samalla hetkellä, kun ihminen eroaa Kirkosta?
Eli eikös ihminen liitetä kasteessa Kirkkoon ja hänestä tulee Kristitty?
Menettääkö hän Kristeyden ja tuleeko hänestä pakana, vai mikä, erotessaan Kirkosta?
Eli eikös ihminen liitetä kasteessa Kirkkoon ja hänestä tulee Kristitty?
Menettääkö hän Kristeyden ja tuleeko hänestä pakana, vai mikä, erotessaan Kirkosta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
ihminen on viaton syntyessää. Ei syntejä, omantunnon ongelmia, ei rikoksia. Hänet liitetään kirkkoon ilman hänen omaa mielipidettään tai käsitystään oikein mistään asioistaan mahdollisimman nopeasti.
Se jos joku mistään tajuamaton vauva kuuluu kirkkoon mihin tahasa tai ei. Sillä ei ole merkitystä kuin po. kirkon tilastoille ja jo lapselle tehtävästä markkinoinnista.
lapsi ei voi erota kirkosta. Ainoastaan 19 vuotias voi. Tämäkin yksi kirkon markkinointistrategioista. vedetään se 18 vuotta ihan tilastoissa, vaikka ihmisellä voi olla mitä mielipiteitä tahansa asioista.
Kirkosta eronneita kutsuvat monet pakanoiksi. Pikkasen väärä nimitys kun se yleensä mielletään joksikin muun uskonnon palvomiseksi kuin luterilaisuuden.
Itse olen uskonnoton, en siis pakana. En palvo jeesusta tai saatanaa tai bubhaa tai yhtään mit''n potunistutuskonetta. Elän elämäni uskonnottomana ja se oli sitten mielestäni siinä.
pakana on sananaan aika harhaanjohtava...
siis kirkosta voi erota vasta kun on täysikänen siis 18 vuotias. Itellä typos toi numero, sori.
Aika rajua on kirkon vallanhimo kun lapsia ja nuoria ja nuoria aikuisia koitetaan roikottaa kirkonpiirissä noinkin kauan. ottaen etenkin huomioon että po ihminen ei ole itse koskaan pyytänyt tai halunnut joutua mihinkään seurakuntaan tai lahkoon. Siis senkin takia että ei sen ikäinen tajua mistään yhtään mitään. Hyvä kun osaa paskoa ja imeä utarettä.
Perseestä koko kaste. Ihmnen on viaton siihen asti kun uskikset alkavat häntä vainoamaan. Ja se on lyhyt aika se, verrattuna siihen mikä aika menee siihen että pääsee pois jostain kuppikunnasta mihin ei ole ilmennyt mitään tarvetta liittyä
Yäks.
tammikuussa 18 vuotta ja eroat kirkosta, niin koko sen vuoden kuitenkin maksat kirkollisveroja jos saat ansiotuloja.
Ku nyt tulee pian viiskymppiset kehiin kesällä.
Kirkosta erottu ajat sitten, jaa muutenkaan ei kiinnosta koko asia.
Ei pidä olettaa että tännekin kirjoittavat kaikki ovat teinejä. Toki paljon tuntuu olevan, se heikentää keskustelun tasoa aina.
ainakaan kristittyä tullut kun kirkkoon liitettiin. Mitä parin kuukauden ikäinen tietää kristinuskosta tai mistään muustakaan, kunhan vain on vatsa täynnä, kuiva vaippa ja riittävästi unta.
En ole koskaan ollut kristitty. Minut liitettiin kirkon jäseneksi ja erosin siitä heti kun se oli mahdollista.
Olen uskonnoton, en usko jumaliin, enkä jaksa käsittää, että sitä pitäisi erikseen perustella.
En minä kasteestani muista hevon häntääkään, enkä muista mitään lumoustakaan. Äitini kertoman mukaan karjuin pää punaisena lähes koko toimituksen, kuten useimmat muutkin vauvat. Ei vauva kasteessa lumousta koe. Se lumous on korkeintaan läsnäolevien aikuisten kokemuksessa.
Minut liitettiin kasteessa kirkkoon, mutta ei minusta koskaan kristittyä tullut. En ole koskaan uskonut kristinuskon jumalaan. Eikä minusta mitään tullut erotessani kirkosta, vaan olen edelleen se sama mitä ennenkin. Erosin kirkosta juuri siksi, etten kokenút olevani millään tavalla kristitty.
Jos ihminen luopuu uskostaan, silloin myös Kristuksen asettama sakramentti käy hänelle turhaksi. Kaste on kuitenkin Jumalan teko. Itsessään se ei muutu koskaan turhaksi.
Kun ihminen katuu ja kääntyy uudelleen uskoen Jumalan puoleen, silloin hän palaa 'kasteen armoon' (vertaa tuhlaajapoika evankeliumissa). Hän saa omistaa kasteen lahjat (Jumalan armo ja pelastus Kristuksessa) jälleen täysimääräisinä itselleen. "Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Kylvettäessäni vauvaamme ensimmäistä kertaa valelin vettä vauvelin päähän ja sanoin: "Ehdinpäs ennen pappia"!
Ei mutta nyt pitää lähteä suihkuun. Vanha 40 vuotta sitten valeltu päänahka alkoi kutista...
Kiva huomata, että minulla kerran kastettuna on teologisessa mielessä jo valmiiksi paremmat pinnat kuin sellaisella, jota ei ole lapsena kastettu.
Vaikka minun siis piti kirkosta erota, ja se toinen ei siihen ikinä kuulunutkaan.
