minusta sinun viesteissäsi ei ollut mitään väärää.
ikävää että kanssa ihmiset väheksyvät toisten surua.itse suren miestäni mutta ymmärrän myös toisenlaista surua.olen pahoillani puolestasi että olet joutunut kokemaan jotain noin väärää elämässäsi.en usko että mitään pahempaa on kuin se että ihmisen minuus häpäistään ja tuhotaan.vaikka aina sanotaan että aika parantaa haavat on se kuitenkin jokaisesta itsestään kiinni että haluaako ajan parantavan.toivon että joskus voit unohtaa tuon kaiken mikä nyt särkee sieluasi ja jatkaa elämää johon kuuluu kaikki sen kirjo.
ikävää että kanssa ihmiset väheksyvät toisten surua.itse suren miestäni mutta ymmärrän myös toisenlaista surua.olen pahoillani puolestasi että olet joutunut kokemaan jotain noin väärää elämässäsi.en usko että mitään pahempaa on kuin se että ihmisen minuus häpäistään ja tuhotaan.vaikka aina sanotaan että aika parantaa haavat on se kuitenkin jokaisesta itsestään kiinni että haluaako ajan parantavan.toivon että joskus voit unohtaa tuon kaiken mikä nyt särkee sieluasi ja jatkaa elämää johon kuuluu kaikki sen kirjo.
Vastaukset 43
Vanhimmat
ymmärrän myös toki sen että jotkut närkästyvät toisten viesteistä ja pitävät niitä tänne kuulumattomina.sananvapaus on kuitenkin jokaisen ihmisen perusoikeus ja itseä helpottaa kovasti se jos saa purkaa kaiken sen pahan sisältä pois mikä jäytää ja syö sisintä.joillakin ei ole ihmisiä joiden kanssa puhua ja siksi on ihanaa että löytyy tälläinen palsta jonne voi kirjoittaa kun tuntuu että sanottavaa on.
sinulle-sydämesi on puhdasta kultaa!Että jaksat oman raskaan surusi keskellä huomioida myös lähimmäisiäsi-olet avarakatseinen ihminen.Kaikkea hyvää elämääsi ja voimia!
kuka väheksyy käqösen murheita??? Osoite vaan TÄYSIN väärä.
ei täällä taida saada surra kukaan muu, kuin lapsensa menettäneet, hätälleen puolison menettäneet.
kommentti-kiitos!Tunnistin sinut-metsäntuoksusta kenties!!!
etpä ole tainnut montaakaan viestiketjuani lukea-tai ehkä et lukemaasi ymmärrä,kun tuollaista kyselet!!!
Toiset ovat sinusta joko iki-ihania kultasydämisiä ihmisiä, tai sinua tallaavia ilkeitä typeryksiä.
Muista, että jokaisessa on paljon hyvää ja paljon vikoja - minussa, sinussa, raiskaajassasi..
Muista, että jos sinulle mainitaan jostakin teostasi (esim. siitä, että hait miesseuraa suru-palstalla), se koskee vain sitä tekoa, ei sinua ihmisenä koko historioinesi.
Oletko jotenkin jämähtänyt tähän suru-palstaan? On täällä paljon muitakin palstoja, joita voisit kokeilla; suhteet, väkivalta, rikokset, etsintäkuulutus, Lappi, Sodankylä, hevoset..
Totta kai suret menetettyä lapsen viattomuuttasi, ja se on kauheaa. Mutta siitä on 30 vuotta. Toivon, että alat päästä sen yli. Jos tietäisit toisten elämästä, jos pystyisit katsomaan toisten sydämiin, huomaisit, että jokaisella on tuskalliset kokemuksensa. Tuskalla on merkitys. me kasvamme kipeiden kokemusten kautta.
Et saavuta mitään haukkumalla muita. Jos toimit sinnikkäästi ja nokkelasti, saatat näiden palstojen avulla löytää nuo kiduttajasi. Toivon niin. Sitten voit jättää asian poliisin käsiin.
Muista googlettaa hakusanoilla, joita sinulle tulee mieleen. Voit onnistua löytämään sen, mitä haet.
