Harva täällä veli venäläistä rakastaa eikä sitä tarvi tehdä, jos toisin tuntuu. Fakta on kuitenkin se, että Venäjä on tuossa vieressä. On meistä kiinni, onko se uhka vai mahdollisuus. Halutessamme Venäjä elättää vaikka koko Suomen ja nyt se maksaa rahalla eikä galvanoiduilla peltisangoilla kuten N-liitto.
Aikoinaan oltiin kielipitkällä N-liittoon, kun oli hiukan pakko. Nyt ollaan kielipitkällä USA:n suuntaan. Eikö suhtautminen voisi olla normaalia, kuten Ruotsia kohtaan. Pitääkö päättäjiemme kielen ole ruskeita kokkareita täynnä aina johonkin suntaa? Onko se geeneissä vai maksetaanko määrätyille politikoille kansan mielen muokkaamisesta?
Aikoinaan oltiin kielipitkällä N-liittoon, kun oli hiukan pakko. Nyt ollaan kielipitkällä USA:n suuntaan. Eikö suhtautminen voisi olla normaalia, kuten Ruotsia kohtaan. Pitääkö päättäjiemme kielen ole ruskeita kokkareita täynnä aina johonkin suntaa? Onko se geeneissä vai maksetaanko määrätyille politikoille kansan mielen muokkaamisesta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuin vuosituhansien myötä. Eikä niihin myöskään kerry politiikkaa ollenkaan. Tämä on vain sanonta tänä materialismin aikana kuten on sanonta "kemiat eivät kohtaa". Näistä puhuvat eivät tiedä asioiden oikeata laitaa. Tiedostamaton on taasen aivan toinen asia.
Mutta puhutaan Venäjästä.
On se merkillistä, että tavallinen kansalainen vihaa toisen maan tavallista kansalaista. En puhu nyt suurvaltapolitiikasta, kenraaleista, salaisista palveluista ja muista sotaa lietsovista esikunnista, vaan tavallisista ihmisistä. Suljetaan nyt pois vielä natsit ("isänmaanystävät"). Meillä ei kumminkaan puolin ole syytä vihata toinen toistamme. Kaikki, mitä korvien väliin on iskostettu (ehdollistettu)on tapahtunut valtion politiikan toimesta. Luodaan viholliskuvaa, jota ei tosiasiassa näiden ihmisten välillä ole. Tavallinen ihminen ei sodasta hyödy mitään. Ainoastaan menettää. "Älkää seuratko johtajianne", sanoi jo Tolstoikin aikoinaan. Sinne "alitajuntaan" on luotu mielikuva naapurista, joka tekee sitä ja tätä. Jos tutustuu naapuriinsa, niin huomaa, että meillä on samat ongelmat, surut ja ilot. Kumpikaan ei ole toistaan kummempi. Päinvastoin toisten ehkä vilkkaampi tempremanentti saa eloa hieman pidättyväiseenkin ihmiseen.
Käytin geenejä kuvaamaan lyhyesti, että ahterinnnuolemisen tarve on kuin perinnöllistä poliittisiksi johtajiksi ajautuvilla. Mitä kirjoitat ihmisten keskinäisistä suhteista, olen täysin samaa mieltä! Toisen kanssa tulee juttuun toisen ei, se on molemmista kiinni.
on laajentunut näin agressiivisesti, niin kyllä se on geeneissä.
http://www.friesian.com/russia.htm
Eihän presidenttimme saa kutsua vierailulle Valkoiseen taloon millään, siis ei millään. Ja vastahan meillä oli edellinen ulkoministeri, jolla oli vastaava tilanne USA:aan nähden. Enemmän meillä on USA:n arvostelua edelleenkin esiintynyt kuin minkäänlaista nuoleskelua. Suomettumisen ajan oppien mukaan se onkin "turvallista", vaikka on juuri päinvastoin. Suomi on ollut niin syvällä NL syövereissä, ettei edes kansa sitä vielä ymmärrä.
Usa on hyökkäillyt kaikkiin maailman kolkkiin vaatimalla Naton jäsenmaita lähettämään työläisten lapsia kuolemaan Usan valtapyrkimysten vuoksi. Tuohon kelkkaan lähtemisestä ei hyvää seuraa. Parempi olla turvassa ison karhun kainalossa!