Jännää tämä epätasa-arvomme, vaikka kumpikaan ei ole siihen teoillaan vaikuttanut.
kuin piru! Kasteessa ei tulla Jumalan lapseksi, eli kristityksi. Kristityksi tullaan uskoen Jeesukseen Kristukseen, seuraten Häntä. Antiokissa Jeesuksen opetuslapsia ryhdyttiin kutsumaan kristityiksi. Se oli alunperin haukkumanimi. Uskovan tulee Raamatun mukaan ottaa kaste Kristukseen Jeesukseen. Kasteessa ei ole mitään lahjaa, se on vain kuuliaisuuden askel uskovan elämässä. Kasteen jälkeen saamme ottaa vastaan Pyhän Hengen lahjan. Tosin on Raamatussa maininta, että Pyhän Hengen saanti tapahtui jo ennen kastettakin.
- Jumalan armoa ja pelastusta ei siis saada kasteessa, toistan sen vielä, vaan uskosta Jeesukseen. Kasteessa vihkiydytään Jeesukselle, merkkinä henkivalloille ja ihmisille.
Olen ev.lut. kirkon jäsen ja puhun kasteesta luterilaisen uskonkäsityksen mukaan.
Kirkon sakramentit eivät ole Raamatullisia. Kaste tai ehtoollinen Ev.Lut. kirkossa ei hyödytä uskontiellä kulkijaa lainkaan. Kristillisen upotuskasteen voi ottaa ainoastaan kirkosta erillään ja kirkosta erossa. Ev.lut. kirkon tai katolisen kirkon antama kaste ei ole pätevä.
Usko Jumalaan tarkoittaa sitä, että on saanut
sisälleen vakaumuksen siitä, että kuuluu sille
Jumalalle, joka on tehnyt kaiken ja jonka vaikuttama Henki vie eheyteen, terveyteen, hyvyyteen ja epäitsekkääseen hyvinvointiin.
Se tarkoittaa sitä, että ihminen, joka uskoo,
elää siinä Hengessä eli hänellä pitäisi olla mahdollisimman vähän riitasointuja Jumalan taivaallisen sävelen kanssa.
Vanhemmat, jotka uskovat, haluaisivat myös lapsensa elävän niin. Siksi jotkut haluavat, että heidän lapsensa kastetaan ja että häntä
sitten opetetaan myöhemmin.
Suomen kaltaisessa kristillisessä pakanamaassa
tosin vanhemmat kastavat lapsensa vain koska
melkein kaikki lapset kastetaan.
Kaste on Jumalan teko, sanoo joku. Niin se on, jos Jumala kastaa. Jumala ei nimittäin ole niin
rajoitettu kuin me ihmiset, ja Hän näkee etukäteen, mitä ihmisestä tulee, jo silloin, kun
ihminen on kohdussa.
Silloin, kun Jeesus meni kasteelle, Jumala antoi
Hänestä todistuksen: Hän tiesi, kuka Jeesus oli
ja millainen Hän on ja on oleva.
Jos siis Jumala näkee, että joku yrittää kastaa
lasta, joka ei koskaan tule Hänen yhteyteensä,
Jumala ei kasta, vaikka ihminen kastaisi. Jumala
kyllä kutsuu kaikkia ihmisiä yhteyteensä, mutta
Hän ei tee väkivaltaa.
Ihmisestä ei siis välttämättä tule kasteessa
kristittyä eikä uskovaista.
Jotkut näkevät asian niin, että kaste otetaan
merkiksi siitä, että on tullut uskoon. Se kaiketi
tarkoittaa jotain sentapaista, että ihminen
hyväksyy sen vaikutuksen, joka tulee muiden
ihmisten taholta silloin, kun se on yhteneväinen
Jumalan Hengen kanssa.
Jumala voi kuitenkin vaikuttaa ihmiseen myös ilman muiden ihmisten välikätenä olemista, jos
haluaa.
Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, että olipa
kaste saatu vauvana tai aikuisena tai ei ollenkaan, tärkeää on usko, joka siis tarkoittaa
sopusointua kaiken puhtaan, pyhän, terveen,
hyvän ja rakkaudellisen kanssa.
Tämä äsken lukemanne ei ole mikään uskonkappale,
mutta eikös tämä olisi aika hyvä ehdotus sille, miten asia voisi olla?
"Suomen kaltaisessa kristillisessä pakanamaassa
tosin vanhemmat kastavat lapsensa vain koska
melkein kaikki lapset kastetaan."
Meidän pienokainen kyllä kastetaan ihan vain sen takia koska emme jaksaneet painostuksen alla. Sekä minun että vaimon vanhemmat että isovanhemmat että monet muutkin ovat ottaneet asiakseen painostaa meidät kastamaan lapsemme. Ja vaimolta petti hermot,hän ei enää jaksa eli lapsi kastetaan.
On ollut muutenkin vaikeaa synnytyksen jälkeen.
Ei jaksa hämmästyttämästä tämä "hyveellisten kristittyjen" toisen heikon tilan hyväksikäyttäminen. Kummallisia ovat myös kristityt vanhemmat joille tuntuu joku poppamiestouhu olevan tärkeämpää kuin omien lasten vakaumus, tahto tai edes hyvinvointi.
Tähän asti olen ollut aika maltillinen suhtautumisessani kirkkoon ja noudattanut lähinnä linjaa "kukin tyylillään". Mutta kyllän yt on ruvennut vituttamaan.Ja kovasti.
Jumala on tehnyt kaiken väkivallan.
Jumala tekee hyvän ja pahan, Jes 45.
Ilman Jumalaa mitään ei voida tehdä, Joh 15.
Jumala on ainoa hallitsija, Juuda 4.