Missä sä näet että hän seuraa oli hakemassa? Hänhän suoraan sanoi ettei mitään seuraa hae. Kysyi vaan, että onko sellaisia miehiä vielä olemassa, jotka ei ole väkivaltaisia ja joihin voisi luottaa.
neuvoistasi!Jospa menisinkin suruni kanssa tuonne heppa-osastolle;silloinhan voisin sanoa,että surkoon hevonen minunkin suruni,kun sillä on suurempi pää!Vielä kerran korostan sitä,että en ole hakenut,enkä tule hakemaan mies-seuraa tältä,enkä miltään muultakaan palstalta!Ilman itserakkautta voin sanoa olevani sen verran hyvän näköinen,että sitä seuraa kyllä löytyisi lähempääkin ja vaivattomimmin!"Jos tietäisit toisten elämästä,jos pystyisit katsomaan toisten sydämiin,huomaisit,että jokaisella on tuskalliset kokemuksensa".Voi kuule,olen yli 20 vuotta kuunnellut työkseni toisten murheita,tuskaa-onneksi joskus myös iloa,että ehkä jotain tiedän elämän raadollisuudesta!Meni yöt itkiessä ja valvoessa,rukoillessa päivällä kuulemiaan,kunnes kokemus yritti opettaa,että työ-asiat jäävät sinne sulkeutuvan oven taakse.Mutta kuinka sulkea sydämen portti ihmisten hädältä?Olin jopa 24 tuntia vuorokaudessa tavoitettavissa-nyt en tiedä,kuinka jatkaa eteenpäin.Tästä työstä ei saa puuttua inhimillisyyttä-täytyy jaksaa-vaikkei jaksaisikaan!Se toinen asia on siinä mielessä hallussa nyt,että kohta on koossa puutuvat palaset!!!
sen takia, koska sanoit, että se kyhmyräselkäinen oli töissä hevostilalla. Ehkä jonkun hevostilan työntekijöistä sattuu olemaan kuva heidän verkkosivullaan, ja voit tunnistaa hänet. Tai voit kysellä sen palstan ihmisiltä - ehkä he ovat tavanneet kyseisen 'ihmisen'. Et mene sinne valittamaan suruasi, vaan kyselemään - ehkä saat vielä takaa-ajamasi lurjuksen kiikkiin. Ellei hän ole jo vetänyt köyttä kaulaansa.
on ainut asia, joka miehiä kiinnostaa? Sen sijaan, että yrittäisit löytää ystävää vetoamalla ulkonäköösi, ja sääliin, eikö olisi paljon parempi, jos ajattelet itseäsi hienona ihmisenä, joka osaa elää elämäänsä nyt, kokemuksiastaan oppineena, itseään kunnioittaen? Silloin houkutat puoleesi niitä, jotka pitävät ihmisistä, jotka kunnioittavat itseään. Se on paremmanlaatuinen ihmislaji kuin ne, jotka hakevat surkeita naisparkoja säälin takia.
minun kirjoituksissani pointti on ollut,että minä en etsi itselleni miestä-en ulkonäölläni,enkä säälillä!Mutta,jos ystävistä puhutaan,niin kyllä ystävissäni on myös miehiä!Alan tässä pikkuhiljaa saada itsetuntoni-ja -kunnioitukseni takaisin.Olen myös jo ymmärtänyt (terapian ansiosta)olevani ainutlaatuinen,arvokas ihminen!
tässä ollaan ja minut on suruni syyn vuoksi teloitettu jo monta kertaa!Oletteko niin ymmärtämättömiä-vai missä mättää-kun ei teidän jakeluunnne näytä menevän millään tämä elämän moninainen surujen määrä!!!????
on jäänyt näkemättä parit piiiitkät viestiketjut jotka nämä keskustelut/arvostelut saivat liikkeelle. Käki on ne jo fiksusti poistanut.
vai pahallako minua kohtaan tää viesti oli tarkoitettu???
Niin monet täällä väheksyvät toisten murheita-vallalla tuntuu olevan (ei yleistäen),että vain minun suru on suuri,muut surevat jotain olematonta.Niin moni väheksyy käkösenkin ja muiden murheita-joskus tuntuu turhalta kirjoittaa tälle palstalle esim.että mun mummo kuoli!No,sehän oli vaan jonkun mummo,mitäs tuota suremaan,mut kun mulla on niin suuri suru,kun...Tämähän on surupalsta-miksi ei käki saisi murheitaan kertoa ja tai minä,että mun koira tekee kuolemaa?Suututtaa niin vietävästi tää kahtiajkako-tää on oikee suru-tuo toinen väärä suru tällä palstalla!Oksettavaa kastijakoa surun keskellä!
