiedustelustakin saisi tietoja pieneläin tuhkaamoista. Pelkäsin juuri, että kissa joutuisi kaatopaikalle, vaikka eihän kissa enään kipua tunne lopetuksen jälkeen. Kissalle on varmaan sama mihin sen ruumis päätyy.
Vein kissan paikkaan itse. Siellä kissa laitettiin muovipussiin ja päälle tiedot kissan omistajasta. Halusin, että kissani tuhkataan yksinään ja halusin tuhkan itselleni. Mielestäni paikka oli asiallinen ja uskon, että kirjahyllyssäni on juuri minun rakkaan kissani tuhka. Uurnan tuhkaamon työntekijä toi kotiovelle asti, koska oli samalla viemässä muita uurnia lähelle. Uurnan tuhkineen sain siis noin viikon päästä. Palvelu oli kaikin puolin asiallista ja en usko, että yritys kauvaa menestyisi, jos raahaisivat kuolleet eläimet vaikka kaatopaikalle. Kyllä sana asiasta alkaisi kiertämään. Riippuu varmaan millaiselle eläinlääkärille lemmikin jättää tuhkattavaksi toimitettavaksi. Kyllä suurista eläinlääkäriasemista eläimet yleensä päätyy tuhkaamoon. Paikoilla voi olla tuhkaamon kanssa sovittuja haku päiviäkin jolloin lopetetut eläimet odottaa päivän pari kylmässä ja sitten nittä lähtee tuhkaukseen useampi kerralla.
- läpikäynyt
Omani (2 kissaa) nukutettiin kiirastorstaina ja tuhkattiin Myrskylässä Suomen Eläintuhkaus Oy:ssä, jonka kanssa käyttämälläni eläinlääkäriasemalla on sopimus. Hain sieltä itse tuhkan pahviuurnassa, lähettävät tarvittaessa myös postitse. Vaihtoehtona olisi ollut myös edullisempi yhteistuhkaus. Nyt hintaa tuli satakunta euroa. Palvelu oli tavattoman huomaavaista.
Ihan tulee vedet silmiin puolestasi, tiedän ihan tarkkaan mitä käyt läpi. Mutta voit lohduttaa itseäsi sillä, että et päästä tilannetta sietämättömäksi kärsimykseksi, vaan annat ystäväsi lähteä kunniakkaasti.
Itsestäni tuntuu, etten ole koko keväänä muuta tehnytkään kuin itkenyt, ja ikävä on ihan posketon edelleen. Parivaljakostani vain toinen sairastui parantumattomasti, mutta toisellakin alkoi olla ikää ja kremppoja kaikenlaisia, ja olivat aina olleet toisistaan täysin riippuvaisia ja reilusti yli 10 v tiiviisti yhdessä - ja niinpä he myös lähtivät yhdessä. Päätös oli kamala tehtävä, ihan hirveä, mutta tehtävä se oli.
En olisi vaan ikinä uskonut miten koville voi ottaa, rationaaliset perustelut eivät auta kuin vähän, ja koti on kuin autiomaa, jonne emäntä on eksynyt.
Yritä kestää, voin antaa meiliosoitteeni jos haluat jutella!- Tiia S.
tiedän kyllä.
Vein reilu vuosi sitten parantumattomasti sairaan kissani lopetettavaksi. Kaikki keinot oli käytetty ja sairaus vei voiton.
Kotiintulo ilman kissaa oli aivan hirveää, ja päivät siitä eteenpäin yhtä kauheita. Muutamat ystävät pitivät kissan ikävääni lähinnä huvittavana (viikko kissan kuolemasta minulta kysyttiin että vieläkö sitä tyhmää kattia itken).
Aikanaan sain kissani tuhkauurnan. Kissa kuoli puolitoista vuotta sitten, ja uurna on edelleen kirjahyllyssä kissani kuvan vieressä. Monesti olen päättänyt kuinka hautaan uurnan maahan, ja yhtä monesti ole todennut etten pysty siihen...vieläkään. - läpikäynyt
Tiia S. kirjoitti:
tiedän kyllä.
Vein reilu vuosi sitten parantumattomasti sairaan kissani lopetettavaksi. Kaikki keinot oli käytetty ja sairaus vei voiton.
