Jos sosiaalidemokraattinen parturi-kampaaja K.-A. Fagerholm olisi voittanut tri Urho Kekkosen presidentinvaaleissa v. 1956, SDP olisi saanut rauhassa lujittaa valtaansa jo 50 vuotta. Siinä tapauksessa poliittiset voimasuhteet olisivat näinä päivinä luultavasti meilläkin samankaltaiset kuin Ruotsissa, eli SDP:n kannatus huitelisi siinä 40-50%:n välillä - mainittavaa Keskustaa ei olisi – SDP pompottelisi hajanaista oikeistoa mielensä mukaan.
Urho Kekkonen onnistui jarruttamaan SDP:n valtaanpääsyä kymmenillä vuosilla. Vieläkin naurattaa kun muistaa miten alamaisesti demarit Kekkosta pokkuroivat ja liehakoivat. Ei ollut demareilla mitään jakoa Kekkosen aikaan. Kekkosen jälkeen SDP eteni tilaa saatuaan nopeasti. Vuonna 2003 alkoi olla jo vaaran paikat. SDP oli soluttautunut vahvasti hallintokoneistoon ja aloimme lähestyä ”Ruotsin mallia”. Jos Keskusta ei olisi onnistunut nousemaan 6000 äänen turvin suurimmaksi puolueeksi – ties miten olisi käynyt?
Ei voi olla ihailematta Keskustan poliittista taitoa vahvistaa huomaamatta asemiaan väkivahvan ja vallantäyteisen SDP:n silmien alla. Viime eduskuntavaalien jälkeen pikapikaa tapahtunut porvarihallituksen perustaminen oli kuin taikatemppu. Nyt demarit ovat joutumassa luopumaan rakkaimmastaan (se ei ole työväen aseman parantaminen), – ulkopolitiikan johdosta. Halosen aggressiivinen yritys asemansa säilyttämiseksi palkitaan matkalla Moskovaan.
Urho Kekkonen onnistui jarruttamaan SDP:n valtaanpääsyä kymmenillä vuosilla. Vieläkin naurattaa kun muistaa miten alamaisesti demarit Kekkosta pokkuroivat ja liehakoivat. Ei ollut demareilla mitään jakoa Kekkosen aikaan. Kekkosen jälkeen SDP eteni tilaa saatuaan nopeasti. Vuonna 2003 alkoi olla jo vaaran paikat. SDP oli soluttautunut vahvasti hallintokoneistoon ja aloimme lähestyä ”Ruotsin mallia”. Jos Keskusta ei olisi onnistunut nousemaan 6000 äänen turvin suurimmaksi puolueeksi – ties miten olisi käynyt?
Ei voi olla ihailematta Keskustan poliittista taitoa vahvistaa huomaamatta asemiaan väkivahvan ja vallantäyteisen SDP:n silmien alla. Viime eduskuntavaalien jälkeen pikapikaa tapahtunut porvarihallituksen perustaminen oli kuin taikatemppu. Nyt demarit ovat joutumassa luopumaan rakkaimmastaan (se ei ole työväen aseman parantaminen), – ulkopolitiikan johdosta. Halosen aggressiivinen yritys asemansa säilyttämiseksi palkitaan matkalla Moskovaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika hyvin perusteltu näkemys johon voi yhtyä.
Toit hyvin sen esille, että Kekkonen saattoi pitää loppujen lopuksi SDP:läisiä, etenkin Neuvostoliitolle alisteisen DDR:n ihannoinnin vuoksi, pahimpina Suomen vihollisina.
aivan kuin minun koneestani olisi lähtenyt.
Vielä kun demarit yrittivät käyttää kokoomusta vaalihevosena, eli itsevarmuuksissaan äänestivät kokoomusta keskustan päänmenoksi, niin tulos oli tälläinen.
Se oli sitä demaritaktiikkaa. Kompastuivat omaan näppäryyteensä.
Ja sekö nyt Jkk:ta ja muita pelureita vituttaa.
Seuraavaksi persut tekee demareille semmosen tepposen, ettei ole Suomen historiassa ennen koettu.
Paras vasemmistopuolue on vasta neljännellä sijalla.
Katsokaas kun vasemmistodemarit hyppää vasemmistoliittoon ja oikealla olevat kokoomukseen, niin pelihän on sitä myöten selvä.
Osahan demariäänestäjistä poistuu ns. luonnollisen poistuman kautta.
Repikää demarit aluksi tästä.