Mitä ikäluokkaa muuten edustat?
olin 30 vuotta sitten lapsi,siitähän jo voit jotain päätellä!Murrosiästä on jo aikaa!!!
Eli reippaasti jo keski-iän ylittänyt nainen.
nyky-yhteeiskunnassa keski-ikä?
mie oon-jo piälle nelikymppinen!Assiit ei aina taho männä tajunttaan,mut joku höperö miut verkkoja pyyttääb soutammaan-siinä mie oon haka-souvan just sinne päin,mine ei pitäs-naisen lokkiikallalla kun nää assiit männöö justiinsa näin
kysellä toisten ikää jatkuvasti! Ihmiset yritetään latistaa johonkin ikäkarsinaan - penskat omiinsa, nuoret aikuiset yhteen, keski-ikäiset toiseen, ja sitten sitä ollaankin jo hautajaisia odottelemassa ja perintöpennejä laskemassa.
Se, että ei salli toisten elää oman filosofiansa mukaan ja olla niin nuoria kuin heidän ajatuksensa - se, että yrittää pakottaa toiset tuntemaan itsensä vanhoiksi - se on niin... dispiriting. Se on kuin tappaisi toisen ilon ja hengen. Lannistaisi toisen elämänilon. Sellaiset ihmiset varmaan itse vanhenevat varhain ja kokevat vanhuuden kauheana, vaikeana aikana. Minä olen samanikäinen kuin sinä, käkönen, ja olen nuori! Kartan suomalaisia parhaani mukaan, koska heiltä voi odottaa juuri tuollaisia kysymyksiä: "Niin minkäs ikäinen sinä oletkaan?"
pitää täällä päin maailmaa olla, ennenkuin kukaan pitää 'keski-ikäisenä' - jos nyt kukaan tuollaista vanhanaikaista sanaa edes käyttää. Viisikymmpiseksi asti ihmiset muuttavat uraansa, eivät usein vakiinnu, ovat nuoria, näyttävät nuorilta.
Ikä on asennekysymys. Se, joka ajattelee vanhenemista, vanhenee itse. Se, jonka elämä on yhtä lapsenomaista ihmetyksen ja ihastuksen aikaa, säilyy nuorena viimeiseen hengenvetoonsa asti.
Älä anna kenenkään lannistaa iloista henkeäsi ajattelemattomilla sanoillaan, käkityttö.
veikkosta-sittenhän mie oon meleko nuor vielä!Kiitos sanoistasi-tuo "käkityttö"kuulosti miun korvissa mukavalta!En mie lannistu-elämä viskkoo millon minnekkii päin,mut seissaallaanhan tuota on pysynä vielä!Tämä päivä oli hyvä päivä-pihkantuokssuu-illoo-naurruu!Niin nää miel alat meillä surevilla vaihtelloo-yks päivä on kuin kuoleman parttaalla ois ja sitten seurraavana päivänä tunttuu,jotta kyllä mie pärjjeen ja suunta on huomista kohti!!!
Mitä ihmmeen vällii sillä on,minkä ikänen surija sie out?Mie tuas niska viäränä tuijottelin nuita tähttii-on sitten vain kaunniita-jotkut vilikuttaat,toiset vain on!Oiskkoon tuossa oppimista meillä immeisillä-joko vilikutettaan-tai ollaan vain!!!
Oliskohan se sitten joku 45-50 ja siitä eteenpäin. Kaipa noi lasketaan keski-iäksi.
tään kuihtuvviin kanervviin ja märän kuusenhavun tuoksun?Se on niin vahva tiällä tuas-mie mehtäkirkossa istuin ja ihmettelin sitä tuokssuu-oliko se näin vahva viime syksynä-vai oonko mie nyt vahvempi???
kyllä vastoin miun periaatetta-mut kysympähän kumminkin-minkäs ikäinen sinä olet?En mie omasta mielestä vielä keski-ikänen oo,mut miun poika suattas olla jo eri mieltä!Asenne ratkassoo-aina!!!
Olen kolmekymppinen.
ikäeromme jollain lailla jutteluumme-toivon,että ei!!!