Kotiintulo ilman kissaa oli aivan hirveää, ja päivät siitä eteenpäin yhtä kauheita. Muutamat ystävät pitivät kissan ikävääni lähinnä huvittavana (viikko kissan kuolemasta minulta kysyttiin että vieläkö sitä tyhmää kattia itken).
Aikanaan sain kissani tuhkauurnan. Kissa kuoli puolitoista vuotta sitten, ja uurna on edelleen kirjahyllyssä kissani kuvan vieressä. Monesti olen päättänyt kuinka hautaan uurnan maahan, ja yhtä monesti ole todennut etten pysty siihen...vieläkään.että on muitakin yhtä "kajahtaneita" - on niin harvoja, kenen kanssa tämän surun voi jakaa joutumatta täysin naurunalaiseksi. Kiitos Tiia S.
Herään öisin toinen toistaan hirveämpiin painajaisiin tai ihan selviin ääniin, naukumiseen, hurinajutteluun tai kehräykseen. Ja se siitä yöunesta sitten.
Vaikka minulla on ikäni ollut kissoja, niin tässä varsinkin tuo vanhempi oli se elämää suurempi juttu, kaunis ja viisas.
Pitäisi osata päästää irti, mutta kun ei onnistu millään. Ei auta omat, sinänsä järkevät ja asialliset perustelut, muitten vähättelystä puhumattakaan. Niinpä on täytynyt valita yksin sureminen.
Tuhkan vein metsään paikkaan, jossa käyn usein varsinkin kesäisin - nyt onkin käynyt niin, etten pysty menemään koko paikkaan lainkaan, kun pelkään repeäväni ihan kappaleiksi.
Mitähän ketjun aloittaneelle tamperelaiselle kuuluu? - Kisu
läpikäynyt kirjoitti:
että on muitakin yhtä "kajahtaneita" - on niin harvoja, kenen kanssa tämän surun voi jakaa joutumatta täysin naurunalaiseksi. Kiitos Tiia S.
Herään öisin toinen toistaan hirveämpiin painajaisiin tai ihan selviin ääniin, naukumiseen, hurinajutteluun tai kehräykseen. Ja se siitä yöunesta sitten.
Vaikka minulla on ikäni ollut kissoja, niin tässä varsinkin tuo vanhempi oli se elämää suurempi juttu, kaunis ja viisas.
Pitäisi osata päästää irti, mutta kun ei onnistu millään. Ei auta omat, sinänsä järkevät ja asialliset perustelut, muitten vähättelystä puhumattakaan. Niinpä on täytynyt valita yksin sureminen.
Tuhkan vein metsään paikkaan, jossa käyn usein varsinkin kesäisin - nyt onkin käynyt niin, etten pysty menemään koko paikkaan lainkaan, kun pelkään repeäväni ihan kappaleiksi.
Mitähän ketjun aloittaneelle tamperelaiselle kuuluu?Olin itsekki aivan maassa, kun kissani kuoli. Lopetin koulunkin kesken. Sairastin kyllä samalla, mutta kyllä kissani kuolemakin vaikutti lopettamiseen. Ei minunkaan kaikki tutut ymmärtänyt tuskaa mitä kävin läpi. Mutta kaikista parhaimmat kaverit ymmärsi, koska he tiesivät miten rakas kissa minulle oli. Vaikka nämä kaverit eivät välittäneet kissoista, he ymmärsivät, että minulla oli pahaolo.
Aluksi äitini yritti ehdottaa, vaikka mitä jotta suru olisi helpottanut. Suostui jopa uuden kissan hankintaan, vaikka ei kissoista aina pitänyt. En kuitenkaan halunnut uutta kissaa heti. Hoin vain, että eihän uusi tuo tuota rakkainta kissaani takaisin. Noin puolen vuoden kuluttua otin kuitenkin kaksi uutta kissaa ja suru on kyllä todella helpottanut. Kissat luo niin paljon sisältöä elämään.