No eihän se siihen mitenkään vaikuta kyllä. En kyllä tiedä ihan tarkkaa ikääsikään.
sillä iällä ei oo mitään merkitystä-voidaan jutella tasavertaisina-ihmisinä siis!!!Mie jo jossain taisin mainita,että ei sillä iällä oo niin suurta merkitystä-joittenkin kans juttu luistaa,olipa ikä mikä tahansa!Jos sydän käy vielä rippikoulua,niin mitähän siitä voisit päätellä???
kuuskyt vuotta on se keski-ikä,niin siihen miulla on matkkoo vielä kotvanen!!!
nelikymppisiä, arvaan, että itse pidit itseäsi 'aikuisena' jo murkkuiässä, luultavasti aloit seksin joskus viisitoistavuotiaana. Saat lapsen alle parikymppisenä, et ole varma, kenelle. Nelikymppisenä olet jo kuiviin kaluttu akka.
Me sydämeltämme nuoret sen kun pysymme nuorena kahdeksankympin yli. Ikä on asennekysymys. Vuosien määrä ei ratkaise.
mitä kaikkee miun vastassa on!!!Jotennii tunttuu,jotta mie oon tään surun kanssa yksin!!!!
on se yksi hyvä puoli että kun niistä on selvinnyt voi tuntea itsensä vahvaksi jälleen,niinkuin tunsi ennen vastoinkäymistä.joku ottaa surusta opikseen ja suru todella muokkaa arvomaailmaa ja minutta uusiksi.niin minulla ainakin on käynyt.
pitäisi oppia ajattelemaan että toisten mielipiteillä ei ole väliä,että vain itse tietää parhaiten mikä itselle on parasta.sä olet selviytynyt rankasta kokemuksesta olethan sä edelleen täällä!sä olet vahva ihminen ja vahvana pysyt.iloa sun elämään:)kyllä me eteenpäin mennään ja elämä välillä aina hymyilee,lannistua en aijo.
lämpöisistä sanoistasi!Luulin olevani kova näitten surujen jälkeen,mutta olen huomannut tulleeni herkemmäksi-sisäiset aistit avautuvat hiljalleen!Minä olen minä-arvokas ihminen-minulla on oikeus tuoda julki se,mitä ajattelen ja tunnen!Minulla on oikeus omiin mielipiteisiini ilman,että niitä aina joudun anteeksi pyytämään!En pyydä anteeksi omaa olemassa-oloani-minullakin on oikeus tuoda julki mielipiteeni-jos se jota-kuta loukkaa-onko syy välttämättä minun-vai lukijan "putkinäöstä"?Olen ollut ehkä liiankin ehdoton mielipiteissäni,mutta niinkuin joku viisas täällä sanoi;Suomessa on sananvapaus!En ple koskaan kuulunut ryhmään-jonka mielipiteet on ne ainoat oikeat-maillä kaikilla on oikeus tulla kuulluiksi!!!
Sinulla on ollu suuri rappunen harpattavana,mutta elämä on rappusia täynnä.Ajattelen myös että olet selvinnyt hyvin läheisten tuella ja odotat uusia rappusia,joita elämä on täynnä.Toivon sinulle jaksamista surun polulla.
Onko sulla ollut paljon tai vähän miesjuttuja sen seitkytluvulla tapahtuneen jutun jälkeen?
kysymys-mutta kokemuksia on ollut olematon määrä!!!
voi jättää niin pahan maun suuhun, ettei halua edes ajatella nauttivansa jostain niin luonnollisesta ilon aiheesta kuin toisen ihmisen läsnäolosta.
Minulla on ollut hiukan samalla tavalla.
että raiskatulla naisella olis paljon "miesjuttuja"tapahtuneen jälkeen?Ystäväni raiskattiin erittäin väkivaltaisesti,eikä hänellä ole ollut sen jälkeen mitään seksi suhteita-ei miehiin,eikä naisiin.Hän on jotenkin niin rikki,etten usko,että hän koskaan toipuu kokemstaan.
Voiko karjalankäkönen olla oikeilla asiolla,koska kuulostaa aivan joltain muulta kun oikealta surulta tällä hetkellä ja olen lekenut sinun kirjoutuksiasi muilla palstoilla myös.Otan suuresti osaa vaikeeaan aikaan ja koita jaksaa.