Muiden kommenteista ei kannata välittää. Meillä jokaisella ihmisellä on omat juttumme, emmekä aina ymmärrä muiden juttuja. Monet eivät välttämättä edes ymmärrä loukkaavansa kommenteillaan. Sure vain niin kauvan kuin tarvii, koska vain sinä tiedät miten ainutlaatuisia kissasi olivat ja miten paljon iloa ne elämääsi toivat. - läpikäynyt
Kisu kirjoitti:
Olin itsekki aivan maassa, kun kissani kuoli. Lopetin koulunkin kesken. Sairastin kyllä samalla, mutta kyllä kissani kuolemakin vaikutti lopettamiseen. Ei minunkaan kaikki tutut ymmärtänyt tuskaa mitä kävin läpi. Mutta kaikista parhaimmat kaverit ymmärsi, koska he tiesivät miten rakas kissa minulle oli. Vaikka nämä kaverit eivät välittäneet kissoista, he ymmärsivät, että minulla oli pahaolo.
Aluksi äitini yritti ehdottaa, vaikka mitä jotta suru olisi helpottanut. Suostui jopa uuden kissan hankintaan, vaikka ei kissoista aina pitänyt. En kuitenkaan halunnut uutta kissaa heti. Hoin vain, että eihän uusi tuo tuota rakkainta kissaani takaisin. Noin puolen vuoden kuluttua otin kuitenkin kaksi uutta kissaa ja suru on kyllä todella helpottanut. Kissat luo niin paljon sisältöä elämään.
Muiden kommenteista ei kannata välittää. Meillä jokaisella ihmisellä on omat juttumme, emmekä aina ymmärrä muiden juttuja. Monet eivät välttämättä edes ymmärrä loukkaavansa kommenteillaan. Sure vain niin kauvan kuin tarvii, koska vain sinä tiedät miten ainutlaatuisia kissasi olivat ja miten paljon iloa ne elämääsi toivat.Kiitos Kisu viestistäsi.
Ehkä joskus vielä uusia karvapäitä, ehkä. Vielä ei pysty edes ajattelemaan moista.
Kaksihan niitä pitäisi taas olla, koska teen välillä aikamoisia työpäiviä.
Aikaa siis tarvitaan ja rahaa - tämä kevät kaikkine sairastamisineen ja useine el.lääk. käynteineen tuli todella kalliiksi. Oli pakko luopua myös kaikista tarvikkeista kiipeilytelineitä ja leluja myöten, koska niitä ei kestänyt katsoa.
Kai tämä joskus helpottaa, mitään merkkejä siitä ei vielä näy.
Olkoon tämä myös viestinä niille, jotka jaksavat jatkuvasti marista kissanpennun maksullisuudesta - silloin on parempi jättää hankinta väliin, koska niitä kuluja tulee! Vähänkin kroonisempi sairastaminen aiheuttaa kustannuksia, joiden rinnalla 50-100 € hankintahinta on pientä. Jos kynnys on jo tuossa kohtaa, niin on todella aihetta katsoa peiliin ja miettiä vielä kerran. - Minä
läpikäynyt kirjoitti:
että on muitakin yhtä "kajahtaneita" - on niin harvoja, kenen kanssa tämän surun voi jakaa joutumatta täysin naurunalaiseksi. Kiitos Tiia S.
Herään öisin toinen toistaan hirveämpiin painajaisiin tai ihan selviin ääniin, naukumiseen, hurinajutteluun tai kehräykseen. Ja se siitä yöunesta sitten.
Vaikka minulla on ikäni ollut kissoja, niin tässä varsinkin tuo vanhempi oli se elämää suurempi juttu, kaunis ja viisas.
Pitäisi osata päästää irti, mutta kun ei onnistu millään. Ei auta omat, sinänsä järkevät ja asialliset perustelut, muitten vähättelystä puhumattakaan. Niinpä on täytynyt valita yksin sureminen.
Tuhkan vein metsään paikkaan, jossa käyn usein varsinkin kesäisin - nyt onkin käynyt niin, etten pysty menemään koko paikkaan lainkaan, kun pelkään repeäväni ihan kappaleiksi.
Mitähän ketjun aloittaneelle tamperelaiselle kuuluu?Hei! Tulin vasta nyt takaisin tänne palstalle, kissani lopetettiin eilen illalla klo 20. Kisulla ei ollutkaan maksasairautta niin kuin eläinlääkäri ensin diagnosoi vaan tarttuva vatsakalvontulehdus joka on tarttunut todennäköisesti pentuvaiheessa emolta. Täytyy toivoa ettei toinen kissani ole sairastunut siihen, tauti ei onneksi ole kovin tarttuvaa mutta sille ei voi mitään jos se on ehtinyt jo tarttua. En halua edes ajatella nyt sitä mahdollisuutta.
Tuska on valtava mutta yritän purkaa sitä näin kirjoittamalla. En ole edes vielä täysin tajunnut että Kisua ei enää ole vaan jotenkin vielä kuvittelen että se tulee kohta jostakin vatsan päälle kehräämään ja tarpomaan. Kissani oli niin kiltti eikä tehnyt varmasti kenellekään mitään pahaa, on niin väärin että sen pieni elämä oli niin lyhyt. Olen tosin sitä mieltä että Kisulla on nyt parempi olla, se on varmaan nyt jossain paikassa missä se voi pyydystää hiiriä ja perhosia. Kisulla oli myös varmasi hyvä elämä meillä ja se luotti omistajiinsa loppuun saakka. Siksikin tuntui niin pahalta viedä se lopetettavaksi.
Kiitoksia kaikista lohduttavista sanoista, tästä pitää vaan jaksaa jotenkin eteenpäin päivä kerrallaan.
Kisun muisto ei koskaan kuole. - Anonyymi
Tiia S. kirjoitti:
tiedän kyllä.
Vein reilu vuosi sitten parantumattomasti sairaan kissani lopetettavaksi. Kaikki keinot oli käytetty ja sairaus vei voiton.
Kotiintulo ilman kissaa oli aivan hirveää, ja päivät siitä eteenpäin yhtä kauheita. Muutamat ystävät pitivät kissan ikävääni lähinnä huvittavana (viikko kissan kuolemasta minulta kysyttiin että vieläkö sitä tyhmää kattia itken).
Aikanaan sain kissani tuhkauurnan. Kissa kuoli puolitoista vuotta sitten, ja uurna on edelleen kirjahyllyssä kissani kuvan vieressä. Monesti olen päättänyt kuinka hautaan uurnan maahan, ja yhtä monesti ole todennut etten pysty siihen...vieläkään.Ne muutamat ystäväsi, jotka kiusaavat sinua tästä asiasta...jätä heidän kommentit ja kiusaamisesi omaan arvoonsa, tällaisissa tapauksissa kyllä karma iskee vielä heille ja katuvat sanomisiaan.😡
- Kisu
Otan osaa suruusi jo näin ennalta, koska helppoa se ei tule olemaan. Tuhkaus oli meille hyvä ja ainut vaihtoehto, koska kisamme kuoli talvella. Kirjoitin miten tuhkaus meillä meni tuonne ylemmäksi.
Voin sanoa, että aikaa auttaa surussa. Nyt kissani kuolemasta on jo vuosi ja suru on alkanut helpottamaan. Pystyn jo muistelemaan niitä hyviä hetkiä, mitä minulla oli kissani kanssa. Suurin helpotus surussa on ollut uudet kissat. Aluksi olin uusien hankkimista vastaan, mutta nyt olen tosi onnellinen kisuistani. Kaksi uutta kissaa ei koskaan korvaa edesmennyttä kissaa jonka kanssa kasvoin. Sain kissan jo ala-asteella ja Lukio ikääni asti se jaksoi elää. Vieläkin tulee kyyneleet, kun kissasta kertoo, mutta enään kissa ei ole joka päivä mielessä.
Minulle päätös kissan lopettamisesta oli raskas, mutta en sitä kadu. Kissalla oli jatkuvia virtsaamisongelmia ja se ei niistä selvinnyt, vaikka hoitaa yritettiin. Nauttikaa viimeisistä , hetkistä ja muista, että vain sinä voit tehdä kissalle viimeisen palveluksen ja viedä lopettevaksi ja päästää sen kivuistaan. Voimia!! - tuhkaamoja
Turun Seudun Lemmikkituhkaamo
Kopteritie , 20360 Turku
P. 045-844 5509
Toimimme ajanvarauksella 8-21 joka päivä
Turun Seudun Lemmikkituhkaamo -
Palvelua Sydämellä rakkaan lemmikkisi
muistoa kunnioittaen- Anonyymi
Kauniit uurnat lemmikille saat osoitteesta:
https://uurnakauppa.vilkasstore.com/epages/Uurnakauppa.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2019032906/Categories/Uurna_lemmikille
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .995365Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631453603Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503215Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4452506Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2551559- 861304
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito131299- 771238
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321223Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1411150